Tutkijana eteesi tulee monia päätöksiä, joita opinnäytetyön aikana tarvitsee tehdä. Ensimmäisenä on aiheen valitseminen ja rajaaminen. Päätöksien tekemistä ja ongelmien ratkaisua helpottaa, kun käytät tutkijalle tarpeellisia taitoja: kriittistä ja analyyttista ajattelua ja perusteluja. Näitä on harjoiteltu opinnoissa jo aiemminkin, ja nyt pääset vielä opettelemaan näitä syvemmin. Vaikka työelämässä et suuntautuisikaan tutkijan työhön, niin näitä samoja taitoja tarvitset myös muunlaisissa työtehtävissä.
Varsinainen tutkimusprosessi alkaa aiheen valinnasta. Sopivaa tutkimusaihetta voit pohtia myös yhdessä opinnäytteesi valvojan kanssa. Johtavana ajatuksena on tuottaa uutta tietoa jostain tieteen tunnistamasta aiheesta tai alueesta. Aiheen tutkimustarve, sen ajankohtaisuus ja kiinnostavuus itselle ovat myös tärkeitä valintakriteereitä.
Opinnäytteen sujuvan etenemisen kannalta aiheen rajaaminen on erittäin tärkeää. Tohtorin väitöskirja on jo tieteen tekemistä ja sillä tulee olla aitoa annettavaa tiedeyhteisölle. Maisterin opinnäytetyö sen sijaan on tieteen harjoittelua, eli tutkimusharjoitus, ja kandidaatintyö on tutkimusharjoituksen harjoitus. Tämä kannattaa pitää mielessä aihetta valitessa ja rajatessa. Mitä kapeampi tutkittava alue on, sen helpompi on pitää langat käsissään. Vaikka aiheeseesi liittyisi monta asiaa tässä maailmankaikkeudessa, riittää, että kerrot opinnäytteessäsi, että ne on rajattu ulkopuolelle ja keskityt tässä tutkimuksessa tähän tiettyyn näkökulmaan. Aiheen valinta ja sen rajaaminen auttavat sinua suuntaamaan huomiosi tutkimuksen kannalta olennaisiin asioihin ja sulkemaan pois tutkimuspolkuja, joiden seuraaminen paisuttaisi työtäsi liian laajaksi.
Vinkit:
Aiheen valinnan ja rajaamisen jälkeen tutustutaan aihealueesta julkaistuun kirjallisuuteen. Monesti ajatellaan, että opinnäytetyö on pelkkää kirjoittamista, mutta siihen liittyy olennaisena osana myös lukeminen. Todennäköisesti sinulla ei ole tarpeeksi pohjatietoa opinnäytteesi aiheesta, jolloin aukkoa pitää paikata lukemalla sopivia lähdemateriaaleja. Vaikka olisit jo ammatiltasi tutkija, niin silloinkin lukisit uusimpia tutkimuksia aiheesta, eli tämä vaihe kuuluu olennaisena osana tutkimuksen tekemiseen.
Tieteellisen kirjallisuuden lukeminen vaatii tiedon suodattamisen ja yhdistämisen taitoa. Tämä taito karttuu lukemalla ja erilaisia tekniikoita hyväksi käyttäen: sisällysluetteloa tarkastelemalla, tekstiä silmäilemällä, merkitsemällä erityisen huomionarvoisia sivuja ja kappaleita muistiin sekä kirjoittamalla muistiinpanoja. Päiväkirjan pitäminen joko käsin kirjoitettuna tai sähköisenä tiedostona voi olla hyvä keino selkeyttää omaa ajattelua ja dokumentoida tutkimusprosessin etenemistä. Pidä lukemisen ja muistiinpanojen tai päiväkirjan kirjoittamisen aikaväli sopivan lyhyenä. Tässä auttaa muistiinpanojen ohella luonnosteleva kirjoittaminen.
Lähdeviitteet eli luetun tutkimusartikkelin tai kirjan nimi tekijöineen ja mahdolliset sitaatit tai tärkeät tekstikohdat sivunumeroineen kannattaa napata jo tässä kartoitusvaiheessa talteen esimerkiksi erilaisia lähdeviiteohjelmia hyväksi käyttäen, sillä lähteiden metsästäminen myöhemmin on työlästä.
Vinkit:
Akateemisuuteen ja tutkimiseen liittyy olennaisena osana kriittinen ajattelu, eli terve epäily. Tutkimustyössä analyyttinen ja kriittinen ajattelu kohtaavat avoimen ja luovan mielen. Argumentointi eli väitteiden ja niitä tukevien perustelujen esittäminen kuuluu olennaisesti tieteelliseen ilmaisuun. Opinnäytetyö voikin olla ensimmäinen isompi kirjallinen kokonaisuus, jossa näitä taitoja voi harjoitella ja niissä voi harjaantua paremmaksi. Älä siis luovuta, jos uudentyyppinen ajattelu tuntuu aluksi vaikealta – prosessin vietäväksi kannattaa heittäytyä ja antaa itselleen aikaa omaksua uusia havainnoinnin ja sanoittamisen tapoja. Salli itseltäsi epätäydellinen teksti, jotta kirjoittamisesta tulee ajattelua eteenpäin vievä eikä jarruttava tekijä.
Lähdekirjallisuutta etsiessä ja lukiessa on tärkeää arvioida tarjolla olevaa tietoa; minkälaisin menetelmin ja minkälaisen aineiston pohjalta johtopäätöksiin on päästy ja tukevatko aikaisempi tieto ja tutkimustulokset esitettyjä tuloksia. Onko tieto ajankohtaista vai jo vanhentunutta? Onko raportoinnissa jätetty jotain välivaiheita kertomatta, jolloin on vaikea ymmärtää, mitä tutkimuksessa on tehty? On myös hyvä osata arvioida kriittisesti omaa ajattelua suhteutettuna luettuun tietoon sekä valvojan ja ohjaajan tarjoamaa tietoa.
