Suomi osallistuu 22.:een Milanon triennaaliin tämän vuoden maaliskuusta syyskuuhun. Suomen näyttelyn ovat järjestäneet ja suunnitelleet Aalto-yliopiston opettajat ja opiskelijat: suunnittelusta vastaavat Monica Romagnoli, Saara Kantele, Ville Kokkonen ja Tuomas Siitonen, kuratoinnista Kaisu Savola ja Guy Julier ja graafisesta asusta Adina Renner ja Qin Yang.
Luovuutta kansainvälisesti esittelevän triennaalin hengessä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu avaa tulevina kuukausina virtuaaliset ovensa maailmaan ja esittelee ihmisiä muotoilun takana - heitä, jotka työskentelevät korkeakoulussa Paola Antonellin triennaaliteemaan Broken Nature: Design takes on human survival liittyvillä aloilla
Tarvitaanko maailmaan enää uusia tuoleja tai uusia juomalaseja? Kysymys on tarkoitettu provosoivaksi, mutta Kaisu Savola nauraa ja sivuuttaa sen tyylikkäästi. On selvää, ettei hänen tarkoituksenaan ole puhua laseista tai tuoleista.
”Ihmisillä on muotoilunäyttelyyn mennessään odotuksia”, hän sanoo. ”He odottavat näkevänsä kauniita esineitä tai ainakin viimeisimpiä teknologisia vempaimia, jotka ovat jonkun tärkeän henkilön tekemiä”.
Tyylikkääseen yksiväriseen asuun pukeutunut Kaisu Savola voisi olla yksi tärkeistä henkilöistä. Tai yksi sankarimuotoilijoista, kuten hän itse heitä kutsuu ilman pienintäkään pahanilkisyyttä. Sankareilla hän tarkoittaa parhaiten tunnettuja suomalaisia teollisuusmuotoilijoita: Tapio Wirkkalaa, Ilmari Tapiovaaraa, Kaj Franckia ja Alvar Aaltoa. ”Tietyssä mielessä he todella olivat sankareita”, hän sanoo. ”He olivat erittäin lahjakkaita ja tuotteliaita ja tarjosivat Suomelle juuri sitä mitä se tuohon aikaan kaipasi”.
Savolan mukaan Suomi tarvitsi tuolloin uusia esineitä, uusia tuotteita sodan ja puutteen runtelemalle maalle. Tuolien ja lasien lisäksi myös uusia taloja ja lamppuja. Yksinkertaisia mutta silti hyvin tehtyjä ja kauniita esineitä, jotka antoivat mukavuuden ja hyvinvoinnin tunnetta. Onneksi suomalaiset muotoilijat oli koulutettu luomaan tarkasti maan tarvitsemia esineitä, ja vuodesta 1945 lähtien juuri niitä he loivat.
Käytyään raskaan sodan Neuvostoliiton kanssa Suomi tarvitsi myös kansainvälistä tunnustusta kansallisen ylpeyden kohottamiseksi – ja tässä kohden Milano tuli mukaan kuvioon. Kultakaudellaan 1950-luvulla Milanon triennaali oli maailman merkittävin muotoilutapahtuma. Triennaali seurasi maailmannäyttelyn jalanjälkiä kutsuen maita osallistumaan siihen. Yksittäiset maat puolestaan antoivat kuratointiprosessin jonkun kuuluisan muotoilijan tai arkkitehdin tehtäväksi.
”Triennaali on huikea kulttuuri-instituutio, ja Suomella on siellä pitkä ja menestyksekäs historia”, kertoo Savola. Suomi teki itsensä tunnetuksi 1950- ja 1960-luvun triennaaleissa Aallon, Wirkkalan tai Tapiovaaran kaltaisten muotoilijoiden ansiosta, sillä he vastaanottivat palkintoja ja keräsivät huomiota ulkomailla. Joku voisi väittää, että suomalaisen muotoilun kansainvälinen maine perustui juomalasien ja tuolien menestykseen. Juuri Milanossa kansainvälinen lehdistö pääsikin ensimmäistä kertaa kosketuksiin pohjoismaisen muotoilun kanssa.