”Koko urani meribiologista kestävyystieteilijäksi on ollut erittäin mielenkiintoinen”

Eeva Furman on koulutukseltaan meribiologi, josta hän myös aikanaan teki väitöskirjansa Walesissa, Isossa-Britanniassa. Hänen työyhteisönsä oli jo silloin hyvin monitieteinen ja kansainvälinen. 

”Jo väitöskirjatutkijana tuossa globaalissa ryhmässä ymmärsin, että luontoa ei voi turvata pelkästään luonnonsuojelulainsäädännöllä, vaan tarvitaan koko yhteiskuntaan vaikuttavaa politiikkaa. On ymmärrettävä, millaiset yhteydet köyhyydellä on esimerkiksi siihen, onko luonto hyvässä vai huonossa kunnossa, sillä luonto tarjoaa muun muassa ruokaa, elantoa ja mielenrauhaa. Tai että minkälaista rasitetta voi ihmisille olla siitä, että ympäristösääntely supistaa tietyn elinkeinon harjoittamista tai tekee matkustamisen arjessa ylivoimaisen kalliiksi.”

Kestävyys kattaa yhteiskunnan eri elementit, niin sosiaaliset ja terveydelliset, taloudelliset, inhimilliset ja kulttuuriset, ekologiset, sekä turvallisuuteen, demokratiaan ja oikeusvaltioon liittyvät teemat. Kestävyyden eri alueet vaikuttavat toisiinsa ja onkin taitolaji löytää niiden välille optimaalisia yhdistelmiä. Niissä perustana on turvattu, toimiva planeetan luonnonjärjestelmä, sillä ilman sitä muut kestävyyden teemat, kuten talous, turvallisuus ja terveys ennen pitkää romuttuvat. Vaikka kestävyyden saavuttaminen on ideaali, tavoittelu tarjoaa vakaampaa ja hallittavampaa yhteiskuntaa.

Eeva Furman on tehnyt pitkän uran Suomen ympäristökeskuksessa (Syke), jossa hän johti monitieteistä ympäristöpolitiikan tutkimuskeskusta ja osallistui lukuisiin tutkimushankkeisiin. 

”Tutkimuskeskuksen johdossa kestävyyden moninaisuus nousi esiin vahvasti. Pohdimme tutkimushankkeissamme, miten näitä eri ulottuvuuksia voidaan yhdistää optimaalisesti. Noina vuosina koin, että olen kestävyystutkija, vaikka opiskeluaikanani siihen ei voinut kouluttautua. Tulin ihmisille tutuksi ja kun Suomessa perustettiin Kestävyyspaneeli, minut valittiin sen jäseneksi ja puheenjohtajaksi. Kestävyyspaneeli on riippumaton tiedepaneeli, jonka tehtävänä on edistää kestävää kehitystä Suomessa. Tein myös neljä vuotta kestävyyteen liittyvää raporttia YK:lle.” 

Suomen ympäristökeskuksesta Valtioneuvoston kansliaan 

Vuodet 2023–2025 Eeva Furman työskenteli Valtioneuvoston kansliassa edistämässä kestävää kehitystä. ”Toimin pääministerin johtaman Kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteerinä. Siitä tehtävästä eläköidyin nyt vuodenvaihteessa.”

Eeva kertoo olleensa kiinnostunut työskentelemään Valtioneuvostossa, koska hän oli tutkinut tieteen ja päätöksenteon yhteyttä ja tehnyt yhteistyötä VN:ssa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa. 

”Halusin nähdä, millaista on edistää kestävyystyötä sieltä sisältäpäin. Ne kolme vuotta olivat todella mielenkiintoiset. Valtioneuvoston kansliassa ei ollut montaakaan kestävyysalan ihmistä ja sain työskennellä yhdessä hyvin eritaustaisten ihmisten kanssa. Tuulista toki oli. Koin kuitenkin, että minulla oli siellä hyvä mahdollisuus edistää asioita. Tutkijaa ja tutkimusta arvostettiin, mikä ilahdutti ja vähän yllättikin positiivisesti.”

Ekologinen kestävyys tulee integroida kaikkeen

Eeva Furman tutkii sitä, miten ekologinen kestävyys integroidaan kaikkeen siihen, mitä Kauppakorkeakoulussakin tehdään ja tutkitaan, ja mistä Kauppakorkeakoulu juuri sai hienon PRME Champion -tunnustuksen. 

