Juhlaseminaari: Juhani Pallasmaan ajattelu elää laajasti arkkitehtuurissa
Juhani Pallasmaa on vaikuttanut kansainväliseen arkkitehtuurikeskusteluun ehkä enemmän kuin ymmärrämmekään. Hänet tunnetaan erityisesti arkkitehtuurin kokemuksellisuutta, aisteja ja ihmisen suhdetta rakennettuun ympäristöön käsittelevistä kirjoituksistaan ja luennoistaan. Hänen The Eyes of the Skin -teoksensa (1996) on saavuttanut klassikon aseman arkkitehtuurikoulutuksessa ympäri maailmaa.
Syyskuun 25. päivänä Aalto-yliopistossa järjestetty Phenomena-juhlaseminaari tarkasteli, miten Pallasmaan ajattelu elää tämän päivän arkkitehtuurissa. Samalla juhlistettiin Pallasmaan 90-vuotissyntymäpäivää ja hänen laajaa, monitieteistä vaikutustaan. Lavalle nousi joukko kansainvälisesti tunnettuja arkkitehteja ja tutkijoita, joista monella on Pallasmaahan myös pitkä henkilökohtainen yhteys.
Arkkitehtuuri avaa tapoja nähdä maailma
Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen johtaja Jenni Reuter avasi tilaisuuden puheenvuorolla, jossa hän kuvasi Pallasmaan merkitystä omalle arkkitehdin identiteetilleen.
“Juhani on luultavasti syy siihen, että olen arkkitehti. Hän tutustutti meidät opiskelijat alusta asti paitsi arkkitehtuuriin myös laajasti sen ulkopuolelle. Hän avasi ajattelumme ja aistimme, ja näytti meille, mitä arkkitehtuuri voi olla.”
Peter MacKeith, arkkitehti ja arkkitehtuurin professori Arkansasin yliopistossa, puolestaan johdatti kuulijat Pallasmaan syntymävuodesta 1936 tähän päivään ja pohti sitä, miten maailma ja ajattelu ovat muuttuneet Pallasmaan pitkän uran aikana. Hän nosti esiin Pallasmaan ajatuksen arkkitehdista ihmisen ja maailman välissä toimivana tulkkina.
“Juhani on auttanut minua ja monia muita ymmärtämään, että on olemassa lukuisia tapoja, joilla voimme vaikuttaa maailmaan.”
Pallasmaan ajattelussa arkkitehtuuri ei ole vain rakennusten suunnittelua, vaan myös tapa tarkastella ihmisen suhdetta ympäristöön ja maailmaan. Samalla se on tilaisuus kysyä, millaista maailmaa rakennettu ympäristö meille mahdollistaa.
Espanjalaiset arkkitehdit Fuensanta Nieto ja Enrique Sobejano tarkastelivat omassa puheenvuorossaan arkkitehtuurin suhdetta paikkaan ja muistiin. Heidän työssään korostuu ajatus siitä, että rakennus ei synny irrallaan ympäristöstään, vaan liittyy aina paikan historiaan ja kerrostumiin. Nieto ja Sobejano ovat suunnitelleet lukuisia kulttuurirakennuksia eri puolille maailmaa, ja heidät on palkittu myös Alvar Aalto -mitalilla.
Vuoden 2020 Pritzker-palkitut Yvonne Farrell ja Shelley McNamara Grafton Architectsista nostivat omien töidensä kautta esiin Pallasmaan ajatuksen, että arkkitehdit ovat epäonnistuneet ilmapiirin, aistillisten kokemusten ja tunteiden huomioon ottamisessa, ja siinä, etteivät he ole luoneet julkisia tiloja, jotka houkuttelisivat ihmisiä kokoontumaan.
Pallasmaan ajattelussa arkkitehdin työn lähtökohtana on se, että kun hän suunnittelee rakennusta, hän luo samalla osan kaupunkia.
Ajattelua, joka kestää ajassa
Pallasmaan entiset oppilaat ja kollegat puhuivat seminaarissa myös hänen merkityksestään arkkitehtuurin opettajana.
Opetusministeri, arkkitehti ja Pallasmaan entinen oppilas Anders Adlercreutz kertoi kokemuksena opiskeluajoiltaan, että Pallasmaa uudisti tapaa, jolla arkkitehtuuria opetettiin: opiskelijoita ei ainoastaan opetettu tekemään suunnitelmia, vaan ymmärtämään, mistä työssä on kyse – ja miksi ja kenelle sitä tehdään.
Monissa päivän puheenvuoroissa Pallasmaan merkitys nähtiin hänen tavassaan katsoa arkkitehtuuria laajemmin ja ammentaa sen ymmärtämiseen filosofiasta, taiteesta, tieteestä, kirjallisuudesta, matematiikasta ja monilta muilta aloilta.
Päivän puheenvuoroissa toistui ajatus siitä, että monet Pallasmaan vuosikymmeniä sitten esiin nostamat kysymykset ovat nyt entistä ajankohtaisempia.
Puhujia yhdisti myös näkemys siitä, että Pallasmaan ajattelun vahvuus on sen laaja-alaisuudessa ja kestävyydessä. Pallasmaa ei tehnyt jyrkkää eroa ihmisen ja luonnon välille, vaan tarkasteli ihmistä osana laajempaa ympäristöä.
Seminaarin päätteeksi lavalle nousi myös Juhani Pallasmaa, joka kiitti ystäviään – salillista yleisöä – yllätyksellisestä ja hänelle henkilökohtaisesti liikuttavasta tilaisuudesta.
“Elämäni on poikkeuksellisen rikasta ystävieni ansiosta”, hän totesi.
Samalla hän antoi opiskelijoille neuvon, johon tiivistyy jotakin olennaista myös hänen omasta ajattelustaan:
“Kehotan kaikkia opiskelijoita hankkimaan itselleen laajan ja avarakatseisen ystäväpiirin.”
Phenomena: Celebrating the Influence and Legacy of Juhani Pallasmaa -seminaari järjestettiin Aalto-yliopistossa Otaniemessä perjantaina 25. syyskuuta 2026.
Lue lisää uutisia
Vuoden nuori suunnittelija on Camilla Naukkarinen
Vuoden nuori suunnittelija 2026 -kilpailun on voittanut Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi valmistunut Camilla Naukkarinen. Kilpailun voittanut työ rakentui käsin punotuista kukista, jotka on valmistettu hiuskuidusta ja metallilangasta.
Rakennusautomaation tieto koko elinkaaren käyttöön
Rakennusautomaatio ei enää vain ohjaa yksittäisiä teknisiä järjestelmiä, vaan on keskeinen osa älyrakennusta. Sitä kuvaavat suunnitelmat ovat silti edelleen dokumenttipohjaisia. Talotekniikka 2030:n TH13-tutkimus perustelee, miksi dokumentointia on uudistettava, ja esittää mallin datapohjaiseen toimintaan siirtymiseksi.
Aalto-yliopisto paransi jälleen sijoitustaan arvostetussa THE-yliopistovertailussa
Sijoitus nousi 12 pykälää viime vuodesta ja on nyt 183.