Uutiset

Tutkimus Postin ja Telen yhtiöittämisestä: Ylin johto kasvatti hallinnollisessa tyhjiössä toimivaltaansa ja palkkioitaan

Kun virastosta tulee valtionyhtiö, päätöksenteko ja toimivalta saattavat jäädä epäselviksi.
Muistio vuodelta 1988
Muistio johdon palkkauksesta vuodelta 1988.

Aalto-yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkijat selvittävät tuoreessa tutkimuksessaan, miten siirtyminen valtion liikevirastosta yhtiömuotoiseen liiketoimintaan vaikuttaa johdon päätöksentekoon ja strategiaan.

Tutkijat analysoivat digitaalisen historiantutkimuksen avulla yli 50 000 sivua Posti- ja telelaitoksen ja sen toimintaa jatkaneiden Postin ja Telen, sittemmin Soneran ja Telia Finlandin, sisäistä arkistoaineistoa vuosilta 1987–98. Aineisto digitoitiin ja koodattiin tietokantaan, ja sen avulla voitiin tarkastella yhtiöiden päätöksentekoa.

Posti- ja telelaitoksessa tehtiin 90-luvun alussa markkinalähtöisiä organisaatiomuutoksia, joista merkittävimmät olivat Postin ja Telen yhtiöittäminen. Kun valtio otti etäisyyttä päivittäiseen toimintaan, yhtiöihin muodostui osittainen hallinnollinen tyhjiö.

”Tulosohjaukseen siirtyminen merkitsi virkamiesjohdon kontrollin vähentymistä ja kasvatti ylimmän johdon toimivaltaa monilla osa-alueilla yhtiöissä”, sanoo Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Eero Aalto.

”Valtion liikevirastossa on tiukka resurssikontrolli, kun taas tulosohjaus antaa vapaat kädet toimia ja muuttaa hyvin radikaalisti esimerkiksi yhtiön kansainvälistymisstrategiaa. Tutkimissamme valtionyhtiöissä ylin johto sai ja myös otti toimivaltaa, jonka turvin se ajoi muun muassa omien palkkioidensa kasvattamista muiden yksityisen sektorin yritysjohtajien palkkioiden tasolle”, sanoo tohtorikoulutettava Zeerim Cheung Aalto-yliopistosta.

Valtionyhtiön johto voi pyrkiä tekemään päätöksiä, joiden avulla yhtiö pärjää paremmin markkinoilla. Nämä päätökset voivat olla ristiriidassa poliittisten tavoitteiden ja julkisen edun kanssa. Ylimmän johdon suuret palkkiot, jotka ovat toistuva aihe julkisessa keskustelussa, ovat osa tätä kehitystä.

Taloudellisten kannustimien lisäksi valtionyhtiöiden johto tavoittelee myös uralla etenemistä ja mainetta.

”Koska avoimilla markkinoilla pitää pärjätä kilpailussa, johdon tulee tehdä markkinoihin perustuvia päätöksiä, kuten muutoksia kustannusrakenteeseen ja tarjontaan. Nämä teot voivat kuitenkin olla ristiriidassa sen kanssa, mitä poliittinen johto odottaa julkiselta toimijalta ja palveluntarjoajalta”, Eero Aalto toteaa.

Yltiöpäisiä riskejä

Hallinnollinen tyhjiö ja johdon ja omistajien välille muodostuva odotusten ristiriita vaikuttaa myös valtionyhtiöiden riskinottoon. Esimerkiksi Telen siirtyminen markkinalähtöisempään suuntaan kasvatti rajusti kansainvälisten investointien volyymia suhteessa Suomen liiketoimintojen kokoon.

”Yhtiön johdolla ja omistajalla voi olla erilainen näkemys investointien riski-tuottoprofiilista. Parhaimmillaan suurten riskien ottaminen voi johtaa menestys- ja sankaritarinaan. Pahimmillaan riskit toteutuvat ja valtion ja lopulta veronmaksajien pitää tulla pelastamaan. Hyvä esimerkki ovat surullisen kuuluisat Soneran 3G-kaupat 2000-luvun alussa ja lopulta Soneran pakotettu fuusio ruotsalaisen kilpailijan Telian kanssa”, sanoo Zeerim Cheung.

