Sata vuotta soittamisen iloa

Teekkarien vuonna 1922 perustama, Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan yhteydessä toimiva Polyteknikkojen Orkesteri, PO, on kasvanut pienestä salonkiorkesterista yhdeksi Suomen suurimmista sinfoniaorkestereista.

Soittajissa on Aalto-yliopiston opiskelijoita ja alumneja niin tekniikan, kauppatieteiden kuin taiteiden alueelta, sekä muiden akateemisten oppilaitosten opiskelijoita ja muita musiikin harrastajia. Soittamaan pääsee matalalla kynnyksellä, sillä PO:ssa ei ole soittokokeita.

”Kuka vain voi tulla mukaan. Syys- ja kevätkauden alun treeneihin on vapaa pääsy, niissä pääsee arvioimaan omaa osaamistaan. Toki biisit eivät ole helpoimmasta päästä eli melkein kaikilla on takana pitkä musiikkiopistoura”, kertoo orkesterin 100-vuotisjuhlavuoden tuottaja Johanna Rantanen, joka on valmistunut diplomi-insinööriksi Aallon informaatioverkostojen pääaineesta.

Kun Johanna muutti pieneltä paikkakunnalta pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, PO tarjosi musiikkiharrastukselle luontevan jatkumon. Nyt viulu on jo ehtinyt vaihtua kontrabassoon.

”Orkesterisoittaminen ei ole kaikkialla Suomessa mahdollista, joten PO on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä soittamaan hienoja teoksia isolla porukalla.”

Pääohjelmisto on klassista, mutta tilauskeikoilla repertuaari on laajempi: esimerkiksi Espoo-päivän konsertissa on soitettu poppia ja perinteisissä Waputin-konserttitanssiaisissa elokuva- ja tanssimusiikkia. Lisäksi pienyhtyetoiminta tuo soittajille monenlaisia esiintymismahdollisuuksia aina häistä ja muista juhlista todistustenjakotilaisuuksiin ja promootioihin.

Korkeatasoista musisointia pilke silmäkulmassa

Pitkä perinne näkyy PO:n kulttuurissa. Vuodesta 1928 alkaen järjestetyssä Waputin-tapahtumassa on vuosittain vaihtuva humoristinen teema, karonkoissa lauletaan ja kirjataan muistot karonkkakirjaan. Ennen vanhaan käytiin kiertueilla junalla, nykyisin bussilla. Mutta mikä PO:ssa vetää soittajia puoleensa läpi vuosikymmenten?

”Musiikin ilo ja yhdessä tulkitseminen! Toinen puoli on kivat soittokaverit, hyvä porukka ja meininki – se, että on hauskaa”, sanoo Johanna.

Nina Forsman on ollut mukana PO:ssa vuodesta 2013 alkaen. Päivisin Nina tutkii Aallossa sellun pintamuokkausta ja valmistelee yrityksen perustamista. Maanantai-iltaisin tutkimusinstrumentit vaihtuvat oboeen ja laboratorio treeneihin Servin mökissä.

”Jokainen konsertti on kokemus itsessään, ja kiertueet hienoja. Kaikki valmistelutyö on tehty etukäteen, joten kiertueella voi keskittyä soittamiseen sekä siihen, mitä tapahtuu konserttien ulkopuolella bussissa ja karonkoissa”, Nina kertoo.

Maanantaitreenien lisäksi soittajilla on yleensä kaksi harjoitusviikonloppua ja kahdet stemmikset, oman soitinryhmän yhteissoitot, sekä syys- että kevätkaudella. Lisäksi jokainen harjoittelee omalla ajallaan.

”Jos on enemmän aikaa harjoitella ja haluaa haastaa itseään, voi ottaa isompaa roolia orkesterissa. ­­Kiireisimpinä aikoina voi soittaa esimerkiksi kakkosstemmoja ja pienempiä kappaleita.”

Musiikkia ala-asteelta alkaen harrastanut Karita Ihto lähti heti ensimmäisenä yliopistovuotenaan mukaan orkesteriin. Karita opiskelee yritysjuridiikkaa, ja hän on aiemmin toiminut myös PO:n hallituksessa.

”PO on klarinetistille kiva ympäristö, ja saan soittaa klassista. Yhdessä tekeminen on parasta.”

Orkesterin sosiaalinen puoli on tärkeää, muistuttaa kauppislainen Karita.

”Treenien lisäksi on hengailu- ja saunailtoja. Mursuvuonna kyselin kovasti PO:ssa käytetyn sanaston perään, sillä en aina ymmärtänyt, mitä teekkarisoittajat puhuivat. Näin opin samalla muiden alojen opiskelijakulttuuria.”

Paitsi että orkesterissa soittaminen on hauskaa, mukanaolo voi tuoda myös aivan uusia kokemuksia. Näin kävi Johanna Rantaselle ja Nina Forsmanille vuonna 2017, jolloin he päätyivät mukaan Viulisti-elokuvan kuvauksiin Helsingin Musiikkitaloon esittämään kööpenhaminalaista orkesteria. Odottamattomiakin tilanteita on tullut eteen.

”Skotlannin kiertueen kirkkokonsertin aikana palohälytys alkoi yllättäen soida. Kyseessä oli onneksi aiheeton hälytys, ja hetken hämmennyksestä huolimatta tukeuduimme kapellimestariin ja jatkoimme soittamista. Sibeliuksen toinen sinfonia sai odottamattoman lisämausteen!”, kertoo Nina.

PO:n konkarit Johanna, Nina ja Karita kannustavat musiikin harrastajia, joita orkesterisoittaminen kiinnostaa:

”Kannattaa ehdottomasti tulla kokeilemaan. Ei kannata heti pelästyä, jos vaikuttaa vaikealta; tässä oppii, ja viimeistään konserttisoittoon päästessä soitto jo sujuu. Taiteellinen taso on korkea, mutta yritämme tehdä pilke silmäkulmassa!”, sanoo Johanna.

”Vaikka pääohjelmisto ei heti ensimmäisenä vuonna onnistuisi, niin on paljon muita keikkoja, sekä kvartetti- ja kvintettitoiminta, joihin voi osallistua – aina löytyy jotain”, rohkaisee Karita.

”Joka kauden alussa maanantai kello 18 Smökissä – tuu sinne!”, Nina summaa.

Koko PO:n yli satahenkistä soittajistoa pääsee kuulemaan seuraavan kerran 100-vuotisjuhlakonsertissa 9.4. Musiikkitalossa ja Waputtimessa 1.5. Vanhalla Polilla.

Tutustu orkesteriin ja PO100-juhlavuoteen:

https://po100.fi/https://www.polyteknikkojenorkesteri.fi/