Uutiset

Rakkaan Itämeren puolesta

Tiina Tuurnala ajeli pikkutyttönä yksinään perheen moottoriveneellä luotoja kiertelemässä ja laivojen aaltoja pyydystämässä. Nyt hän johtaa Suomen Varustamot -yhdistystä ja vie merenkulkuelinkeinoa kohti vähäpäästöistä tulevaisuutta.
Tiina Tuurnala kuvattuna toimistossaan, kuva: Aleksi Poutanen

Noin 90 prosenttia Suomen tuonnista ja viennistä on laivojen varassa. Jos laivat syystä tai toisesta jäävät satamiin, Suomi on saari -ajatus tulee äkkiä todeksi.

”Maamme talous on merenkulun varassa. Meriliikennettä ei voi rahdin kuljetuksessa korvata, ja ekologisestikin se on paras valinta”, sanoo toimitusjohtaja Tiina Tuurnala.

On helppo nähdä hänen tähänastinen uransa suoraviivaisena ja loogisena.

Paikkatietotekniikkaa ja kartografiaa eli kartoitusta silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa opiskellut Tuurnala päätyi kesätyöhön Merenkulkulaitokseen. Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin, vain 31-vuotiaana, hän jo johti sen merikartoitustoimialaa. Sieltä  hänet palkattiin silloisen Liikenneviraston kehitysjohtajaksi ­ja vuotta myöhemmin liikenne- ja tietotoimialan ylijohtajaksi. Tuolloin hänen vastuullaan olivat ­Liikennevirastossa tie-, rata- ja meriliikenne, muun muassa talvimerenkulku. Kolmisen vuotta sitten hän siirtyi johtamaan Suomen Varustamot -yhdistystä.

Vaikka tekninen ala ei ollut Tuurna­lalle ainoa vaihtoehto, kartta- ja paikkatietoteknologian opiskelu oli juuri oikea valinta. Kukapa olisi aavistanut tuolloin, opintojen alkaessa 1990-luvun alussa, mihin kaikkeen paikkatietoa vielä käytetään. Nyt paikkatieto seuraa lähes jokaista klikkausta, jonka tietokoneella teemme. Se kiinnostaa niin kodinkonekauppiasta kuin poliittisia vaikuttajia.

”On ollut huikeaa olla mukana juuri tässä kehitysvaiheessa, kun elektroniset kartat tulivat merenkulkuun. Digitaalinen paikkateknologia muutti myös merikarttojen tuotantoprosessit ja tuotantovälineet. Suomi oli isossa roolissa kansainvälisen standardin laatimisessa. Olen aina viihtynyt komentosillalla, ja tuolloin vietin siellä paljon aikaa merenkulkijoiden kanssa kuulemassa palautetta karttateknologian kehittämiseksi”, Tuurnala sanoo.

Kuva vanhasta kartasta, kuva: Aleksi Poutanen

Elintärkeät kuljetukset

Tiina Tuurnalan edustama varustamoelinkeino työllistää Suomessa noin 12 000 henkilöä. Yhdistyksen jäseninä on 26 varustamoa, joilla on yli 100 alusta ulkomaanliikenteessä. Kahdeksan hengen toimisto Helsingin Aleksanterinkadulla huolehtii, että virkamiehet ja lainsäätäjät ottavat huomioon varustamoelinkeinon näkökulman kansallisessa ja kansainvälisessä säädösvalmistelussa. Yhdistys tekee myös laajasti yhteistyötä merenkulkualan toimijoiden kanssa niin kotimaassa kuin EU:n alueella ja koko maailmassa.

Kansallinen meriklusteri puolestaan kattaa kaikki merelliseen elinkeinoon liittyvät toimialat ja on taloudelle elintärkeä. Siihen kuuluu niin laivanrakennusta, satamia kuin kuljetuksia, eikä toiminta ole mahdollista ilman hyvää yhteistyötä. Suomen meriklusteri työl­listää yli 50 000 henkeä ympäri maata,
ja sen liikevaihto on 13 miljardia euroa.

