Niitty ei synny sattumalta – kampusluontoa rakennetaan harkiten

Kampukselle ei perusteta niittyjä vain siksi, että ne ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Jokainen niitty on myös paikkakohtainen ratkaisu, jossa huomioidaan maaperä, kasvupaikka, maiseman historia, alueen käyttö - ja Marsion niityn kohdalla jopa läheinen taideteos. Tälle kampuksen keskeiselle sijainnille oli luontevaa perustaa Suomen luonnonkasvien siemenistä sekä taimista perustettu uuselinympäristöniitty. 

Harvinaistuvien tai joissain tapauksessa jopa uhanalaisten lajien käyttö osana rakennettua ympäristöä ei ole kuitenkaan yleinen tapa. Esimerkiksi Marsion niityn kohdalla tehdään myös seurantaa kasvualustan mikrobiologisen toiminnan kehittymisestä maaperässä sekä kasvillisuuden kasvipeitteisyyden kehittymisestä. Näin voidaan myöhemmin paremmin ymmärtää, mitkä ratkaisut tuovat parhaan lopputuloksen uuselinympäristöniittyjä perustaessa.

Viime vuosina on havaittu, että kaikki aiemmat kampusluontoratkaisut eivät ole tukeneet alueiden maisemallisia tavoitteita. Näitä alueita on pyritty muokkaamaan ja kehittämään kohti kestävämpiä lopputuloksia muun muassa niityttämällä pieniä alueita alueille luonnollisesti sopivilla kasveilla. Kasvien siemeniä on kerätty lähialueilta ja huomioitu tarkasti alueiden vaatimukset, kuten paahde- tai kuivan karun maan elinympäristö. Kampusluontoalueiden osalta usein tasapainoillaakin luonnon monimuotoisuuden, alueen käytön, maisemallisten tavoitteiden ja käytettävissä olevien arjen hoitoresurssien välillä. 

Uuselinympäristöt vahvistavat luonnon monimuotoisuutta

Uuselinympäristöniityillä voidaan turvata myös muuten mahdollisesti heikentyvää kotimaisten niittykasvilajien jatkuvuutta. Siementen kerääminen jäljellä olevista harvinaisten kotoperäisten kasvien esiintymistä ja niiden kylväminen uusille niityille on keino varmistaa, että taantuvat kasvilajit säilyvät kaupungissa. Niityt auttavat vahvistamaan ja laajentamaan harvinaisten lajien kantoja uusille paikoille, ja nämä uudet elinympäristöt tukevat olemassa olevaa niittyverkostoa lisäten potentiaalisesti sen kytkeytyneisyyttä, jotta hyönteiset voivat liikkua elinympäristöstä toiseen. Uusien niittyjen kehittymistä on kiinnostavaa seurata myös hyönteisten näkökulmasta: miten niiden lajisto ja runsaus vakiintuvat ja millaisia yhteisöjä avoimille, paahteisille uuselinympäristöniityille ajan myötä muodostuu.