Kriittinen ajattelu kannattaa muistaa myös oman aineiston perusteella tehdyissä tulkinnoissa. Jos tulokset näyttäisivät olevan teorian vastaisia, niin mistä se voisi johtua? Onko tutkimusasetelmassa (eli siinä, miten olen tutkinut asiaa) jotain vikaa, olenko tehnyt virheen mittauksissa tai sekoillut vaikka jonkin tietokoneohjelman tai materiaalin kanssa? Virheet kuuluvat myös tutkimuksen tekemiseen, ja niistä tehdyt havainnot voivat olla arvokas osa myös valmista opinnäytetyötä.
Myös rakentavan palautteen pyytämisen ja vastaanottamisen taito on tärkeää: palaute työstäsi ja uudet näkökulmat perusteluineen auttavat monipuolistamaan ajatteluasi ja tekemään oppimiskokemuksestasi rikkaamman. Ole valmis siis hyväksymään saamasi palaute tai perustelemaan, miksi olet eri mieltä.
Keskeinen osa tieteellisen tekstin rakentamisen taitoa on, miten hyvin osaat suhteuttaa ja perustella oman tutkimuksesi osaksi aiempaa tutkimusta ja teoriaa. Näistä aineksista rakentuu aikaisemman tutkitun tiedon ja uuden, omassa tutkimuksessasi tuotetun tiedon yhdistävä kokonaisuus. Tutkimusraportti, eli tässä tapauksessa opinnäytetyö, on muun ohella kuvaus tutkimuksen kulusta. Raportissa avataan kaikki olennainen tutkimuksen eri vaiheista ja kuvataan tutkimusprosessi alusta loppuun niin perusteellisesti, että joku toinen voisi toistaa tutkimuksesi.
Hyvät ongelmanratkaisutaidot auttavat tutkimusprosessin aikana vastaan tulevien haasteiden ratkaisemisessa. Näissä kohdissa on myös hyvä osata selvittää, kuka olisi oikea henkilö auttamaan, jos tuntuu, että ongelma on liian iso itselle ratkaistavaksi. Muistathan, että opinnäytteesi valvoja ja ohjaaja ovat sinua varten myös ongelmatilanteissa.
Tutkimusprosessin läpivieminen vaatii sitä, että pystyt sietämään epävarmuutta ja sopeuttamaan toimintaasi yllättävienkin tilanteiden edessä. Koska opinnäyte on myös tieteellisen ajattelun ja kirjoittamisen harjoittelua, virheitä, erehdyksiä ja vahinkoja ei kannata pelätä – ne kuuluvat prosessiin. Valvojan ja vertaisten tuki auttaa sinua selviämään mahdollisista takaiskuista ja oppimaan lisää itsestäsi. Katseen suuntaaminen seuraavaan etappiin auttaa jatkamaan matkaa tutkijan tiellä.
Vinkit:
Opinnäytetyö on iso projekti ja tarvitset sitä tehdessä projektinhallintataitoja. Selkeät tavoitteet antavat suunnan työlle ja tukevat sen etenemistä, kun taas projektisuunnitelma auttaa jäsentämään ja organisoimaan tehtäviä. Aikatauluttaminen varmistaa, että työ etenee tasaisesti, mikä auttaa välttämään viime hetken kiirettä. Tässä osiossa käsitellään näitä taitoja ja niiden soveltamista opinnäytetyön eri vaiheissa.
Mieti, miksi teet opinnäytettä. Onko se pakollinen suoritus, jotta voit valmistua ja yksi opintosuoritus muiden joukossa? Vai onko se mahdollisuus syventyä johonkin ja saada vastauksia aiheeseen, joka kiinnostaa sinua ja johon haluat käyttää aikaa ja energiaa oppiaksesi uutta? Opinnäyte voi myös olla molempia.
Mieti, mikä on opinnäytteen arvosanatavoitteesi. Onko se päästä läpi ykkösellä vai onko tavoitteesi saada korkea arvosana vai jotain siltä väliltä? Kaikki vaihtoehdot näistä ovat yhtä hyviä – sinä päätät. Paras opinnäytetyö on valmis opinnäytetyö. Arvosanatavoitteesi kannattaa käydä läpi valvojan kanssa, jotta molemmat ymmärtävät odotukset: mitä sinä tavoittelet ja mitä kukin arvosana valvojan näkemyksen mukaan edellyttää. Ohjelmasi tai korkeakoulusi opinnäytetyöohjeessa on yleensä arviointimatriisi, jossa avataan, mitä osa-alueita arvioidaan ja mitä mihinkin arvosanaan vaaditaan. Siihen kannattaa tutustua arvosanatavoitetta miettiessäsi. Mitä korkeampaa arvosanaa tavoittelet, sitä enemmän opinnäytteessäsi tulee olla omia oivalluksia ja itsenäistä kontribuutiota. Valvojan rooli on olla tukenasi itsenäisessä työskentelyssäsi, eikä niinkään antaa tarkkoja ohjeita tietyn arvosanan saavuttamiseksi tai toistuvasti ehdottaa korjauksia työhön.
Harvoin opinnäytteen arvosanalla on merkitystä työnhaussa. Toki poikkeuksiakin on, esim. väitöskirjaan tähtääviin jatko-opintoihin hakemisessa maisteriopinnäytteen arvosana voi vaikuttaa tai haettaessa töihin esimerkiksi joihinkin konsulttitoimistoihin.
Tavoitteet voivat myös muuttua kesken opinnäytteen tekemisen ja se on sallittua, eikä tarkoita, että olisit epäonnistunut. Tavoitteisiin on aina hyvä palata aika ajoin, jotta tiedät, mitä kohti ja millä intensiteetillä työskentelet.
Opinnäytetyö, eli tutkimus ja sen raportointi, on projekti, joka levittäytyy pitemmälle aikavälille opintojesi loppuvaiheessa. Hyvin suunniteltu ja organisoitu projekti auttaa sinua pitämään langat käsissäsi ja vahvistaa hallinnan tunnetta.
Opinnäytettä varten tehdään tutkimussuunnitelma, jossa vastataan: Kuka tutkii, milloin ja missä? Mitä tutkimusaiheesta tiedetään ja mitä ei? Mikä on tutkimuskysymys ja hypoteesi? Mitä keinoja tutkija aikoo käyttää testatakseen hypoteesia? Mitkä ovat tutkimuksen tarpeet ja resurssit? Mitä riskejä tutkimukseen liittyy tai mitä esteitä voi tulla matkan varrella? Tutkimussuunnitelma onkin eräänlainen käsikirjoitus, jota lähdetään toteuttamaan mutta jota usein on tarpeen muokata matkan varrella. On tärkeää, että prosessin alussa on olemassa tiekartta, jota voit lähteä seuraamaan.
