Jos olet joskus remontoinut kotona, tunnet todennäköisesti putkilon, josta puristetaan silikonia keittiön tiskialtaan tai kylpyhuoneen suihkunurkkauksen reunoihin. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, minne kaikki käytetyt putkilot lopulta päätyvät?
Tobias Johannes on. Hän on Torggler-nimisen italialaisen rakennustarvikeyrityksen hallituksen puheenjohtaja.
Silikonia käytetään yleisesti tiivistysmateriaalina erityisesti kosteissa tiloissa, mutta käytön jälkeen silikoniputkiloiden patruunoista syntyy tahmaista jätettä, eikä niitä voi kierrättää. Jopa 600 miljoonaa muovista patruunaa päätyy vuosittain kaatopaikalle, Johannes sanoo.
”Minua häiritsee, ettei kukaan ole viiteenkymmeneen vuoteen keksinyt kestävämpää tapaa tämän materiaalin käyttöön.”
Yritys kaipasi tuoretta näkökulmaa pakkausmuotoiluun – ja entisenä Kauppakorkeakoulun vaihto-opiskelijana Johannes tiesi, mistä ideoita voisi löytyä.
Aalto-yliopiston Product Development Project (PdP) on pääasiassa maisteriopiskelijoille suunnattu kurssi, joka yhdistää eri alojen – tekniikan, liiketalouden, muotoilun, taiteen, tieteen tai vaikkapa antropologian – osaajat monialaisiksi tiimeiksi. Yritykset voivat osallistua kurssille esittämällä opiskelijoille tuotekehityshaasteen ja tarjoamalla projektiin 10 000 euron rahoituksen.
”Jos innovoinnissa halutaan onnistua, työtä on tehtävä yhdessä, monialaisissa tiimeissä. Se on iso haaste vakiintuneelle yritykselle. Me näimme tässä mahdollisuuden ja lähdimme mukaan,” kertoo Torgglerin toimitusjohtaja Benno Pamer.
PdP-opiskelijat saavat valita projektinsa ja kumppaninsa, ja italialaisyrityksen pariksi päätyi tiimi, jossa oli jäseniä seitsemästä eri maasta. Haasteena oli kehittää kestävämpi tapa pakata ja käyttää silikonia.
Projekti kiinnosti teollisen muotoilun opiskelijaa Owein Ivesonia, koska se tarjosi mahdollisuuden tehdä jotain aidosti mullistavaa toimialalla, joka vaikutti jumittuneen paikoilleen. Iveson on perehtynyt erityisesti tuotteiden sarjatuotantoon, joten tässä oli hänelle täydellinen tapaustutkimus.
Kemiantekniikan opiskelija Amanda Lahtista houkutti kestävyysnäkökulma: hänen kiinnostuksensa biopohjaisiin tuotteisiin ja materiaaleihin sai uuden, konkreettisen sovelluskohteen.
”Aloitimme perusteellisella aineistotutkimuksella, jotta ymmärtäisimme ongelman ytimen. Teimme myös paljon käyttäjähaastatteluja,” kertoo Iveson.
”Yritimme ensi alkuun keskittyä kaikkeen muuhun ja unohtaa koko silikonipatruunan. Mutta lopulta palasimme siihen aina takaisin, ja erityisesti pakkauksen muotoon – mietimme, miten sen voisi tehdä paremmin,” Lahtinen jatkaa.
Iveson ja Lahtinen työskentelivät kahdeksan muun opiskelijan kanssa yhdeksän kuukauden ajan, ja juuri ideointi monialaisen kansainvälisen tiimin kanssa oli projektissa parasta. Tuloksena syntyi kaksi täysin erilaista pakkausratkaisua, ja kummallekin haettiin patenttia.
Torgglerin edustajat ovat innoissaan niin lopputuloksista kuin koko prosessista. Yritys haluaa jatkaa yhteistyötä ja osallistua PdP-kurssille myös tulevaisuudessa.
”Tämäkaltainen nuorekas tapa tehdä töitä ja yhdistää eri alojen osaajia ilman turhia rajoja on meille elintärkeää,” sanoo Benno Pamer. ”Tulokset ovat upeita, mutta niiden arvo on sitäkin suurempi. Projekti on auttanut meitä kirkastamaan koko yrityksen suuntaa.”
Kannettavista lentosimulaattoreista kompostoituviin kenkäpohjiin – monet uudet tuoteideat ovat syntyneet PdP-kurssilla. Tiimit esittelevät työnsä keväisessä PdP-gaalassa. Katso projektien tuloksia ja lue lisää yhteistyöstä: pdp.fi
Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 36 (issuu.com) syyskuussa 2025.
Product Development Project (PdP) on viiden periodin kurssi, joka kutsuu erilaisia opiskelutaustoja omaavia maisteriopiskelijoita – etupäässä kuitenkin insinööritieteiden, teollisen muotoilun ja liiketalouden opiskelijoita – ratkaisemaan yhteistyöyritysten haasteita. Tiimit muodostetaan syyskuussa, ja ne esittelevät toimivan tuoteprototyypin toukokuussa järjestettävässä päätösgaalassa.
