Uutiset

”Ympäristötaidekasvatuksessa pitäisi pureutua ihmiskeskeisyyden ongelmallisuuteen”

Henrika Ylirisku kysyy, ovatko ympäristötaidekasvatuksen lähestymistavat riittäviä ekokriisien ajassa. Hän ehdottaa alalle uutta teoreettista tulokulmaa.
Henrika Yliriskun väitös taidekasvatuksen alalta tarkastettiin Aalto-yliopistossa maaliskuussa 2021.
Kuva: Pasi Ylirisku

Mitä tutkimuksesi käsittelee?

”Tarkastelen väitöstutkimuksessani taidekasvatusta, jossa käsitellään ympäristökysymyksiä ja pyritään edistämään kulttuurista ja ekologista kestävyyttä. Tutkimus on lähtenyt liikkeelle pohdinnoista, ovatko olemassa olevat ympäristötaidekasvatuksen lähestymistavat riittäviä tässä ekologisten kriisien ajassa.

Kiinnitin huomioni erityisesti ympäristötaidekasvatuksen teoreettisiin ja filosofisiin perusteluihin. Havaitsin, että ympäristökasvatus pyrkii kyllä monin tavoin haastamaan ihmiskeskeistä ja välineellistävää luontosuhdetta, mutta ei pääse näissä kritiikeissä riittävän pitkälle.

Lähden tutkimuksessani kehittelemään ympäristötaidekasvatukselle uutta suuntaa. Etsin viimeaikaisesta posthumanistisesta ajattelusta käsitteitä ja teorioita, joiden avulla olisi mahdollista paremmin ymmärtää luonnon ja kulttuurin monimutkaista kietoutumista toisiinsa. Hahmottelen suunnistamisesta ammentavan taiteellisen kokeilun avulla, miten uudenlainen teoreettinen ajattelu voi suunnata ympäristötaidekasvatusta uudelleen.”

Mikä siinä on tärkeää?

”Tutkimukseni kokoaa yhteen ja kehittelee eteenpäin taidekasvatuksen aluetta, joka on tässä ajassa erityisen ajankohtainen. Osoitan, että vaikka ympäristötaidekasvatus voi olla vaikuttavaa ja kokonaisvaltaista, sen perinne on ongelmallisesti sidoksissa länsimaisen humanistisen ajattelun perusoletuksiin. Oletus siitä, että ihminen on erityinen ja luonnosta erillinen yksilö tuo ristiriitaisuutta tapoihin, joilla ihmisen ja luonnon suhdetta ympäristötaidekasvatuksessa käsitellään ja sanoitetaan.

Ehdotan, että ympäristötaidekasvatuksen tulisi perustua ajatusmalleihin, jotka mahdollistavat ihmiskeskeisyyden purkamisen."

Henrika Ylirisku

Näen, että on tärkeää tarkastella kriittisesti, miten kestävämpiä tulevaisuuksia pyritään rakentamaan. Paljon puhutaan siitä, että elämäntapojemme pitäisi muuttua ja että meidän tulisi oppia toimimaan vastuullisemmin ja kestävämmin – mutta tarjoammeko siihen sopivia lähestymistapoja? Tunnistammeko valitsemiemme lähestymistapojen ongelmakohtia, rajoitteita ja mahdollisia sisäisiä ristiriitaisuuksia?

Ehdotan, että ympäristötaidekasvatuksen tulisi perustua ajatusmalleihin, jotka mahdollistavat ihmiskeskeisyyden purkamisen. On tärkeää kiinnittää huomiota monilajisiin suhteisiin ja erilaisiin keskinäisriippuvaisuuksiin. Tarvitaan käsitteitä ja teorioita, jotka huomioivat ihmisen ja luonnon, luonnon ja kulttuurin ja inhimillisen ja ei-inhimillisen monimutkaisen kietoutumisen toisiinsa.”

Mitä siitä voi seurata?