Sen sijaan projektisuunnitelmassa painopiste on toteutuksen suunnittelussa. Siinä missä tutkimussuunnitelma on yleistasoinen, projektisuunnitelman tulee olla monin paikoin yksityiskohtainen, eli tarkat työvaiheet ja aikataulut ovat keskeisiä osa-alueita.
Opinnäyte on harvoin suoraviivainen projekti, jossa työvaiheet seuraisivat lineaarisesti toisiaan, eli ensin olisi lukemista, sitten kokeellisen tai taiteellisen osan tekemistä ja sitten kirjoittamista. Sen sijaan siinä vuorottelevat usein kysymyksen asettaminen, lukeminen, aineiston työstäminen ja analyysi sekä kirjoittaminen. Vaikeuksia voi seurata, ellei ennen tutkimuksen käytännön toteutusta ole hankkinut ollenkaan pohjatietoa vaan jättää tiedonhaun ja kirjoittamisen kokonaisuudessaan viimeiseksi. Tarkan projektisuunnitelman tekeminen voi tuntua vaikealta, koska prosessi on epäsuora polku, jossa hypitään eri vaiheiden välillä. Käytännön työskentely etenee harvoin samassa järjestyksessä kuin opinnäytteen loppuraportti. Johdanto ei siis ole ensimmäinen asia, joka opinnäytteessä on valmista tekstiä, vaan todennäköisesti menetelmän tai tutkimuksen kulun kuvaus.
Projektia suunniteltaessa on hyvä miettiä, millaisia välietappeja projektissa on. Mikä voisi olla kronologinen järjestys tehtäville asioille? Mitä pitää olla missäkin osassa valmiina, jotta voi jatkaa eteenpäin? Mitkä olisivat sellaisia tarkastuspisteitä, jotka olisi hyvä kalenteroida? Jos vain mahdollista, nämä kannattaa keskustella ja aikatauluttaa yhdessä ohjaajan tai valvojan kanssa, jolla voi hyvinkin olla näkemystä, mikä on toimiva tapa oman tutkimuksesi osalta. Kun ohjaajasi on tietoinen aikataulusta ja määräajoista, se asettaa sinulle positiivisen paineen pysyä aikataulussa, kun taas vain itsellesi asetetuista määräajoista on helpompi lipsua.
Ohjaajan kanssa kannattaa myös pohtia, mitkä ovat ne kohdat, joissa tarvitset ohjausta. Ne voivat olla välietappien kohdalla tai ehkä sellaisissa kohdissa, joissa olet aloittanut uutta vaihetta työssäsi, ja sinulle on noussut kysymyksiä sen hetkiseen työstämiseen.
Jotta välietappeja voi suunnitella, projekti pitää pilkkoa pienempiin osiin. Kirjoita ylös, mitä kaikkea opinnäytetyön pitää sisältää. Yksi keino pilkkomiseen on sisällysluettelon hahmottelu, jonka ei tietenkään tässä vaiheessa tarvitse olla lopullinen.
Olennaista on myös seurata, miten eteneminen on tapahtunut. Oletko pysynyt suunnitelmassa vai onko tullut muutoksia alkuperäiseen? Jos muutoksia on tullut, niin mihin ne vaikuttavat? Ovatko ne niin isoja muutoksia, että tehtävälistausta pitää muokata? Jos ovat, niin ne saattavat vaikuttaa myös aikatauluun. Muutokset suunnitelmaan ja aikatauluun kannattaa tehdä, koska vanhassa aikataulussa väkisin pysyminen saattaa aiheuttaa epäonnistumisen tunteita, jos se ei enää ole realistinen suunnitelman muuttuessa.
Suunnitelmaa tehdessä ei luonnollisesti pysty ennakoimaan kaikkia vastaan tulevia tilanteita. Silti kannattaa pohtia, mitkä voivat olla mahdollisia esteitä tai projektin rajoituksia ja reunaehtoja, joita voi tulla eteen. Kaikkea ei tietenkään voi etukäteen tietää, mutta jotain on mahdollista ennakoida ja saada aikaan paremmin toteutettavissa oleva suunnitelma. Samalla voit miettiä, miten esteen sattuessa kannattaa toimia. Jos este konkretisoituu, niin sinulla on tällöin suunnitelma sen ratkaisemiseksi. Keneltä voit pyytää apua missäkin tilanteessa tai miten este vaikuttaa suunnitelmaasi?
Mieti myös, miten juhlit tai palkitset itseäsi välietappien saavuttamisesta. Opinnäyte on pitkä projekti, jonka eri vaiheissa pitää muistaa myös huomata tehty työ, eikä ajatella vain kaikkea sitä, mikä on vielä tekemättä.
Vinkit:
Mieti, millainen on realistinen aikataulutavoitteesi. Esimerkiksi maisteriopinnäytetyön laajuus on 30 opintopistettä, joka tarkoittaa puolikasta lukuvuotta päätoimisesti tehtynä, eli 5 pv/vko ja 8 h/pv. Maisteriopinnäyte tehdään kuitenkin yleensä opintojen loppuvaiheessa, jolloin saatat olla jo töissä ja työtunnit vievät energiaasi ja aikaasi. Pohdi siis, onko elämässäsi muita asioita, jotka vievät aikaa, minkä vuoksi et pysty paneutumaan opinnäytteeseen päätoimisesti. Itselle tärkeille palauttaville asioille (perhe, ystävät, harrastukset, lepo…) pitää jäädä myös tilaa.
Opinnäytteen teko on aivoille intensiivistä tietotyötä. Erityisesti luovuutta ja ongelmanratkaisua edellyttävissä kohdissa aivot prosessoivat työtä eteenpäin myös silloin, kun teemme jotain aivan muuta. Siksi ei kannata myöskään orjallisesti ajatella, että 8 tuntia päivässä olisi se aika, joka opinnäytteelle pitää varata, esim. 6 tuntia on oikein hyvä ja riittävä määrä. On myös hyvä miettiä, onko opinnäytetyössäsi kohtia, joiden tekeminen ei vaadi niin paljon keskittymistä, ja työstää osa päivästä tällaisia asioita.