Valtionyhtiön riskinotto poikkeaa yksityisestä sektorista, sillä isojakin riskejä ottavalla valtionyhtiöllä on aina tukenaan valtion resurssit. Siksi myös kannustimia tulisi arvioida suhteessa todelliseen riskiin.

”Valtionyhtiöt ovat ajan kuluessa muuttaneet muotoaan. Samalla niiden toiminnan painopisteet ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä yhä markkinalähtöisemmiksi. Kuitenkin julkisuudessa niiden toimintaa arvioidaan usein ensisijaisesti julkisten palvelujen tuottajina. Esimerkiksi Posti on julkisten palvelujen ja markkinalähtöisyyden välimaastossa”, sanoo tutkija Pasi Nevalainen Jyväskylän yliopistosta.

Ja vaikka valtionyhtiö on liikeyritys, sen olemassaoloon liittyy usein yhteiskunnallisia syitä.

”Jos poliittiset tavoitteet ovat ristiriidassa valtionyhtiön omien tavoitteiden kanssa, seurauksena on usein kohuja ja heikentynyt toimintakyky”, Zeerim Cheung sanoo.

Tutkimus valittiin kesällä Academy of Management -konferenssin parhaimmistoon ja nuorille tutkijoille annettavan Douglas Nigh -palkinnon finalistiksi sekä Academy of International Business -konferenssin tutkimusmetodipalkinnon finalistiksi.

Lisätietoa:

Zeerim Cheung
Tohtorikoulutettava
Aalto-yliopisto, tuotantotalouden laitos
[email protected]
p. 050 337 2610

Artikkeli: State control, internal legitimacy, and the internalization process of a state-owned enterprise

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

maankäyttö
Tiedotteet, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Ihmiskunnan ruokkiminen planeettaa tuhoamatta vaatii U-käännöksen

Lähes puolet nykyisestä ruoantuotannosta on haitallista planeetallemme, koska se aiheuttaa luonnon monimuotoisuuden vähenemistä, ekosysteemin rappeutumista ja vesistressiä.
Graafinen kuva kuvaa niitä viittä tapaa, joilla yrittäjät viestivät yrityksensä lopettamispäätöksestä.
Tiedotteet Julkaistu:

Voittoisa, syleilevä vai tasapainottava? Yrittäjät viestivät bisneksensä kaatumisesta viidellä eri kerrontatyylillä

Uraauurtava tutkimus osoitti, että yrittäjät vahvistavat viestinnässään omaa ammatillista imagoaan ja sidosryhmäsuhteitaan – ja välttävät muiden syyttämistä.
An illustration showing a nano-strip of copper being bombarded by photons, with a thermometer measuring its heat
Tiedotteet Julkaistu:

Uusi kvantti-ilmaisin mittaa äärimmäisen pieniä energiamuutoksia

Kvantti-ilmaisimella voidaan tutkia esimerkiksi kvanttitietokoneiden kubittien vuorovaikutusta ympäröivän maailman kanssa.
Dokumenttielokuvan suuri tuntematon Antti Peippo kirjan kuvistusta
Tiedotteet Julkaistu:

Dokumenttielokuvan suuri tuntematon -uutuusteos kohdistaa katseen elokuvantekijä Antti Peippoon

Aalto ARTS Booksin vuoden ensimmäinen kirja "Dokumenttielokuvan suuri tuntematon. Katseita Antti Peippoon" kohdistaa katseen kameran taakse. Antti Peippo (1934–1989) oli omaäänisten dokumenttielokuvien mestari ja Risto Jarvan luottokuvaaja. Tammikuussa julkaistavan teoksen kirjoittajat ovat suomalaisen elokuva-alan asiantuntijoita.