Tutkijat loivat nanopartikkeleista materiaalin, joka voi auttaa muun muassa havaitsemaan antibiootteja vedestä
Kansainvälinen tutkijaryhmä on Aalto-yliopiston johdolla kehittänyt uudentyyppisen vahvan ja joustavan kaksiulotteisen (2D-) kalvon. Keksintö voi osoittautua merkittäväksi esimerkiksi puettavan elektroniikan kehittämisessä sekä antibioottien jäännösten havaitsemisessa vedestä.
Kaksiulotteiset materiaalit ovat joko yhden tai muutaman atomin paksuisia, ultraohuita mutta lujia materiaaleja. Tutkijat ja teollisuus ovat viime vuosina kiinnostuneet erityisesti nanopartikkelipohjaisista 2D-materiaaleista, joiden odotetaan nousevan avainasemaan esimerkiksi seuraavan sukupolven tietojenkäsittelyssä. Kaupallisiin sovelluksiin on kuitenkin vielä matkaa, koska riittävän ja laadultaan tasaisen materiaalimäärän tuottaminen on ollut haastavaa.
Tampereen yliopiston tenure track -professorin ja Aalto-yliopiston dosentin Nonappan johtama tutkimusryhmä on nyt pystynyt valmistamaan metallinanopartikkeleista suuren yksikerroksisen 2D-kalvon, joka vastaa näihin haasteisiin. Tulokset julkaistiin 2. elokuuta 2022 Small-lehdessä.
"Kalvomme on mekaanisesti kestävä ja se voidaan siirtää mille tahansa alustalle. Valmistustapamme mahdollistaa nopean, skaalautuvan ja tehokkaan laajojen ultraohuiden kalvojen valmistuksen”, Nonappa sanoo.
Materiaalin valmistuksessa käytettiin räätälöityjä, tarkasti määritellyn molekyylirakenteen hopeananopartikkeleita. Tutkijatohtori Alessandra Griffo Saarlandin yliopistosta kertoo, että kalvon joustavuus saattaa tehdä siitä hyödyllisen muun muassa puettavassa elektroniikassa ja näytöissä käytettävien joustavien transistorien sekä tallennusvälineiden kehittämisessä.
"Osoitimme kokeellisesti kalvon mekaaniset ominaisuudet, jotka ovat helposti toistettavia ja siten luotettavia."
Tutkimusryhmä on selvittänyt myös kehittämänsä materiaalin soveltuvuutta veden antibioottipitoisuuden tutkimiseen. Nanopartikkelikalvo toimii alustana, jolle vesinäyte laitetaan, minkä jälkeen sitä voidaan tutkia Raman-spektroskopiaksi kutsutulla tehokkaalla analyysimenetelmällä.
"Näin voimme luotettavasti havaita vedestä erittäin pieniäkin antibioottipitoisuuksia”, kertoo tutkijatohtori Anirban Som Aalto-yliopistosta.
Seuraavaksi tiimi tutkii, miten sen kehittämät valmistusmenetelmät toimivat muiden nanopartikkelien kanssa. Tarkoitus on hyödyntää tuloksia esimerkiksi ihoa jäljittelevissä materiaaleissa.
Tutkimuksessa mukana ovat olleet Nonappan tutkijaryhmä Tampereen yliopistosta, T. Pradeepin tutkijaryhmä IIT Madrasista, Olli Ikkalan ryhmä Aalto-yliopistolta sekä Karin Jacobsin ryhmä Saarlandin yliopistolta. Tutkimus liittyy Suomen Akatemian Fotoniikan tutkimuksen ja innovaatioiden lippulaivaan (PREIN) sekä LIBER-huippuyksikköön.
Yhteystiedot
Nonappa
Tenure track -professori, dosentti
Tampereen yliopisto, Aalto-yliopisto
nonappa@aalto.fi
+358 5047 28897
Lue lisää uutisia
Määrälaskennan automatisointi tekoälyllä vaatii muutoksia nykykäytäntöihin
Määrälaskentaa tehdään rakennushankkeissa useita kertoja vaihtelevin tuloksin. Talotekniikka 2030 -hankkeen TH15-tutkimus selvitti, miten määrälaskennan laatua voitaisiin parantaa ja miten laskelmien tuottaminen voitaisiin automatisoida tekoälyn avulla. Tutkimuksen toteutti Tampereen yliopisto.
Talotekniikan kiertotalous: halukkuutta riittää, käytännöt puuttuvat
Taloteknisiin järjestelmiin sitoutuu merkittävä osa rakennusten materiaalipäästöistä. Silti alan kiertotalous rajoittuu yhä pääosin materiaalien kierrätykseen, vaikka monet tuotteet soveltuisivat uudelleenkäyttöön. Tampereen yliopiston tutkimus Talotekniikka 2030 -konsortiolle selvitti, miten kiertotalous saataisiin laajennettua alan käytäntöihin.
Terveys x teknologia: Magneettistimulaatio aktivoi hermosoluja ja puree masennukseen
Aivojen magneettistimulaatio on auttanut masennuspotilaita jo vuosia, mutta hoitoa saa edelleen vain harva. Tutkijat kehittävät siitä helpompaa, nopeampaa ja yksilöllisempää. Tavoitteena on automatisoida hoitoa ja parantaa sen tehoa.