On hyvä pyrkiä sellaiseen aikataulusuunnitelmaan, että työ etenisi mieluummin usein pienin askelin, kuin aina rykäyksittäin pitkissä sessioissa, mutta joiden välissä olisi paljon aikaa. Näin uudelleen orientoitumiseen työn pariin ei kulu aikaa, ja useimmiten myös parempi fiilis säilyy, kun aikaansaamista tapahtuu säännöllisesti. Älä siis jätä liikaa taukopäiviä!
Tyypillisesti aikataulutuksen haasteita tulee vastaan silloin, kun opinnäytteen tekijällä on liian suuret tai epäselvät tavoitteet ja liian monta prioriteettia. Myös se aiheuttaa ongelmia, että aikataulua ei ylipäätään tule tarkistettua tai noudatettua. Monesti luulemme itsestämme liikoja, eli laitamme liikaa asioita tai työtunteja tehtäväksi päivän aikana ja vastaavasti varaamme liian vähän aikaa palautumiselle. Tällöin aikataulussa ei ole yhtään jouston varaa. Arjessa tulee yleensä asioita eteen, joita ei ole voinut tietää etukäteen, niin on parempi, että aikataulu sallii yllätykset. Yksi yleinen kompastuskivi aikataulun pettämisessä ovat myös aikavarkaat, eli esim. sosiaalinen media tai uutisten luku, joihin saattaa vahingossa upota tunteja päivässä.
Vinkit:
Koska aikaa ei ole määrättömästi vuorokaudessa tarjolla, joudut priorisoimaan asioita, mihin milloinkin aikaasi käytät. Mieti, mikä on olennaista opinnäytteessä ja muussa elämässä, ja päätä sen perusteella, mikä on sopiva aikataulutus tässä projektissa.
Jokaisella opiskelijalla on omanlainen elämäntilanne opinnäytetyötä tehdessä. Sinä saatat olla töissä samaan aikaan, ehkä perhe vie aikaa, tai on voinut tulla jokin yllättävä tilanne, joka vaikuttaa opinnäytetyöhön käytettävissä olevaan aikaan ja ehkä myös tavoitteisiin. Myös oppimisen vaikeudet pitää ottaa huomioon opinnäytetyön projektia suunnitellessa ja aikatauluttaessa.
Simo Ahosen Opinnäyte jumissa -kirjassa on hyvä anekdootti kottikärryistä, joihin lastataan eri osa-alueita, joita elämässäsi tällä hetkellä on. Liian täyteen asioita ei kottikärryjä saa laittaa, muuten se kippaa. Tärkeää on siis muistaa oman elämän realiteetit, ja suunnitella ja aikatauluttaa sen mukaan. Jos teet liian optimistisen suunnitelman, niin todennäköisesti aiheutat sillä vain itsellesi epäonnistumisen tunteita.
Muu elämä ei välttämättä pelkästään syö aikaasi ja energiaasi, vaan se voi myös olla tukeva elementti opinnäytetyötä tehdessä. Vaikka esimerkiksi perhe-elämä vie aikaa, niin perheen kanssa ollessa palautuu ja perhe voi antaa tukea, kun sitä tarvitset. Samoin työ voi toimia tukevana elementtinä etenkin, jos teet opinnäytettäsi samaan työpaikkaan.
Vinkit:
Kun pyrit laajentamaan omaa tietämystäsi ja – opinnäytetyösi tasosta riippuen – tuottamaan uutta tietoa tieteenalallesi, yksi opinnäytetyön tärkeä osa-alue on sen sisällön selkeä viestiminen lukijoille. Vaikka opinnäytetyön lukijat ovat alan asiantuntijoita, tekstin tulisi puhutella myös muita akateemisia lukijoita ja ei-akateemista yleisöä. Tämä monipuolinen lukijakunta lukee tekstiä tietyin odotuksin. Osa odotuksista liittyy akateemisten tekstien yleisiin vaatimuksiin. Toiset odotukset voivat perustua lukukulttuuriin ja kieleen, jolla kirjoitat, kun taas jotkin odotukset voivat olla tieteenalasi mukaisia.
Mistä sitten kannattaa lähteä liikkeelle, kun haluat tarjota lukijoillesi helposti luettavaa tekstiä? Sisältöön keskittyminen ja yleisön tunteminen eivät yksin riitä. On myös erittäin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten ilmaiset sisältösi.
Ensimmäinen asia, johon akateemisissa teksteissä kannattaa kiinnittää huomiota, on tekstin tyyppi, jota kutsutaan myös genreksi. Vaikka akateemisessa kirjoittamisessa on vaihtelua, sille on ominaista tietyt yhteiset piirteet, jotka sinun tulisi oppia. Siksi on tärkeää, että osallistut oman koulusi tarjoamiin opinnäyteseminaareihin, jos sellaisia on tarjolla.
Seminaarien lisäksi voit osallistua Aalto-yliopiston Kielikeskuksen kursseille, joissa saat apua kirjoittamiseen. Kielikeskus tarjoaa kursseja, jotka tukevat opinnäytetyön kirjoittamista kandidaatti-, maisteri- ja tohtoritasolla riippumatta siitä, kirjoitatko suomeksi, ruotsiksi vai englanniksi. Kannattaa tutustua näihin kursseihin jo ajoissa opintojesi aikana, jotta voit suunnitella kurssien aikataulun ja saada niistä mahdollisimman paljon hyötyä.
Voit myös tutkia aiemmin julkaistuja tieteellisiä tekstejä. Kannattaa kysyä valvojalta, ohjaajalta tai muilta kokeneemmilta tutkijoilta suosituksia, mutta on myös hyödyllistä käydä läpi eri aloilta ja tasoilta olevia opinnäytteitä. Näin näet, miten akateemisia tekstejä rakennetaan ja kirjoitetaan. Muista kuitenkin, etteivät kaikki julkaistut tekstit ole välttämättä hyviä esimerkkejä.
