Uutiset

Millainen luonto elvyttää? Aalto-yliopiston tutkijat avaavat erilaisten viherympäristöjen elvyttävyyden näkyviä ja näkymättömiä piirteitä

Lähellä oleva luonto tekee hyvää – mutta miksi ja miten? Maisema-arkkitehtuurin tutkijat pureutuvat tuoreessa tutkimuksessaan viherympäristöjen elvyttävyyteen selvittämällä mitkä näkyvät ja näkymättömät ominaisuudet suomalaisissa metsissä ja toisaalta japanilaisissa puutarhoissa tukevat ihmisten elpymistä.
Rauhallinen japanilainen puutarha, jossa on lampi, kiviä ja erilaisia ​​puita, mukaan lukien loistavaa punaista ja vihreää lehtineen.
Tutkijat vertailivat japanilaisten puutarhojen (kuvassa) ja suomalaisten metsien samankaltaisia ja eroavia elvyttävyyden piirteitä. Miia Heikkilä / Aalto-yliopisto

Lähiluonnolla on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille ja palautumiselle. Tuoreimmissa tutkimuksissa tälle on laskettu myös merkittäviä taloudellisia hyötyjä esimerkiksi stressin lieventämisen ja sairastavuuden vähenemisen kautta. Vaikka luonnon elvyttävä merkitys tunnistetaan laajasti, puuttuu meiltä kuitenkin tutkimusta siitä, mitkä tekijät viherympäristöissämme tuottavat elvyttävyyttä.

Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin tutkijoiden Miia Heikkilän ja Ranja Hautamäen äskettäin julkaistu artikkeli pureutuu siihen, millaiset näkyvät ja näkymättömät viherympäristöjen ominaisuudet elvyttävyyttä tuottavat. He keskittyivät kahteen erilaiseen viherympäristöön: suomalaisiin metsiin ja japanilaisiin puutarhoihin. Tutkimuksessaan Heikkilä ja Hautamäki vertailivat näiden ympäristöjen samankaltaisia ja eroavia elvyttävyyden piirteitä. 

Tutkimus antaa aivan uudenlaista tietoa, sillä elvyttävyyttä on tutkittu yleensä joko luonnontilaisissa tai rakennetuissa viherympäristöissä, ja harvoin näitä kahta ympäristöä yhdistäen. Tutkijat hyödynsivät lisäksi analyysissaan fenomenologiaa, eli yksinkertaistettuna ihmisten kokemusta viherympäristöjen elvyttävyydestä. Näin elvyttävyyteen liitettävät ominaisuudet pystyttiin jakamaan näkyviin piirteisiin – esimerkiksi esteettiseen kokemukseen, saavutettavuuteen ja viherympäristössä kävelyyn – sekä näkymättömiin ominaispiirteisiin, kuten kulttuuriseen taustaan ja ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. 

Suomalaiset metsät, japanilaiset puutarhat

Puutarha, jossa on lampi, kivipolkuja ja syksyn lehtiä puissa. Ihmiset kävelevät ja nauttivat maisemasta.
Lähikuva mäntyoksasta metsätaustalla. Tarkennus on etualan oksassa.
Lähikuva oransseista syksyn lehdistä, taustalla puisto, iso puu ja lampi, jossa on kiviportaita.
Lähikuva mäntyoksasta metsätaustalla. Tarkennus on etualan oksassa.
Lähikuva oransseista syksyn lehdistä, taustalla puisto, iso puu ja lampi, jossa on kiviportaita.
Metsänpohja, joka on peitetty vihreällä sammalella ja pudonneilla lehdillä, ympärillä korkeita puita.
Lähikuva oransseista syksyn lehdistä, taustalla puisto, iso puu ja lampi, jossa on kiviportaita.
Metsänpohja, joka on peitetty vihreällä sammalella ja pudonneilla lehdillä, ympärillä korkeita puita.
Puutarha, jossa on lampi, kivipolkuja ja syksyn lehtiä puissa. Ihmiset kävelevät ja nauttivat maisemasta.
Metsänpohja, joka on peitetty vihreällä sammalella ja pudonneilla lehdillä, ympärillä korkeita puita.
Puutarha, jossa on lampi, kivipolkuja ja syksyn lehtiä puissa. Ihmiset kävelevät ja nauttivat maisemasta.
Lähikuva mäntyoksasta metsätaustalla. Tarkennus on etualan oksassa.