”Suomen Varustamojen tehtävät liittyvät elinkeinon kilpailukykyyn, vastuullisuuteen ja laaja-alaiseen kehittämiseen. Digitalisaatio ja automatisaatio ovat muuttaneet ja muuttavat myös tätä toimi­alaa radikaalisti”, Tuurnala sanoo.

Vihreämpää merenkulkua

Kuten kaiken liikenteen myös merenkulun kohtalonkysymys on, miten sen ympäristöystävällisyyttä voidaan parantaa. Päästöjen minimoiminen on lähi­vuosien tärkein hanke.

”Paljon on jo saatu aikaiseksi, mutta vielä on tekemistäkin. Tähtäämme päästöttömään merenkulkuun”, Tuurnala sanoo.

YK:n alainen merenkulkujärjestö

IMO on asettanut kunnianhimoiseksi tavoitteeksi kuljetusten hiilidioksidipäästöjen vähentämisen 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vertailukohtana on vuosi 2008. Mittayksikkönä käytetään yhtä grammaa kuljetettua tonnia ja kilometriä kohden.

”Varustamot raportoivat merenkulun hiilidioksidipäästöt aluskohtaisesti Euroopan komissiolle. Merikuljetukset ovat erityisesti suurten rahtimäärien kuljettamisessa kaikkein ympäristöystävällisin vaihtoehto – ja sitä paitsi usein ainoa. Merikuljetuksille ei useinkaan ole vaihtoehtoa”, Tiina Tuurnala muistuttaa.

Pohjois-Euroopan alueella meren­kulun rikkipäästöt ovat vuoden 2015 jälkeen vähentyneet lähes nollaan. Tuolloin astui voimaan rikkidirektiivi, joka rajoitti rikkipäästöt Itämerellä ja Pohjanmerellä 0,1 prosenttiin. Tämän vuoden alusta astui voimaan 0,5 prosentin päästörajoitus globaalisti.

Ympäristöystävällisemmän merenkulun keinot edellyttävät uutta teknologiaa, energiatehokkuuden parantamista ja hybridiratkaisuja, joissa yhdistetään eri energialähteiden käyttöä. Yhä useam­pi laiva saa tulevaisuudessa energiansa ­esimerkiksi nesteytetystä maakaasusta (LNG), sähköstä tai jätteistä valmiste­tusta biopolttoaineesta. Tuulienergian käytön myötä myös purjeet tekevät paluun merellä kulkeviin aluksiin. Suomalainen rahtilaiva Bore Estraden on jo vuosia käyttänyt tuulta roottoripurjeen avulla. Myös Viking Grace hyödyntää tuulta.

”Monet näistä keinoista ovat siis jo käytössä suomalaisten varustamoiden laivoissa. Suomalaiset satamat ja varustamot kulkevat kehityksen kärjessä.”

Kuvassa kompassi, kuva: Aleksi Poutanen

Haavoittuvainen Itämeri

”Meri on aina ollut minulle hyvin rakas”, Tiina Tuurnala sanoo.

”Vietin lapsuuden kesät Kotkan saaristossa kesämökillä, joka perheelläni on yhä. Siellä ongin vielä yömyöhään laiturinnokassa ja tuijottelin merelle. Ja usein läksin veneellä aaltoja pyydystelemään.”

Itämeren tulevaisuus on hänelle sydämenasia. Suljettu vesialue on haavoittu­vainen. Lisäksi se on matala vesistö ja navigoinnin kannalta haastava, sillä liikennettä on paljon. Liikenteenohjauksen tärkein tehtävä on estää onnettomuuksia.

”Vaikka vakavia onnettomuuksia on ollut vähän, läheltä piti -tilanteita on ollut enemmän. Hyvä yhteistyö naapurimaiden ja suomalaisten viranomaisten kesken on estänyt monia isoja onnettomuuksia.”