Joskus saatat päättää olla noudattamatta "standardia opinnäyteformaattia". Ennen kuin teet niin, on tärkeää, että tunnet ensin tavanomaisen mallin hyvin. Näin tiedät, miten tekstisi vaikuttaa lukijaan, ja vältät virhetulkinnat tekstistäsi.
Vinkit:
Tieteellinen kirjoittaminen on prosessinomaista, eli teksti ei ole valmista saman tien, kun sen saa paperille, vaan sitä täytyy usein muokata montakin kertaa. Tämä voi joskus aiheuttaa epävarmuutta ja turhautumista, kun on olevinaan kirjoittamassa, mutta mitään ei silti tunnu tulevan oikeasti valmiiksi.
Jokaisella meillä on erilainen tapa kirjoittaa. Simo Ahonen vertaa kirjoittamistapoja Opinnäyte jumissa -kirjassaan Mozartin ja Beethovenin tapoihin säveltää. Mozart sävelsi kappaleen mielessään ja kirjoitti sen kerralla valmiiksi. Beethoven sen sijaan teki monia luonnoksia eri vaiheissa ja muokkasi ideoitaan moneen otteeseen. Beethovenilla teosten suunnittelu oli erilaisten musiikillisten ideoiden osien kokoamista, kunnes ne muodostivat kokonaisen sävellyksen. Beethovenin tapa istuu tieteelliseen kirjoittamiseen paremmin kuin Mozartin.
Jos sinulla on tapana kirjoittaa valmista tekstiä suoraan, niin tieteellinen kirjoittaminen voi tuntua vaikealta sen takia, että sinun on hankalaa kirjoittaa keskeneräistä tekstiä. Keskeneräisen tekstin kirjoittaminen on kuitenkin taito, jonka oppii harjoittelemalla. Keskeinen keino on rajata kirjoittamiseen käytettävissä olevaa aikaa ja päättää tietoisesti kirjoittaa luonnosmaista tekstiä.
Muista myös, ettei opinnäytteen kirjoittaminen tarkoita yksinomaan näppäimistön painelemista. Kirjoittamista on myös kirjoitetun tekstin lukeminen, suunnittelu ja ideointi. Ne vievät aikaa, mutta edistävät kirjoittamista.
Muista suhtautua itseesi ymmärtäväisesti ja kärsivällisesti. Saatat huomata, että pidät enemmän joidenkin opinnäytetyösi osien työstämisestä kuin toisten. Tämä on täysin normaalia. Joillekin kirjoittajille voi olla hyödyllistä siirtää keskittyminen kirjoittamisesta lukijoihin ja muistaa, että kirjoittajalla on etuoikeus ja velvollisuus jakaa tutkimustaan laajemmalle yleisölle. Jokaiselle opinnäytetyölle löytyy lukija!
Vinkit:
Lue paljon, eri aiheista ja eri genrejä. Lukeminen vahvistaa kirjoitustaitojasi. Huolellinen lukeminen tarkoittaa sitä, että kiinnität huomiota siihen, miten kirjoittajat ilmaisevat itseään, mutta myös sitä, että mielenkiintoisen sisällön lisäksi merkitset muistiin viitteet.
Keskeinen osa tieteellisen tekstin rakentamisen taitoa on se, miten hyvin aiempaa tutkimusta, eli teoriaa aiheesta, on käytetty tutkimuksen aineiston ja oman ajattelun tukena. Näistä aineksista rakentuu aikaisemman tutkitun tiedon ja uuden, omassa tutkimuksessasi tuotetun tiedon yhdistävä kokonaisuus. Ilman lukemista et pysty yhdistelemään ja analysoimaan omaa tutkimustasi aiempaan tutkittuun tietoon.
Vinkit:
Tekoälyn eli tässä tapauksessa laajojen kielimallien käyttö kirjoittamisen apuna on yhä tärkeämpi taito, jota on myös syytä harjoitella. Erityisesi kielimalleista voi olla apua ideoinnissa ja laajojen asiakokonaisuuksien hallinnassa, jolloin voit pyytää tekoälyä esimerkiksi hahmottelemaan, mitkä ovat jonkin teeman keskeiset pääkohdat. Näin voit päästä nopeammin liikkeelle vaikkapa lähdeaineiston etsimisessä ja käsillä olevan tekstin jäsentämisessä.
Haastavaa tekoälyn käytössä on se, ettei opiskelutehtävissä eikä opinnäytteessä mitään tekoälyn tuottamaan tekstiä voi käyttää sellaisenaan. Toisin sanoen et voi kopioida tekoälyn tuottamaa tekstiä sellaisenaan etkä voi hyödyntää tekoälyn luomia kuvauksia luotettavana tietona valitusta asiasta. Juju tekoälyn hyödyntämisessä onkin suhtautua kaikkeen tekoälyn tuottamaan kriittisesti. Jotta voit toimia näin, sinun pitää aina myös hankkia tietoa muista lähteistä ja toisaalta harjoitella akateemista kirjoittamista. Kun sinulla itselläsi kehittyy taju toimivasta akateemisesta tekstistä, voit myös ajoittain käyttää tekoälyä apuna jonkin hankalan ajatuksen muotoilussa: katso, miten kielimalli asian muotoilisi, ja kirjoita sen perusteella parempi versio.
Aalto-yliopistossa on käytössä ohjeet tekoälyn käyttöön opetuksessa ja oppimisessa. Muista selvittää itsellesi aina kunkin kurssin erilliset tekoälyn käyttöä koskevat linjaukset. Pääsääntö on, ettei tekoälyn tuottamaa tekstiä koskaan saa esittää omana tekstinä ja että tekoälyn mahdollinen hyödyntäminen tulee tuoda palautettavassa tekstissä – opinnäytteet mukaan lukien – selvästi esiin.
Vinkit:
Opinnäytteen tekeminen on intensiivinen matka, jossa sinun on tärkeää huolehtia myös omasta hyvinvoinnistasi. Palautumisesta huolehtiminen pitää stressitason tarpeeksi alhaalla, jolloin sinulla on voimia kohdata myös työssä eteen tulevia hankalia vaiheita. Myös myötätuntoinen asenne itseäsi kohtaan auttaa mielen tasapainon ylläpitämisessä, mikä puolestaan edistää luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä – tärkeitä tekijöitä sujuvalle opinnäyteprosessille.
