Mahdollisuuksiin tarttuja – Vuong Von tie vei Aallon ja VTT:n kautta kasvuyritykseen rakentamaan tulevaisuuden proteiinitehdasta

Haastattelupäivän aamuna sähköposti kilahtaa.

”Anteeksi, mutta voimmeko siirtää tapaamisen iltapäivään? Pitää hoitaa yksi akuutti asia työmaalla”, Vuong Vo kirjoittaa.

Iltapäivällä Teamsin ruudulle ilmestyvät iloiset kasvot.

”Homma hoidettu”, kasvuyritys Volaren vanhempana insinöörinä työskentelevä Vo kertoo.

VTT:ltä ponnistanut Volare valmistaa mustasotilaskärpäsen toukista proteiinia, jota myydään raaka-aineeksi lemmikinruokiin ja kalanrehuihin. Hyvinkään pilottilaitos valmistui 2021.

”Nyt rakennamme ensimmäistä kaupallista tehdasta Poriin, ja on pitänyt kiirettä, hyvällä tavalla.”

Ja juuri vauhtia ja haasteita Vo tuli Suomeen 2014 hakemaan.

Lapsuuden kipinä

Insinöörikipinä syttyi Vuong Vossa jo pienenä poikana.  Sähköliikettä pyörittänyt setä toimitti hänelle pieniä moottoreita, akkuja ja kaiuttimia, joilla Vo teki omia kokeilujaan.

Vo opiskeli kaksi vuotta kemiaa tiede- ja teknologiayliopistossa Hanoissa, Vietnamin pääkaupungissa. Jatko-opinnot ja ura kotimaassa olisivat olleet luonteva, turvallinen valinta.

Mustasotilaskärpäsen toukat popsivat elintarviketeollisuuden sivuvirtoja, kuten viljojen syötäväksi kelpaamattomia osia, tislauksesta syntynyttä mäskiä ja kasvisten kuoria. Volare sekoittaa niistä puuromaista ainetta, ja laittaa kuoriutuneet kärpäsentoukat siihen kasvamaan. Kuivatuista toukista tehdään proteiinia ja öljyä, ja toukkien uloste myydään lannoitteiden raaka-aineeksi maatalouteen.

”Tuotamme siis proteiinia kestävästi, kiertotalouden periaatteiden mukaan”, Vo kiteyttää.

”Minun vastuullani ovat uuden tehtaan prosessitekniikka ja teollisuuslaitteiden hankinnat. Meitä on Volaressa kasvava ja kansainvälinen joukko kunnianhimoisia ja sitoutuneita eri alojen osaajia, joita yhdistävät yhteiset arvot: oppiminen, välittäminen ja tarkoitus.”

Kiinni suomalaiseen työelämään

Von mukaan arki ja käytännön asiat sujuvat Suomessa mutkattomasti: tietoa löytyy helposti netistä, paperiasiat hoituvat sähköisesti ja ihmiset ovat mukavia ja puhuvat sujuvaa englantia.

Kansainväliselle opiskelijalle ja ammattilaisellekin ensimmäisen työpaikan löytäminen voi kuitenkin olla haastavaa. Vo tietää kokemuksesta, että sitkeys ja avoimuus kannattaa.

”Kandiopintojen aikana halusin löytää osa-aikatyötä sekä ansaitakseni rahaa että nähdäkseni elämää ja ihmisiä koulun ulkopuolella. Lähetin valtavasti sähköposteja ja soittelin yrityksiin. Työskentelin ensimmäisen kesän mansikkatilalla Hämeenlinnassa. Tarkoitus oli säästää rahat elämiseen, mutta lähdimmekin kiertämään Eurooppaa tyttöystäväni, nykyisen vaimoni, kanssa”, hän nauraa.

Seuraavana vuonna Vo suuntasi kuudeksi kuukaudeksi opiskelijavaihtoon Saksaan, kartuttamaan mekatroniikan osaamista ja kokemaan toisen maan arkea.

Palattuaan Suomeen hän teki osa-aikatöitä sanomalehden jakajana ja ravintoloissa samalla, kun viimeisteli opintojaan – ja jatkoi yritysten kontaktointia.

Ensimmäisen oman alan työpaikan hän sai tamperelaisesta Parker Hannifinista, jonne hän teki kandidaatintutkinnon lopputyönsä.

”Kannattaa olla rohkea ja samalla kärsivällinen ja avoin erilaisille tehtäville – sekä valmis tarttumaan mahdollisuuksiin”, hän neuvoo.

Opinnot Aallossa antoivat vankan osaamispohjan ja avasivat silmät mahdollisuuksille. 

”Aallossa huomasin, että mahdollisuuksia on kaikkialla: se on loistava paikka projektityöskentelyyn, verkostoitumiseen sekä yhteistyöhön yritysten ja tutkijoiden kanssa. Opintojen aikana löysinkin osa-aikaisen, oppimiseen painottuvan työn automaatioinsinöörinä startup-yrityksessä, mikä antoi minulle arvokasta käytännön kokemusta. Pääsin myös tutkimusavustajaksi ADDLABiin. Molemmat tilaisuudet tulivat Aallon kautta.”

Työskentely VTT:n kaltaisessa tiedevetoisessa tutkimusympäristössä oli Volle merkittävä virstanpylväs. 

“Opin jäsentämään monimutkaisia järjestelmiä, tunnistamaan ongelmien juurisyyt  ja ratkaisemaan ne vaihe vaiheelta sen sijaan, että toimisin oletusten pohjalta.”

Ulkomailta Suomeen tulevista opiskelijoista noin puolet jää valmistumisensa jälkeen Suomeen töihin. Osuus on Euroopan korkeimpia.

Miltä päätös Suomeen tulosta tuntuu Vosta nyt, yli kymmenen vuoden jälkeen?

”Olen aika ylpeä itsestäni. Vuodet Suomessa ovat olleet matka, jolla olen kasvanut ihmisenä ja ammattilaisen, tarttunut innolla mahdollisuuksiin ja ylittänyt itseni silloinkin, kun se on tuntunut vaikealta ja stressaavalta. Päätös oli siis ehdottomasti oikea. Nyt elän rakkaan vaimoni ja kaksivuotiaan poikani kanssa. Tulevaisuudessa haaveilen hyvästä elämästä perheeni kanssa ja siitä, että voin jatkaa työtä, josta on hyötyä yhteiskunnalle”, Vo sanoo hymyillen.