Esimerkiksi öljyonnettomuus olisi Itämeren kannalta katastrofi.

Merenkulun turvallisuuden takaamiseksi työskennellään kaikilla Itämeren rannoilla herkeämättä. Tärkeässä roolissa on myös merikartoitus; karttatietojen on oltava oikein, jotta navigointi olisi turvallista.

”Arvostukseni merenkulun ammattilaisia kohtaan on vankkumaton. He pysyvät rauhallisina missä tahansa myrskyssä ja tilanteessa, ja se tekee minuun vaikutuksen aina uudelleen. Siksi menen mielelläni komentosillalle käymään aina kun se vain on mahdollista.” •

Kuvassa Tiina Tuurnala, kuva: Aleksi Poutanen

Tiina Tuurnala

Suomen Varustamot ry:n toimitusjohtaja. Asuu Espoossa.

Valmistui diplomi-insinööriksi 1998, pääaineina paikkatietotekniikka ja kartografia.

Valittiin Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun Vuoden alumniksi 2019.

On myös

  • Meripelastusseuran hallituksessa: ”Vapaaehtoiset meripelastajat tekevät äärettömän arvokasta työtä. Jos vesilläliikkuja joutuu pulaan, heidät kutsutaan apuun.”
  • Vesikuljetuspoolin puheenjohtaja: ”Osallistun huoltovarmuuden ylläpitämiseen. Suomi on täysin riippuvainen ulkomaankaupasta, ja meriliikenteen pitää kulkea myös kriisitilanteessa.”
  • Hyvin isänmaallinen: ”Minulle on myönnetty Puolustusvoimien sotilasansiomitali ja Rajavartiolaitoksen ansioristi. Arvostan suuresti näitä tunnustuksia ja organisaatioita niiden takana.”
  • Innokas ratsastaja: ”Olen harrastanut ratsastusta pikkutytöstä lähtien. Onneksi saan nykyisin kaveriksi 11-vuotiaan tyttäreni.”

Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat: Aleksi Poutanen

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 26 huhtikuussa 2020.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

Tohtorikoulutettavat Noora Yau ja Konrad Klockars seisovat vierekkäin valkoista taustaa vasten. Heidän välissään on pystysuora puinen levy, joka on pohjaväriltään musta, mutta pinnassa on kirkkaita sinisiä ja keltaisia kuvioita. Kuva: Jaakko Kahilaniemi.
Aalto Magazine, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Vierekkäisiä latuja – muotoilija ja materiaalitutkija taikovat kimmeltäviä värejä puusta

Muotoilija Noora Yau ja materiaalitutkija Konrad Klockars taikovat puusta väriä, joka on läpinäkyvää, mutta hohtaa kuin hankajalkainen rantavedessä. Työssä auttaa hyvä kemia ja vapaus esittää tyhmiäkin kysymyksiä.
Biodesign, kuva: Kalle Kataila
Aalto Magazine Julkaistu:

Terveyden täsmäratkaisuja

Biodesign Finland -hankkeissa korjataan kudosvaurioita biomateriaaleilla ja tuetaan mielenterveyspotilaiden toipumista ympäristönsuunnittelulla. Kaiken lähtökohta on oikean tarpeen löytäminen.
Älyhanskat henkilön kädessä, kuva: Mikko Raskinen
Aalto Magazine Julkaistu:

Teknologia ohjaa kuntoutujaa kädestä pitäen

Älyhanskat, virtuaalilasit ja tekoäly ovat osa tulevaisuuden terveydenhuoltoa.
Felicia Aminoff, Anna Eriksson ja Amanda Rejström, kuva: Iiro Immonen
Aalto Magazine Julkaistu:

Kipinä muuttaa maailmaa - Aallon alumnien startup-yritys auttaa ihmisiä tekemään ilmastotekoja

Ilmastoteot ovat tulevaisuudessa yhtä arkisia kuin säästäminen.