Geotekniikan taitajille riittää töitä

Geotekniikkaa tutkitaan ja opetetaan rakennustekniikan laitoksella. Korkiala-Tantun mukaan opiskelijat saavat kandiohjelmasta laajan osaamispohjan, josta voi jatkaa erikoistumista maisteriohjelmassa.

– Opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä edellisen kauden koulutusohjelmaan. Uskon, että tyytyväisyys säilyy tulevallakin kaudella, Korkiala-Tanttu sanoo.

Syksyllä 2016 alkavan maisteriohjelman tahti kiihtyy, sillä uuden suunnitelman mukaan opiskelijan pitäisi pystyä suorittamaan se kahdessa vuodessa.

– Opetus on aiempaa tiiviimpää, mikä tuo haasteita sekä opiskelijoille että opettajille. Tahti on niin kova, että työskentely yrityksissä opiskeluiden ohessa vaikeutuu.

Maisteriohjelma antaa valmiudet työskennellä niin suunnittelutehtävissä, työmailla kuin tutkijanakin.

– Valmistuneista valtaosa hakeutuu suunnittelutehtäviin sekä esimerkiksi urakointiin, rakennuttamiseen ja materiaaliteollisuuden palvelukseen. Vain pieni osa jää tutkijoiksi. Ulkomaalaistaustaisia on helpompi saada tutkijoiksi kuin suomalaisia, Korkiala-Tanttu toteaa.

Matemaattisia ja fysikaalisia malleja

Geotekniikan professori Leena Korkiala-Tanttu on erikoistunut infrarakenteiden, kuten teiden ja rautateiden, geotekniikkaan. Hän on tutkinut jo pitkään myös ydinjätteiden loppusijoitusta.

Korkiala-Tantulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus geotekniikan alalta yritys- ja tutkimusmaailmassa. Sinä aikana moni asia on muuttunut.

Maamekaniikan vanhat perusteoriat pätevät edelleen, mutta tutkijat ja suunnittelijat käyttävät nyt apuna numeerisen mallintamisen menetelmiä.

– Nykyisillä matemaattisilla menetelmillä voidaan kuvata huomattavasti aiempaa paremmin maakerrosten monimutkaista käyttäytymistä. Mallinnus vaatii kuitenkin rinnalleen paljon laboratoriokokeita, minkä vuoksi mallinnusta käytetään toistaiseksi valitettavasti vain vaativissa käytännön kohteissa.

Korkiala-Tanttu odottaa tilastollisten laskentamenetelmien kehittymistä käyttökelpoisiksi työkaluiksi. Niiden avulla voidaan entistä paremmin hallita maa-ainesten ominaisuuksien vaihtelusta johtuvia epävarmuuksia.

Ympäristö huomioon

Heikkojen maa-ainesten vahvistamiseen käytetään nykyään yleensä stabilointitekniikoita, joissa pohjamaahan sekoitetaan erilaisia sideaineita. Niin kutsuttu pystyojitus on jäänyt lähes unholaan. 

– Pystyojitus olisi edullinen ja ympäristöystävällinen menetelmä maapohjan vahvistamiseksi. Se vaatii kuitenkin ennen rakentamisen aloittamista paljon pidemmän painuma-ajan kuin stabilointi, mikä ei näytä enää sopivan nykyisten kiivastahtisten urakoiden aikajänteisiin.

Ympäristön entistä tarkempi huomioon ottaminen on lisännyt stabiloinnin käyttöä kaikessa geoteknisessä rakentamisessa. Kalkin ja sementin sijasta stabilointiin käytetään nykyään usein teollisuuden sivutuotteita, kuten tuhkaa ja kuonaa.

Teräsputkipaalut ovat yleistyneet pohjarakentamisessa. Uusimpia tulokkaita ovat pienikokoiset ”mikropaalut”, joita voidaan käyttää esimerkiksi valaisintolppien perustana tai anturoiden korvaajina.

Ydinjätteitä kallioluoliin

Korkiala-Tanttu on yksi georakentamista tutkivasta neljästä professorista. Hänen lisäkseen ryhmässä työskentelevät kalliorakentamisen, rakennusgeologian ja tietekniikan professorit sekä lehtoreita, tutkijoita, tohtoriopiskelijoita ja teknistä henkilöstöä.

Lähes koko ryhmä osallistuu ydinjätteen loppusijoitustutkimuksiin. Tutkimuskohteina ovat muun muassa kalliotilojen ja tilojen täyttämiseen käytettävien savien käyttäytyminen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Tällä hetkellä tutkimusryhmässä on valmisteilla kolmetoista väitöstyötä – kolmen aiheena on ydinjätteiden loppusijoitus, kaksi syventyy väylien päällysrakenteisiin, kahdeksan muihin aiheisiin.

Yhteystiedot:

Professori Leena Korkiala-Tanttu
leena.korkiala-tanttu@aalto.fi