Itseohjautuvallakin on rajansa – tukea tarvitaan etenkin työn organisoinnissa ja työkuorman hallinnassa

Oman työn johtaminen eli itseohjautuvuus on yhä useamman asiantuntijan arkea. Yksin jätettynä itseään johtava on kuitenkin vaarassa uupua.

”Ihmiset ovat paljon ankarampia itselleen kuin esimerkiksi kollegoitaan kohtaan. Raskaassa tilanteessa itsensä johtamiseen pitäisi kuulua myös oman työkuorman mitoittaminen sopivaksi jaksamisen mukaan”, sanoo Aliisa Pietilä. Hän tutki diplomityössään asiantuntijoiden työtapoja ja työstä palautumista kolmessa suomalaisessa ohjelmistokonsulttiyrityksessä: Nitorissa, Solitassa ja Vincitissä.

Yrityksiä yhdistää itseohjautumiseen pohjautuva työtapa. Pietilän haastattelemat 15 asiantuntijaa kokivat itseohjautuvan työtavan mielekkääksi. He kantoivat työstään suurta henkilökohtaista vastuuta mutta nauttivat heille annetusta itsenäisyydestä ja luottamuksesta. Suurin osa haastatelluista kuitenkin toivoi myös vahvempaa johtamista ja selkeämpää palautteenantoa. Tukea kaivattiin erityisesti työn organisoinnissa ja työkuorman hallinnassa.

”Jokaisella pitää olla joku, joka kysyy, mitä kuuluu”

Haastattelut osoittivat myös, että työstä palautumisen käsite oli asiantuntijoille melko vieras eivätkä heidän arkiset työtapansa tukeneet sitä. Moni tauotti huonosti työtään, asetti itselleen liian kovia tavoitteita, vertasi itseään muihin eikä osannut vetää rajoja työn ja muun elämän välille. Työuupumuksen kokeneita yhdisti voimattomuuden tunne liian suureksi kasvaneen kokonaisstressin edessä. Tämä taas johtui usein siitä, että työssä kohdattuihin paineisiin oli yhdistynyt haastava vaihe yksityiselämässä.

”Tulokset vahvistivat, miten tärkeää arjessa nähdyksi ja huomatuksi tuleminen on työhyvinvoinnin näkökulmasta. Jokaisella pitää olla joku, joka kysyy mitä kuuluu”, korostaa Solitan työkulttuurin ja työntekijäkokemuksen kehittämisestä vastaava Outi Sivonen.

”Solitalla työhyvinvointia tukevat niin esimies, projektinvetäjä kuin kollegat – sen mukaan, millaista sparrausta asiantuntija kokee kulloinkin tarvitsevansa.  Mahdollisuus oman arjen joustavaan järjestelyyn lisää selvästi hallinnan ja autonomian tunnetta, joten siihen kannattaa kiinnittää jatkossakin huomiota.  Tukea antavat myös itsensä johtamisen valmennukset, sisäisen coachin tuki, perhementorointi ja työterveyspalvelut”, Sivonen sanoo.

Itseohjautuva työtapa vaatii yritykseltä uusia ratkaisuja työntekijöiden hyvinvoinnin turvaamiseen, painottaa myös Pietilän työtä ohjannut Frank Martela.

”Itseohjautuvuus on parhaimmillaan vapauttavaa ja motivoivaa mutta se vaatii uudenlaista osaamista työntekijöiltä, esimerkiksi taitoa huolehtia omasta hyvinvoinnista. Itseohjautuvuuteen pyrkivän työpaikan on varmistettava, että jokaisella on riittävä osaaminen omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen ja että organisaatiolla on esimiehestä riippumattomat rakenteet, jotka auttavat uupuvaa tai hyvinvointinsa kanssa kamppailevaa työntekijää."

Henkilöstöjohdon ja ammattilaisten yhdistys HENRY valitsi Pietilän työn parhaaksi vuonna 2019 tehtyjen HR-aiheisten gradujen ja diplomitöiden joukosta.

Aliisa Pietilän diplomityöhön Work Recovery in Self-Managing Organizations voi tutustua täällä (aaltodoc.aalto.fi)