Jotta voisimme keskittyä työhömme, tarvitsemme riittävästi psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia voimavaroja, joita käytetään eri tavoin. Voimavarat voidaan nähdä kolmena akkuna: fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen akku, joita ladataan ja käytetään tarpeen mukaan.
Opiskellessa palautumista tulisi tapahtua sekä opiskelupäivän aikana että sen jälkeen. Päivän aikana palautuminen voi sisältää taukoja, ruokailuja, liikuntaa ja ajanviettoa ystävien kanssa. Opiskelupäivän jälkeinen palautuminen koostuu vapaa-ajasta, viikoittaisista vapaapäivistä ja pidemmistä lomista sekä aktiivisesta tekemisestä.
Palautumistarpeet ja -keinot ovat yksilöllisiä ja voivat vaihdella ajan myötä. Vapaa-ajalla on tärkeää irrottautua opinnoista ja tehdä itselle merkityksellisiä asioita, jotta mielen palautuminen olisi tehokasta. Hallinnan tunteen säilyttäminen vapaa-ajan käytöstä ja tasapainon löytäminen rentoutumisen ja mielekkään tekemisen välillä ovat tärkeitä mielen palautumiselle. Pelkkä lepo ei aina riitä tehokkaaseen palautumiseen.
Vinkit:
Opinnäytetyön tekemiseen liittyy tunteita ja tunneskaala voi olla laaja: iloa ja innostuneisuutta, mutta joskus jopa ahdistuksen tuntemuksia. Anna itsellesi lupa tuntea juuri sitä, mitä tunnet. Tunteiden hyväksyminen sellaisena kuin ne ovat ei välttämättä ole helppoa, mutta sitä voi harjoitella, esimerkiksi etsimällä sanoja kokemillesi tunteille. Voi olla hyvä puhua jollekulle tunteista tai kirjoittaa niitä paperille, jolloin tunteisiin voi saada uudenlaista perspektiiviä.
Uskallus tarttua haasteisiin ja kohdata joskus ikäviäkin tunteita antaa mahdollisuuden myös onnistumisille ja oppimisen ilolle. Tunteiden säätelyyn liittyviä taitoja voi oppia. On luonnollista, että opiskellessa joutuu välillä kohtaamaan epävarmuutta ja ikäviä tunteita. Niiden kohtaamista on hyvä harjoitella.
Stressi kuuluu elämään, työhön ja opiskeluun. Hyvänlaatuinen stressi voi antaa voimia tekemiseen, mutta liian voimakas tai pitkään jatkunut stressi voi tuntua ahdistavalta. Ahdistuskin kuuluu elämän tunnekirjoon, mutta jos se tuntuu sinusta liialliselta, niin yksin ei tarvitse sinnitellä. Tule vaikka käymään Starting Point of Wellbeingissä juttelemassa.
Vinkit:
Opinnäytetyövaiheessa olet edelleen opiskelija ja sinun on tarkoitus oppia lopputyötä tehdessäsi. Saat olla keskeneräinen ja osaamaton. Opiskelijat saattavat asettaa itselleen kohtuuttoman korkeita vaatimuksia osaamistasosta opiskeluiden loppuvaiheessa. Yliopisto-opiskelijat ovat monesti ihmisinä eteenpäin pyrkiviä eikä perfektionismi ole harvinainen ilmiö yliopistomaailmassa. Jos huomaat pyrkiväsi täydellisyyteen, ota asia puheeksi ohjaajan kanssa. On hyödyllistä miettiä, millaista arvosanaa lopputyöstä tavoittelee ja mihin lopulta pyrkii tavoittelemallansa arvosanalla.
Täydellisyyden tavoittelu ja ”kerralla valmista” -ajattelu ovat omiaan lisäämään painetta opinnäytteen tekemiseen ja kirjoittamiseen. Tehtävään tarttuminen voi tuntua vaikealta, jos tavoitetaso on epärealistisen korkealla ja epäonnistumisen mahdollisuus kummittelee taka-alalla. Toisaalta, kun työn teossa on päässyt alkuun, on vaikea lopettaa, koska parannettavaa löytyy aina. Perfektionisti odottaa itseltään täydellisyyttä ja usein pienikin kritiikki voi tuntua murskaavalta ja koko persoonaa koskevalta. Perfektionismin voi tunnistaa seuraavista ajattelutavoista:
Kohtuuttoman kovat tavoitteet ja vaatimukset itseä kohtaan aiheuttavat helposti ahdistusta, huonommuuden tai riittämättömyyden tunnetta ja stressiä. Jos tunnistat itsessäsi taipumusta perfektionismiin, tilanteessa auttaa myötätunnon herättely itseä kohtaan, itselle annettu positiivinen palaute sekä realististen tavoitteiden asettaminen.
Vinkit:
Opinnäytetyön tekemiseen kuuluu sekä onnistumisen iloa että haastavia hetkiä. On luonnollista kohdata vaiheita, jolloin työ ei etene toivotulla tavalla ja motivaatio on koetuksella. Nämä hetket ovat osa oppimisprosessia ja tarjoavat arvokkaita mahdollisuuksia kehittää ongelmanratkaisutaitoja. Muista, että tukea on saatavilla eikä sinun tarvitse olla yksin haasteiden kanssa.
Tutkimusaiheen valinta ja sen rajaaminen ovat usein vaikeampia tehtäviä kuin mitä etukäteen ajatellaan. Toisaalta hyvään lopputulokseen auttaa suoraviivainen keino: käytä aihevalintaan ja rajaukseen aikaa. Aloita mielenkiintoisesta aihepiiristä ja käy rajaamaan aihetta aihepiirin sisällä. Käytä rajaamisen apuvälineinä kirjoittamista, ajatuskarttaa ja saatavilla olevia lähdeteoksia. Pyydä tarvittaessa valvojan tai ohjaajan kommenttia. Hahmottele, mistä näkökulmasta aihetta voisi lähestyä ja miten sen voisi purkaa opinnäytteen kokoiseksi tekstiksi.