”Tutkimukseni avaa polkuja ja visioita tulevalle ympäristötaidekasvatukselle. Se myös osoittaa, että on tarpeen jatkaa ympäristötaidekasvatuksen perusteluiden uudelleen sanoittamista ja teoretisointia. Muistutan kuitenkin, että jo olemassa olevissa alan käytännöissä on paljon hyvää: ne ovat usein rohkean kokeilevia, kokonaisvaltaisia ja kannustavat tieteenaloja ylittävään yhteistyöhön.

Tutkimukseni tarjoaa sekä taidekasvatuksen alan että taiteen ja ympäristökasvatuksen rajapintojen toimijoille teoreettista pohjaa, jolta taidepedagogisia käytäntöjä ja tutkimusta voi kehittää. Se peräänkuuluttaa pedagogiikkaa, jossa on tilaa kurittomalle ajattelulle, moniselitteisyydelle, epävarmuudelle ja erilaisille tietämisen tavoille.

Taiteellinen lähestymistapa mahdollistaa ekologisten kriisien ajassa elämiseen liittyvien jännitteiden käsittelemisen kokeillen, kyseenalaistaen, luovasti ja toiminnallisesti. Ympäristötaidekasvatus voikin auttaa kehittelemään yhteisestä maailmassa olemisesta uudenlaisia tarinoita, joissa ihminen ei ole keskiössä, vaan yhtenä toimijana muiden toimijoiden joukossa. Se voi tuoda outoutta ja mutkikkuutta niihin yksipuolisiin tarinoihin, joissa ihminen joko pelastaa ja suojelee tai tuhoaa ja on piittaamaton.”

Yliriskun väitöskirja Reorienting Environmental Art Education tarkastettiin Aalto-yliopistossa 19. maaliskuuta.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

Students
Opinnot Julkaistu:

Kemian tekniikan korkeakoulu avaa haun kesän 2023 kesätyöpaikkoihin tutkimusryhmissä

Etsimme innokkaita opiskelijoita liittymään joukkoomme ensi kesäksi. Yhteensä 24 paikkaa auki kaikilla laitoksillamme. Ihanteellinen hakija on erittäin motivoitunut ja kykenee esimerkiksi avustamaan ja suorittamaan erilaisia laboratoriotehtäviä, kokeita ja kehittämään omia tutkimustaitoja. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus saada käytännön kokemusta tutkimushankkeista ja työskennellä rinnakkain tohtoriopiskelijoiden ja post doc -tutkijoiden kanssa.
Utuinen ihmishahmo näyttää kävelevän pois päin, varjo heijastuu vaalealle pinnalle
Tutkimus ja taide, Opinnot, Yliopisto Julkaistu:

Maisteriopiskelijoiden näyttely Suomen valokuvataiteen museossa

Valokuvataiteen pääaineen maisteriopiskelijoiden MoA in Photography 23 -näyttely on esillä 12. maaliskuuta asti.
Nainen rannalla tuulisella säällä hymyilee, taustalla meri kuohuaa
Nimitykset, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Professori Ranja Hautamäki: ”Monimuotoinen kaupunkiluonto on keskeinen tekijä hyvinvoinnin ja hiilinielujen lisäämiseksi”

Maisema-arkkitehtuurin professori ratkoo ilmastonmuutoksen hillintää ja kaupunkiluonnon hiilinieluja koskevia kysymyksiä.
NASAn Curiosity-mönkijä kuvaama pölypyörre Marsin Gale-kraatterissa. Kuvankäsittely: Henrik Kahanpää. Alkuperäinen kuva: NASA / JPL-Caltech
Tutkimus ja taide, Opinnot Julkaistu:

Marsin sää vaihtelee rajusti, mutta sen ilmasto ei ole muuttumassa

Väitöstutkimuksessaan Henrik Kahanpää myös kyseenalaistaa Marsin pölypyörteisiin liittyvän vallitsevan käsityksen. Tutkijana hän toivoo, että ihminen ei koskaan menisi Marsiin.