Uutiset

Väitöksiä: Lankaa neulansilmään – yhdessä!

Vaatteiden korjaus on ympäristöteko, Marium Durrani uskoo. Maailmalta Suomeenkin rantautuneet yhteisölliset korjauspajat ovat vastaisku luontoa kuormittavalle pikamuodille.
Marium Durrani ompelemassa käsin vaatekappaletta, jossa on kukkakuosi.
Muotoilun alan väitöstyössään Marium Durrani tutki yhteisöllisiä vaatteiden korjaustapahtumia. Kuva: Nita Vera.

Mitä teet, kun paidanhelmasi on ratkennut tai housun vetoketju jumittaa? Korjaatko vaatteen? Aika monen vastaus on ei: sehän maksaa ja vie aikaa, en osaa, eikä minulla ole tarvikkeitakaan. Ainahan voi ostaa uuden tilalle.

Tutkija Marium Durranin mukaan näin ei pitäisi olla, sillä vaatteita voi korjata ja huoltaa yhteisöllisissä työpajoissa.

”Korjauspajat ovat vastaisku kertakäyttöiselle pikamuodille, joka kasvattaa maailman tekstiilijätevuoria”, Durrani sanoo.

Pop-up-tapahtumista jatkuvuuteen

Muotoilun alan väitöstyössään Durrani tutki vaatteiden korjaustapahtumia Suomessa, Skotlannissa ja Uudessa-Seelannissa. Kynnystä osallistumiseen madaltaa se, että työpajoissa saa ompeluoppia ja tarvikkeet löytyvät paikan päältä.

”Yhä useammat nuoret haluavat oppia taitoja, jotka olivat heidän isovanhemmilleen jokapäiväisiä, mutta jotka heidän vanhempansa ovat unohtaneet.”

Osa ilmaistapahtumien osallistujista hakee oppia napinompeluun tai farkkujen paikkaamiseen, osa taas on hyvinkin taitavia käsistään ja haluaa jakaa taitojaan muille. Siinä missä Helsingissä korjauspajat ovat yksittäisiä pop-up-tapahtumia, toiminta on Skotlannissa ja Uudessa-Seelannissa säännöllisempää, kun tapahtumia päästään järjestämään vakiopaikoissa.

”Uudessa-Seelannissa Aucklandin ja Wellingtonin paikallishallinnot tukevat tapahtumia ja antavat niille tiloja. Siellä toiminnan taustalla on yhteisöllinen liike toisin kuin Suomessa, jossa tapahtumia järjestävät yksittäiset vaatesuunnittelijat.”

Skotlannin Edinburghissa mukaan on tuotu vaatteiden kierrätykseen perustuvaa sosiaalista yritystoimintaa.

Ruohonjuuritason vaikuttamista

Oman puseron korjaus roskiin heittämisen sijaan ei muuta maailmaa, mutta se on askel kohti kestävämpää kulutusta.

”Voit saada aikaan muutoksia, vaikka teet sen pienin askelin. Yhdessä tekemisessä on myös voimaa, ja ihmisten on hyvä ymmärtää jokapäiväisten tekojen yhteys laajempiin ekologisiin ongelmiin, kuten tekstiilijätteeseen.”

Kiinnostus kestävään muotiin on kasvanut viime vuosina huimasti. Maailmalla on yli 1 500 Repair Café -järjestöön rekisteröitynyttä vaatteiden korjauspajaa, joiden rinnalla on paljon ei-rekisteröitynyttä toimintaa.

”Olemassa olevien tapahtumien ja ryhmittymien tukeminen on erittäin tärkeää, jotta vaatehuolto ja -korjaus tulevat osaksi ihmisten arkea.”

Maailma on avoin

Durrani jatkaa tutkimustaan tutkijatohtorina Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen Fashion/Textile Futures -ryhmässä.

”Toivon, että minulla olisi jossain vaiheessa oma tutkimusryhmä. Haluaisin myös perustaa voittoa tavoittelemattoman organisaation, jonka toiminnassa voisin yhdistää kaksi intohimoani: vaatealan ja kestävän kehityksen.”

Tuntumaa tutkimusalansa kansainvälisyyteen Durrani on jo ehtinyt saada rutkasti. Pakistanissa syntynyt Durrani suoritti sosiaaliantropologian kandidaatin opinnot Lahoren hallintotieteiden yliopistossa. Filosofian maisteriksi hän valmistui Oslon yliopistosta, josta matka jatkui Espoon Otaniemeen. Väitöstutkimus vei häntä vierailevaksi tutkijaksi sekä Aucklandin teknilliseen yliopistoon että Edinburghin yliopistoon. Hän on maailmalle avoin jatkossakin.

”Suomi on ehdottomasti yksi kotini, mutta katsotaan mihin elämä minut vie ja mitä mahdollisuuksia se antaa. Suomi on aina osa minua, riippumatta siitä missä olen.”

Marium Durrani istuu hymyillen kotisohvallaan ja heittää ilmaan kukkakuosisen vaatekappaleen.

Marium Durranin väitöskirjaThrough the threaded needle: a multi-sited ethnography on the sociomateriality of garment mending practices on ilmestynyt 3.12.2019.

Painettu kirja on saatavilla Aalto University Shop -verkkokaupasta

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 26, huhtikuussa 2020.

Teksti: Marjukka Puolakka.
Kuvat: Nita Vera.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

A boy jumping on a mixed reality trampoline in Superpark
Aalto Magazine Julkaistu:

Liikkeelle kuin leikkien - digitaaliset pelit motivoivat liikkumaan

Trampoliinit ja kiipeilyseinät voivat koukuttaa käyttäjänsä uudella tavalla, kun niihin yhdistetään digitaalisia kikkoja.
Mustavalkoisessa arkistokuvassa Teuvo Kohonen istuu vanhanaikaisen tietokoneen äärellä.
Aalto Magazine Julkaistu:

Tekoälyn suomalainen pioneeri teki tiedettä unissaankin

Teuvo Kohonen loi 1980-luvulla tekoälytutkimuksen tärkeän merkkipaalun: itseorganisoituvan kartan.
Suureen kaarevaan telineeseen on kiinnitetty kamera, jossa on pitkä objektiivi. Se on kohdistettu keskellä olevaan tasoon, jossa on keltainen keraaminen esine. Pöytätason vieressä on suuri valaisin ja valkokangas sen edessä. Pöydän takana punaiseen t-paitaan pukeutunut henkilö säätää laitteistoa.
Aalto Magazine Julkaistu:

Valokuvausrobotti nostaa arkistokappaleet uuteen ulottuvuuteen

Miten siirtää keraaminen esine kolmiulotteisesti tietokoneen näytölle? Kuvaamalla se yltympäriinsä 360 asteen kulmassa ja digitoimalla muodot talteen. Työ onnistuu valokuvausrobotilla, joka raksuttaa Aalto-yliopiston uudessa Space 21 -tilassa.
Jussi Impiön valokuvaan on liitetty piirrokuvitettu elementti: hänen käsiensä välissä on korkea pinkka papereita.
Aalto Magazine Julkaistu:

Oho: Olipas haluttu pesti!

Jussi Impiö aloitti kesällä 2021 Aalto-yliopiston kestävän kehityksen toimintojen johdossa. Mutta vuonna 2009 hän setvi työmarkkinoita Afrikassa.