On hyvä etsiä aihe, josta olet kiinnostunut, koska silloin sinulla on sisäistä motivaatiota opinnäytetyön tekemiselle. Aiheen valinnasta voi tulla kompastuskivi, jos siitä tulee ns. täydellisen aiheen metsästys. Mikään aihe ei silloin tunnu tarpeeksi kiinnostavalta eikä lopullista päätöstä aiheesta uskalla tehdä. Muista, että opinnäyte on laskennallisesti puolen vuoden opinnot, ja olet opinnoissasikin todennäköisesti suorittanut kursseja, vaikka et ollut niistä täysin kiinnostunut. Pystyt siis tekemään opinnäytteesikin aiheesta, joka ei ole juuri täydellinen sinulle. Muista myös, että aihe täsmentyy ja voi myös osin muuttua kirjoitusprosessin aikana – ja aihe voi paljastua paljon mielenkiintoisemmaksi kuin alunperin ajattelit.
Jos teet opinnäytettä yliopiston ulkopuolelle tai jossain projektissa, niin sinun ei välttämättä tarvitse pohtia itse aihetta, mutta rajaaminen on tässäkin erittäin olennaista. Vaikka projektissa tutkittaisiin tai tehtäisiin laajemmin asioita, niin opinnäytteeseen siitä voi ottaa vain pienen osan, jotta opinnäyte pysyy sille tarkoitetussa laajuudessa.
Vinkit (mukaillen Hirsjärvi ym. 2009):
Ideaalitilanteessa opinnäytteesi aihe on inspiroiva ja innostava ja kiinnostuksesi asiaan lisää motivaatiota oppia lisää. Opinnäyteprosessin aikana tulee kuitenkin niitä vaiheita, kun opinnäyte tulee korvista ulos, eikä sitä jaksaisi yhtään ajatella, vaikka teema sinänsä sinua kiinnostaisikin. Sinua saattaa ajaa eteenpäin vain ajatus sen valmiiksi saamisesta ja valmistumisestasi. Ja välillä sekään ei riitä motivaattoriksi, vaan voi olla erittäin vaikeaa saada mitään aikaiseksi. Useimmiten opinnäytetyön valmiiksi saattamista tukee se, että meillä on sekä sisäistä motivaatiota, eli esimerkiksi itsestä lähtevää kiinnostusta aiheeseen, sekä ulkoisia motivoivia seikkoja, kuten toive valmistumisesta ja kiinnostavan työn löytämisestä.
Se, ettei työ etene, aiheuttaa epämiellyttäviä tunteita itse tehtävää kohtaan, mutta myös itseäsi kohtaan. Saatat ajatella, että tehtävä on liian vaikea, mahdoton tai hallitsematon ja siksi epämiellyttävä, ja että itse olet huono ja osaamaton, kun et nyt saa tehtyä tätä, vaikka pitäisi. Helpoin tapa päästä eroon ahdistuksen tunteesta on välttää koko tehtävän tekemistä ja kohdistaa tekeminen johonkin muuhun. Kun vältät tehtävän, ahdistus ja epämukavuus vähenevät hetkellisesti, mikä luo tunteen helpotuksesta. Kuitenkin tämän välttämisen seurauksena tekemättömät työt kuitenkin kasaantuvat, mikä usein lisää stressiä ja voi johtaa siihen, että epämiellyttävät tunteet palaavat entistä voimakkaampina. Näin niin sanottu välttelyn kehä alkaa alusta, sillä kasaantuneet työt nostavat jälleen esiin epämiellyttäviä tunteita, ja välttelyn tarve kasvaa.
Välttelyn kehän voi kuitenkin murtaa. Kun halu välttää epämukavaa tunnetta nousee mieleesi, voit valita toisenlaisen lähestymistavan: tunteesta huolimatta tarttua toimeen. Kun ryhdyt tekemään tehtävää, aikaansaaminen tuo mukanaan mielialan kohenemista, onnistumisen kokemuksia sekä vahvistaa tunteita pystyvyydestä ja hallinnasta. Tämä puolestaan laskee ahdistusta ja helpottaa seuraavaan tehtävään tarttumista.
Aikaansaaminen ja motivaatio menevät usein käsi kädessä. Jos saat tehtyä opinnäytettäsi, niin se lisää motivaatiota. Myös jaksaminen ja riittävä palautuminen, sopiva tavoitteenasettelu ja itselle sopivat työskentelytavat, omien arvojen mukainen toiminta, yhdessä tekeminen sekä usko omaan osaamiseen vaikuttavat motivaatioon. Omaa motivaatiota ja samalla aikaansaamista voi säädellä monilla keinoilla.
Vinkit:
Opinnäytteen kirjoittamisen keskiössä on kirjoittaminen. Kirjoittamiseen voi liittyä monenlaisia haitallisia ennakkokäsityksiä, jotka estävät sinua etenemästä. Tässä alla esitettynä muutamia myyttejä ja sen lisäksi keinoja, joita kokeilemalla niiden yli voi päästä (Svinhufvud, 2016):
Joskus on vaikea aloittaa kirjoittamista, kun paperi tai läppärin ruutu huutaa tyhjyyttään. Tähän aloittamisen vaikeuteen voi kokeilla esimerkiksi vapaan kirjoittamisen menetelmää tai Pomodoro-tekniikkaa.
Vapaassa kirjoittamisessa lähdetään kirjoittamaan vapaasti mitä mieleen juolahtaa esimerkiksi tietystä teemasta tai aiheesta. Vapaan kirjoittamisen ajan voi rajata puhelimen ajastintoiminnon avulla: kellon voi asettaa hälyttämään esimerkiksi viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen minuutin jälkeen. Vapaassa kirjoittamisessa on tärkeää, että kynä tai sormet näppäimistöllä liikkuvat koko ajan. Vaikka kesken kirjoittamisen tulisi tilanne, jolloin mieleen ei tule mitään kirjoitettavaa, jatka kirjoittamista toistamalla lausetta ”En keksi mitään kirjoitettavaa”, kunnes taas jokin ajatus aiheeseen liittyen ilmaantuu mieleesi tai kunnes ajastin soi. Vapaan kirjoituksen aikana ei tarvitse myöskään välittää kieliopista, välimerkeistä tai oikeinkirjoituksesta, nämä kaikki voi tarkistaa ja lisätä tekstiin myöhemmin. Harjoituksen ideana on tuottaa mahdollisimman paljon tekstiä rajatun ajan puitteissa. Ensimmäisen version kirjoittamisen jälkeen teksti käydään läpi ja siitä voi alleviivata sellaisia kohtia, jotka tuntuvat merkityksellisiltä, tärkeiltä ja joita haluaa syventää. Näin saadaan kirjoittamisen prosessi alulle. Vapaata kirjoittamista voi tehdä myös luetun pohjalta, ja se on hyvä keino testata, mitä on jäänyt mieleen lähdekirjallisuudesta. Samalla saa ilmaistua omin sanoin sen, mitä on lukenut.
