Minun Kauppis-muistoni: Kansainvälistyttiin, verkostoiduttiin, brändättiin, ja vauhti oli kova.

Opiskelin Kauppiksessa 1970-luvun alussa ja ajattelin, etten enää palaa sinne. Toisin kuitenkin kävi. Helsingin kauppakorkeakoulun kehitysmaakoulutuskeskus PRODECissa oli vuoden 1991 alussa avoinna johtajan sihteerin paikka, johon tulin valituksi. PRODECissa Töölönkadulla oli kerrassaan mahtava työporukka ja kansainvälinen ilmapiiri. Toimin ensin Saara Kehusmaa-Pekosen sihteerinä ja myöhemmin Liisa Tervo-Niemi-Jaskarin assistenttina. Työkaverit matkustivat koulutustehtävissä eksoottisissa kohteissa ja itsekin pääsin osallistumaan sihteerien kouluttamiseen Namibiassa ja Eritreassa. Ne olivat hienoja kokemuksia.

Kun PRODECin toiminta sellaisenaan päättyi, oli Kauppiksessa vapautumassa rehtorin sihteerin paikka marraskuussa 1998, kun Ritva Lehtinen oli jäämässä pois. Tulin valituksi, ja aloitin Eero Kasasen sihteerinä. Yhteistyö Eeron kanssa oli helppoa ja se jatkui vuoteen 2010 saakka, jolloin Eero jäi pois johdosta. Runsaan vuoden ajan 2002-2003 vararehtori Olli Ahtola toimi Eeron sijaisena, jolloin olin hänen sihteerinsä. Jatkoin johdon assistenttina, kun Aalto-yliopisto oli syntynyt ja rehtorin nimike muuttunut dekaaniksi. Ensin Jyrki Wallenius toimi vuoden 2011 johtavana dekaanina ennen kuin Ingmar ”Inkku” Björkman valittiin dekaaniksi. Inkun ja varadekaanin työparina työskentelin aina vuoden 2014 kevääseen eli eläkkeelle jäämiseeni saakka.

Viihdyin tehtävässäni tosi hyvin ja kaikki pomoni olivat mukavia. Eerolla oli paljon uusia ideoita ja kehityskohteita. Kansainvälistyttiin, verkostoiduttiin, brändättiin, ja vauhti oli kova. Laitoksilla, opinto-, hallinto- ja taloustoimistoissa ja yksiköissä ahkeroitiin. Viestintäyksikön kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä. Tuosta hektisestä ajasta on stressistä huolimatta jäänyt kuitenkin hyviä muistoja, ja työskentely Eeron kanssa oli kivaa. Vieraitten virta sihteerin huoneen läpi rehtorin puheille merkitsi melkoista näköalapaikkaa. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä: henkilökuntaa, emerituksia, suomalaisia vaikuttajia, sidosryhmiä ja ulkomaisia vieraita. Johtoporukan perjantaiset aamukahvipalaverit rehtorin huoneessa olivat mukavia. Aalto-yliopiston toteuttaminen oli vuosien kovan ja stressaavan työn tulosta, mutta siitä selvittiin. Inkun johdolla vauhti ja muutokset jatkuivat ja kansainvälistyminen eteni pitkin askelin. Oli ilo saada työskennellä hänen kanssaan viimeiset työvuoteni.

Järjestin henkilökunnalle joka syksy lukuvuoden avajaisten iltajuhlan ja joulukuussa rehtorin jouluglögit, joista jäi aina paljon iloisia muistoja, muutamia juhlia pidettiin keväälläkin. Yhteistyö näissäkin merkeissä (Helsingin kauppakorkeakoulun) Tukisäätiön ja Antell- ja myöhemmin Amica-ravintoloiden kanssa oli erinomaista. Osallistuin vuosien aikana myös akateemisten juhlien järjestelyihin, ja niissä merkeissä tapasin kollegoja myös muissa Suomen yliopistoissa.

Läheisimmät työkaverit ensin hallinto- ja taloustoimistoista ja myöhemmin kansainvälisten asioiden puolelta muodostivat tuiki tärkeän tukiporukan kahvihuoneessa, myös yhteistyötä muiden sihteerien kanssa muistelen lämmöllä. Henkilökunnan jumpat ja kuntosali ja muu virkistystoiminta olivat ehdottoman tarpeellisia ja niihin osallistuneista tuli hyviä tuttuja. Muistelen kiitollisena työvuosiani Kauppiksella ja kaikkia työtovereitani vuosien varrella.

Kaarina Heinonen
entinen rehtorin sihteeri ja johdon assistentti

#kauppis110

Pyydämme tänä vuonna niin entisiä kuin nykyisiä kauppislaisia (erit. henkilökuntaa) jakamaan oman Kauppis-muistonsa. Näistä muistoista koostuu juttusarja ”Minun Kauppis-muistoni”.