”Kuulun koulukuntaan, joka ei ajattele, että tässä on maailma ja tässä on kestävä maailma, vaan ajattelen, että ne ovat yhdessä. Jotkut ajattelevat, että jos kestävyysasiat pidetään erillään, pystyy saamaan enemmän aikaan, mutta mielestäni on tehokkaampaa saada aikaiseksi vähemmän mutta todellisissa tilanteissa.” 

Eeva Furman kirjoittaa paraikaa kirja-artikkelia siitä, voivatko tutkijat ja muut toimijat kansainvälisesti vaikuttaa siihen, miten kestävyyttä hallinnoidaan ja kenellä on sananvalta tässä globaalissa maailmassa. Hän pyrkii kollegoidensa kanssa löytämään tapoja, joilla ekologinen kestävyys huomioitaisiin kaikessa toiminnassa. 

”Ekologinen kestävyys on meille Suomessakin se vaikein kestävyyden alue ja sama pätee kaikkiin muihinkin rikkaisiin maihin ja isoihin, menestyviin yrityksiin. Se on kuitenkin kaiken perusta: tämä maailma voi muuttua todella paljon, kun seuraa maailmanpolitiikkaa, mutta luonnonjärjestelmä ei piittaa näistä keskusteluista. Sillä, että luonnonjärjestelmä häiriintyy ja että sen monimuotoisuus häviää ja ilmasto lämpenee, on isoja vaikutuksia yhteiskuntiimme. Luonto ei ole hyvä eikä paha, vaan toimii omien lainalaisuuksiensa mukaan. Näin ollen luonnonjärjestelmä voi häiriintyessään aiheuttaa ihmiselle paljonkin haittaa, josta koronapandemia on yksi esimerkki.” 

Opetuksen puolella Eeva osallistuu paraikaa Creative Sustainability -ohjelman Capstone-kurssiin. Vanhempi yliopistonlehtori Leena Lankoski on kurssin opettaja ja tuore työelämäprofessori toimii kurssilla mentorina. ”Koen arvokkaana, että saan oppia ja nähdä, miten Kauppiksessa opetetaan. Syksyllä minulla on oma luentokurssini ekologisesta kestävyydestä Entrepreneurship-yksikössä.”

”Autan mielellään ja jaan osaamistani kaikissa kestävyysasioissa. Siksi olen otettu siitä, että minut kutsuttiin tänne Kauppakorkeakouluun, jossa aloitin nyt vuoden alussa. Olen tehnyt jo aiemmin paljon yhteistyötä esimerkiksi professori Minna Halmeen kanssa ja kirjoitin artikkelin yhdessä Kauppakorkeakoulun kestävyysasiantuntija Paula Schönachin kanssa.” 

Kestävyyden ei pitäisi olla kellekään kirosana

Valtioiden geopoliittisista kannanotoista huolimatta kestävyystyö etenee ympäri maailmaa, sillä yritykset, kaupungit ja muut toimijat miettivät optimaalisia, systeemisiä ja tutkimusperustaisia tapoja, joilla yhteiskunnat voisivat toimia kestävästi.

Eeva Furmanin mukaan tällä hetkellä kestävyys on maailmanpolitiikassa melkein kuin kirosana ja monet maat, itse asiassa kaikki muut Pohjoismaat paitsi Suomi, ovat jarrutelleet kestävyysasioissa mielistelläkseen maailman tämänhetkisiä vallanpitäjiä. 

”Olen kuitenkin yhdeltä korkean tason EU-virkamieheltä oppinut seuraavan: silloin kun poliittinen puoli ei ole keskittynyt johonkin asiaan, mutta itse tietää, ettei asia katoa, niin silloin sitä asiaa pitää ajaa entistä vahvemmin, etenkin tutkimuksessa, mutta myös muilla aloilla. Tutkimustyötä kannattaa jatkaa, koska sitten kun tuuli kääntyy, meillä on valmiudet toimia. Kun ajat muuttuvat, on liian myöhäistä alkaa tehdä tutkimusta. Silloin vastausten pitää jo olla tässä. Maailma ei tule valmiiksi, mutta tehdään sen verran, kun ehditään”, Eeva Furman sanoo.

Eeva Furmania haastatteli Terhi Ollikainen