Jätteet pois silmänpohjasta – kuivan ikärappeuman hoitoon on kehitetty lääketieteellinen hoitomenetelmä

Silmänpohjan ikärappeumasta kärsii reilu kolmasosa yli 80-vuotiaista. Valtaosalla kyseessä on taudin kuiva muoto, joka etenee hitaasti. Tähän kansantautiin ei ole tehokasta hoitoa, vaikka esimerkiksi antioksidanttien käyttöä on kokeiltu. Silmänpohjan ikärappeuman kuivan muodon eteneminen voidaan nyt mahdollisesti pysäyttää uudella, Aalto-yliopiston tutkijoiden kehittämällä hoitomenetelmällä. Artikkeli julkaistiin 29. lokakuuta Nature Communications -lehdessä.

“Silmänpohjan ikärappeuman kuivaa muotoa ei voida täysin parantaa. Olemme nyt kuitenkin kehittäneet hoitomenetelmän, joka mahdollisesti kykenee pysäyttämään taudin etenemisen varhaisessa diagnoosivaiheessa”, kertoo Aalto-yliopiston professori Ari Koskelainen.

Solutason toiminnallisuus ja suojamekanismit heikentyvät ikääntyessä, jolloin silmänpohjaan kohdistuu voimakas, pääasiassa vapaiden happiradikaalien aiheuttama oksidatiivinen stressi. Siinä vapaat happiradikaalit vahingoittavat proteiineja, mikä aiheuttaa proteiinien virheellistä laskostumista ja aggregoitumista. Silmänpohjaan alkaa tällöin kertyä kookkaita rasvaproteiinikertymiä eli druseneita, mikä on ikärappeuman kuivan muodon keskeisin diagnostiikkaperuste.

“Uudella hoitomenetelmällä vahvistetaan solujen suojamekanismeja”, Koskelainen kertoo.

Virheellisesti laskostuneita proteiineja voidaan hoitaa kolmella eri tavalla. Lämpöshokkiproteiinit, joita solut tuottavat vasteena ympäristön aiheuttamaan stressiin, voivat korjata virheellisesti laskostuneet proteiinit alkuperäiseen muotoonsa. Jos tämä ei toimi, väärin laskostuneet proteiinit ohjataan ensisijaisesti pilkottavaksi aminohapoiksi.

Jos kertymiä ehtii kuitenkin syntyä, astuu mukaan autofagia, josta myönnettiin lääketieteen Nobel-palkinto vuonna 2016. Siinä kertymän ympärille rakennetaan solukalvoa vastaava rasva-ainekalvo, jonka pinnassa on tunnistusproteiineja. Niiden avulla lysosomien entsyymit alkavat hajottaa vaurioituneiden proteiinien muodostamia aggregaatteja.

“Tutkimuksessa osoitimme, että pystymme lämpöshokkien avulla aktivoimaan lämpöshokkiproteiinien tuotannon lisäksi myös autofagian, joka parantaa solujen elinkykyä ja huolehtii vaurioituneen solumassan poistosta. Menetelmä muistuttaa jätteenpoistoa”, Koskelainen sanoo. 

Valoa silmiin

Uusi menetelmä vaatii, että kudoksen lämpötilaa nostetaan useilla asteilla, mutta toisaalta lämpötilaa on vaikeaa mitata silmän verkkokalvon takana pigmenttiepiteelissä. Tavoiteltu lämpötila silmän hoitamiseksi on noin 45 astetta, koska sitä korkeampi lämpötila voi vaurioittaa kudoksia. Lämmitys toteutetaan lähi-infrapunavalolla ja samanaikaisesti silmänpohjan lämpötilaa mitataan tutkimuksessa kehitetyllä menetelmällä.

Lämmityshoito on osoitettu toimivaksi hiirillä ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa tehdyissä tutkimuksissa sioilla. Näiden pohjalta Pohjois-Savon hyvinvointialueen sairaalan silmäklinikalle on jo myönnetty tarvittavat luvat potilaskokeisiin. Ensimmäisessä vaiheessa varmistetaan hoitomenetelmän turvallisuus, mutta ei vielä yritetä saada aikaan hoitovastetta.

“Ensimmäinen laite siirtyy kliinisiin kokeisiin kevään 2026 aikana. Kun hoidon toimivuus on todennettu, pitää vielä selvittää, kuinka usein hoitoa tulee toistaa, käykö tautia sairastava ottamassa valoa silmiin vaikkapa kerran kuussa. Hoidon tulee olla toistuvaa, koska lämpöshokkiproteiinien määrä ja autofagian aktiivisuus laskevat jo päivissä tai viikoissa hoidon jälkeen. Laite voisi alussa olla käytössä silmäklinikoilla ja myöhemmin myös silmälääkäriasemilla”, Koskelainen sanoo.

Tutkimushankkeen kaupallistamiseksi on toteutettu Business Finlandin rahoittama Maculaser-hanke, ja sen pohjalta Maculaser-yritys. Menetelmä voi Koskelaisen mukaan olla potilaskäytössä nopeimmillaan noin kolmen vuoden kuluttua.