Pomodoro-tekniikka on myös hyvä apukeino tekstin tuottamisessa ja kirjoittamisprosessin eri vaiheissa. Tekniikan avulla kirjoittamisrupeamat saa pilkottua pienempiin, helposti lähestyttävämpiin osiin, jolloin kynnys tekstin tuottamiseen madaltuu. Voit käyttää hyväksesi myös esimerkiksi Wordissä olevaa sanelutoimintoa, jos tuntuu, että päästäksesi alkuun kirjoittamisessa tekstin puhuminen ääneen auttaa.
Opinnäytteen kirjoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Kun perimmäinen tavoitteesi on valmis opinnäytetyö, on tärkeää, että pystyt pilkkomaan tuon tavoitteen pienempiin palasiin ja välitavoitteisiin, joihin yltämistä voit juhlistaa.
Myös vertaispalautetta kannattaa käyttää hyödyksi. Voit pyytää, että joku, johon luotat, toimisi ”kriittisenä ystävänäsi”. Keskeneräisen tekstin luetuttaminen ja kommenttien pyytäminen auttavat sinua etenemään opinnäytetyössä. Samalla vastaat etenemisestäsi jollekulle toiselle ja tämä voi auttaa sinua pysymään itselle asettamissasi aikatauluissa välitavoitteisiin pyrkiessäsi. Voit pyytää ja vastaanottaa arvokasta vertaistukea ja työtäsi edistävää palautetta myös esimerkiksi opinnäyteseminaarissa opiskeluyhteisöltäsi ja ohjaavalta opettajaltasi.
Vinkit:
Opinnäytteen tekeminen on usein viimeisiä suorituksia opiskelujen aikana, joten valmistuminen lähenee. Valmistumisen jälkeen seuraava etappi on työelämä. Moni on tässä kohtaa ihan uransa alussa, ja aikaisempi elämä on pitkälti ollut opiskelua: peruskoulu, toinen aste ja yliopisto. Tämä on iso nivelvaihe elämässä ja on ihan normaalia, jos se huolettaa. Valmistumiseen liittyvät myös taloudelliset asiat, jotka saattavat aiheuttaa epävarmuutta, jos töitä ei löydy. Opiskelijaetuudet loppuvat ja ehkä asut opiskelija-asunnossa, josta pitää luopua tietyn ajan jälkeen.
Työllistymisen pohtiminen ja työnhaku voivat osaltaan hidastaa opinnäytteen etenemistä, koska ne vievät aikaa ja energiaa. Näille pitää muistaa jättää aikaa kalenteriin. Työnhakua varten kannattaa laatia työnhakusuunnitelma, jossa pohdit ja priorisoit etukäteen kaikkein kiinnostavimmat työpaikat ja työnkuvat sekä sen, miten paljon ja milloin käytät aikaa työnhakuun. Opinnäytteen ja työnhaun yhdistäminen vaatii ajankäytön suunnittelua, jotta varmistat oman jaksamisesi ja sen, että sinulla jää aikaa myös ystäville, harrastuksille ja muulle palauttavalle tekemiselle ja levolle.
Vinkit:
Opinnäytetöiden tekemisestä ja akateemisesta kirjoittamisesta on kirjoitettu monia teoksia, jotka voivat olla hyödyksi opinnäyteprosessisi aikana.
Ahonen, S. (2023) Opinnäyte jumissa: mitä tehdä, kun homma ei etene. Tampere: Vastapaino.
Hirsjärvi, S. et al. (2009) Tutki ja kirjoita. 15. uud. p. Helsinki: Tammi.
Kiriakos, C. & Svinhufvud, K. (2015) Tohtoritakuu: kirjoittamisen opas jatko-opiskelijalle ja tutkijalle. Helsinki: Art House.
Svinhufvud, K. (2015) Gradutakuu. Helsinki: Art House.
Svinhufvud, K. (2016) Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. 3. uudistettu ja täydennetty laitos. Helsinki: Art House.
Kielijelppi – Jelppiä akateemiseen viestintään
YTK Tutor -verkkovalmennus: ilmainen opinnäytetyö- ja graduapuri kaikille opiskelijoille
Pälli, P. (2021) Akateeminen kirjoittaminen. Tämä kurssimateriaali on suunnattu kauppatieteen opiskelijoille, mutta sisältää paljon perusasioita, jotka pätevät kaikille opinnäytteen kirjoittajille.
Jos kirjoitat opinnäytettäsi englanniksi, katso oppaita myös tämän sivun englanninkielisestä versiosta.
Ahonen, S. 2023. Opinnäyte jumissa: mitä tehdä, kun homma ei etene. Tampere: Vastapaino.
Hirsjärvi, S. et al. (2009) Tutki ja kirjoita. 15. uud. p. Helsinki: Tammi.
Rubin, A. & Lehtonen, M. (2004) Tietokäsitys. https://tulevaisuus.fi/perusteet/tietokasitys/ (2.10.2025)
Svinhufvud, K. (2016) Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. 3. uudistettu ja täydennetty laitos. Helsinki: Art House.
TENK (2023) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja, 2:2023. Viitattu 25.6.2025. https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf
Kirjoitatko opinnäytetyötä ja tarvitsisitko muutaman ihan vain sille varatun päivän? Tervetuloa opinnäytetyöretriittiin! Kirjoitusretriitti on tarkoitettu kaikille opinnäytetyötä tekeville - tervetulleita ovat niin kandit, gradut, diplomityöt, opparit kuin väitöskirjatkin!
