Ympäristöt eläviksi

Nopean maailmanlaajuisen kaupungistumisen jälkeen ihmisiä asuu enemmän kaupungeissa kuin maaseudulla. Arkkitehtuurissa ja maisema-arkkitehtuurissa tarkastellaan erilaisia sosiaalisia, poliittisia ja ekologisia tavoitteita. Julkiset ulkotilat ilmentävät vapautta ja oikeudenmukaisuutta: aukiot, kadut ja puistot ovat paikkoja, joissa vietetään aikaa ja joihin keräännytään. 

Kestävästi hoidetut metsät torjuvat aavikoitumista, pysäyttävät ja estävät maaperän köyhtymisen ja hidastavat lajien monimuotoisuuden häviämistä. Kun ilmasto lämpenee ja kaupungit muuttuvat yhä tiheämmiksi, virkistävä kasvillisuus ja elinvoimaiset vihreät verkostot ovat yhä tärkeämpiä. Meidän on myös löydettävä tehokkaita tapoja sitoa hiiltä kaupunkiympäristöissä. 

Äärimmäiset sääilmiöt aiheuttavat sadevesien tulvimista ja kuormittavat vesistöjä ravinteilla läpäisemättömien pintojen ja vanhanaikaisten hulevedenkäsittelyjärjestelmien takia. Luonnonmukaiset ratkaisut, kuten viherkatot, läpäisevät päällysteet ja kasvipohjaiset imeytysalueet ja kosteikot parantavat veden kiertokulkua ja hyödyttävät niin eläin- ja kasvikuntaa kuin yhteiskuntaakin. 

Ihmisten vaikutus meriimme on läsnä kaikkialla: melusaasteista mikromuoveihin, rehevöitymisestä öljyvuotoihin. Yksikään ihminen ei voi tuntea merta kuten vedenalaiset lajit, mutta meidän on ymmärrettävä, miten elämämme vaikuttaa jatkuvasti valtameriin. 

Kaupunkien ja yhteiskuntien muuttuessa osa rakennuksista on väärissä paikoissa ja väärissä käyttötarkoituksissa. Sen sijaan, että aiheuttaisimme valtavan hiilipiikin purkamalla ja rakentamalla uutta, vanhoille rakennuksille olisi annettava uusi elämä. 

Rakennusteollisuus on erittäin materiaali-intensiivistä, ja valtaosa käytetyistä materiaaleista ei ole uusiutuvia, kierrätettäviä tai biohajoavia. Rakennusmateriaalit ja -rakenteet ovat komposiitteja eli useiden materiaalien yhdistelmiä, joita on usein vaikea erotella ja palauttaa materiaalien kiertoon.