Vaikka suomalaiset metsät ja japanilaiset puutarhat ovat kulttuurisesti hyvin erilaisia, niiden elvyttävyyden kokemukset paljastuivat tutkimuksessa osittain yllättävän samanlaisiksi. Tällainen oli esimerkiksi kokemus hiljaisuudesta ja tyyneydestä. Elvyttävyyden kokemuksissa havaittiin eroja, kuten lajien monimuotoisuuden merkityksessä: metsissä se koetaan tärkeäksi ominaisuudeksi, kun taas japanilaisissa puutarhoissa, erityisesti kivipuutarhoissa, korostuu esimerkiksi puutarhaan liittyvä symboliikka. Tämä ero havainnollistaa, miten kulttuuriset ja ympäristölliset tekijät muokkaavat elvyttävyyden kokemusta.

Tutkijat painottavat, että elvyttävien ympäristöjen suunnittelussa onkin otettava huomioon sekä näkyvät että näkymättömät tekijät. 

“Vain ymmärtämällä näiden tekijöiden monimutkaisen vuorovaikutuksen voimme luoda ympäristöjä, jotka eivät pelkästään edistä hyvinvointia, vaan myös vahvistavat ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä”, toteaa väitöskirjatutkija Miia Heikkilä.

Linkki tutkimusartikkeliin Restorative environmental experiences: uncovering the invisible and visible attributes in Finnish forests and Japanese gardens - a literature review.

Miia Heikkilä

Väitöskirjatutkija
  • Päivitetty:
  • Julkaistu:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

Vanha vaalea rakennus vierekkäin modernin beigen toimistotalon ja ruosteenruskean veistoksen kanssa
Nimitykset, Yhteistyö Julkaistu:

Tutkija Muhammad Awais opettaa ja tekee yhteistyötä TU Darmstadtissa

Awais työskentelee Saksassa TU Darmstadtissa Unite-yliopistoallianssin vierailevana professorina. Hän osallistuu biopohjaisiin materiaaleihin liittyvään opetukseen ja tutkimukseen sekä vahvistaa yliopistojen välistä yhteistyötä.
Istuva mies harmaassa aivomittaushupussa, tekijä asettaa anturia korvan taakse
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Terveys x teknologia: Sähköä korvaan – uusi mittari kertomaan kehon tilasta

Joukko Aallon tutkijoita on perehtynyt sisäkorvassa sijaitsevan tasapainoelimen sähköstimulaatioon. He kehittävät menetelmästä helppokäyttöistä mittaria, joka kertoisi huippu-urheilijan suorituskyvystä tai jopa kolmiolääkkeen yksilöllisistä vaikutuksista.
Kirkas valo sinisessä akustisessa tai RF-testikammiossa, seinät täynnä kolmiopehmusteita
Mediatiedotteet Julkaistu:

Nokia lahjoittaa Aalto-yliopistolle 1,5 miljoonaa euroa ja vahvistaa T&K-yhteistyötä

Yhteistyön tavoitteena on vahvistaa Suomen asemaa tulevaisuuden älykkäiden ja energiatehokkaiden verkkojen rakentamisessa ja tekoälyaikakauden mahdollisuuksien hyödyntämisessä.
Viivakaavio 2003–2021: vuokratonttiasunnot halpenevat omistustontteihin nähden noin 10 %, sininen luottamusväli laajenee.
Mediatiedotteet, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Tutkimus: Helsingin tonttivuokrien korotukset näkyivät asuntojen hinnoissa – mutta lopullisesti vasta vuosikymmenen päästä

Tutkimuksessa seurattiin helsinkiläisiä kerrostaloasuntoja, joiden tontin vuokrasopimus uusittiin vuonna 2021.