Uutiset

Frank Martela: Talousmittarit eivät riitä – Suomi tarvitsee koetun hyvinvoinnin kunnianhimoista mittaamista

Bruttokansantuotteen kaltaisten talousmittarien ja hiilidioksidipäästöjen kaltaisten ympäristömittarien rinnalle tarvitaan hyvinvoinnin suorempaa mittaamista.
Frank Martela
Kuva: Marek Sabogal

Mikä on yhteiskunnan päämäärä ja miten se liittyy onnellisuuteen?

Adam Smith linjasi jo 1759, että hallinnon tärkein päämäärä on ”edistää hallittavien onnellisuutta”. Sama ajatus inspiroi niin Yhdysvaltain perustajia kuin Ranskan vallankumouksen taustahahmoja. Voidaankin sanoa, että moderni demokraattinen valtio saa perimmäisen oikeutuksensa pyrkimyksestään turvata kansalaisten tasavertaiset perusoikeudet ja palvella kansalaisten hyvinvointia ja hyvää oikeudenmukaisella tavalla.

Miten Suomessa seurataan tämän päämäärän toteutumista?

Puhuessamme yhteiskunnan kehityksestä tai esimerkiksi Kataisen, Sipilän tai Marinin hallitusten onnistumisesta, meillä on tapana tuijottaa tiettyjä avainindikaattoreita, kuten bruttokansantuotetta, työllisyysastetta, hiilidioksidipäästöjä tai valtionvelkaa. Nämä ovat toki tärkeitä indikaattoreita, mutta yksikään ei edes yritä mitata kansalaisten itse koettua hyvinvointia kuten onnellisuutta. 

Sitä saa mitä mittaa. Jos emme mittaa hyvinvointia, emme voi tietää mitkä päätökset sitä edistävät. Jos siis haluamme tehdä näyttöön perustuvaa hyvinvointipolitiikkaa, edellyttää tämä hyvinvoinnin keskeisten ulottuvuuksien tunnistamista ja luotettavaa mittaamista.

Mitä avainindikaattoreita yhteiskunnassa sitten tulisi seurata?

Poliittinen päätöksenteko vaatii kokonaisharkintaa, joka ottaa huomioon useamman mittarin tarjoaman informaation. Euroopan komission vuoden 2007 ’Beyond GDP’ konferenssin jälkeen on Euroopassa ollut selkeitä pyrkimyksiä haastaa yksipuolinen bruttokansantuotteen seuraaminen. Rinnalle on noussut laajempi joukko yhteiskunnan nykytilaa sekä kestävyyttä kuvaavia avainindikaattoreita koskien taloutta, ympäristöä ja inhimillistä kehitystä. 

Esimerkiksi Ruotsi, Islanti ja Ranska ovat valinneet laaja-alaiset avainindikaattorit yhteiskunnallisen kehityksen seuraamisen välineiksi. Myös Suomen tulisi päättää, mitkä ovat meille keskeiset talousindikaattorit, ympäristöindikaattorit ja inhimillisen kehityksen indikaattorit. 

Yksi keskeinen inhimillisen kehityksen indikaattori on ehdottomasti koettu hyvinvointi. 

Miksi Suomi tarvitsee koetun hyvinvoinnin mittarin?

Koettu hyvinvointi tarkoittaa ihmisten omaa kokemusta hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan. Koettua hyvinvointia mitataan tavallisesti erilaisilla väestötason kyselytutkimuksilla. Kyseessä on neutraali ja demokraattinen mittari, koska jokainen kansalainen saa itse päättää millä kriteereillä arvioi omaa elämänsä hyvyyttä sen sijaan että tutkijat ja poliitikot etukäteen päättävät, mitkä asiat ovat heidän hyvinvoinnilleen tärkeitä.

Ilman koetun hyvinvoinnin suoraa mittaamista kansalaisten hyvinvointi jää piiloon. Esimerkiksi Yhdysvaltojen viimeisen parin vuosikymmenen kehitys on ollut todellinen menestystarina jos tarkastelu perustuu talouskasvuun liittyviin mittareihin. Samalla koettu hyvinvointi ja jopa keskimääräinen elinikä ovat olleet laskusuhdanteessa ja itsemurhat selvässä kasvussa. Koettu hyvinvointi on yhteydessä myös  populistien menestykseen. Koettu hyvinvointi ennusti esimerkiksi talous- ja työllisyysmittareita paremmin, missä piirikunnissa Trump menestyi vuoden 2016 presidentinvaaleissa. 

Jos siis haluat ymmärtää miten ihmisillä menee, miten he voivat ja miten he tulevat käyttäytymään esimerkiksi vaaleissa, jää ymmärryksesi auttamatta puutteelliseksi, ellet mittaa koettua hyvinvointia.

Miten koettua hyvinvointia pitäisi mitata Suomessa?

Suomalaisissa väestötason kyselytutkimuksissa on mitattu koettua hyvinvointia 1970-luvulta lähtien. Lisäksi koettu hyvinvointi on ollut osa Euroopan unionin yhteisiä tilastohankkeita. 

Tämä on hyvä alku. Suomen pitäisi alkaa mitata koettua hyvinvointia ensinnäkin entistä tiheämmin ja säännöllisemmin. Kerran neljässä vuodessa tai kerran vuodessa ei riitä, tarvitaan vähintään kolmen kuukauden välein toteutettavia mittauksia. Tilastokeskus kerää Suomessa esimerkiksi Kuluttajien luottamus -tilastoa kuukausittain siten että vastaajat edustavat täysi-ikäisiä suomalaisia mahdollisimman kattavasti. Sama malli soveltuisi myös koetun hyvinvoinnin mittaamiseen.

Toiseksi koettua hyvinvointia tulee mitata nykyistä laaja-alaisemmin. Yhden elämäntyytyväisyyskysymyksen sijasta esimerkiksi OECD suosittelee vähintään neljän ulottuvuuden mittaamista: elämäntyytyväisyys, myönteiset tunteet, kielteiset tunteet ja psykologinen toimintakyky. Nykyhyvinvoinnin ohella on relevanttia mitata ihmisten tulevaisuususkoa, koska uskomukset oman hyvinvoinnin kehityksestä vaikuttavat käyttäytymiseen. Myös merkityksellisyyden kokemus ja sosiaalinen hyvinvointi kuten luottamus, hyväntahtoisuus ja hyväksytyksi tulemisen kokemus ovat relevantteja ja mittaamisen arvoisia.

Kolmanneksi olennaista on tulosten nopea julkaiseminen. Puolentoista vuoden takainen koettu hyvinvointi kiinnostaa lähinnä tutkijoita, mutta nykytilanteesta kiinnostuneen median ja politiikan näkökulmasta tahti on liian hidas.  

Neljänneksimittarin hyöty on sen käytössä. Voimme mitata – ja mittaamme – satoja yhteiskunnallisia parametreja. Koetun hyvinvoinnin mittaus tulisi nostaa yhdeksi yhteiskuntamme avainindikaattoriksi. Ajantasaiset tulokset olisivat vahvasti näkyvissä mediassa ja ohjaisivat poliittista päätöksentekoa. Esimerkiksi isompien päätösten osalta arvioitaisiin etu- ja jälkikäteen niiden hyvinvointivaikutuksia. Ei ainoana mittarina, mutta yhtenä näkyvimpänä yhteiskunnan kehityksen ja toimivuuden mittarina. 

Mitä seuraa kun Suomi alkaa mittaamaan koettua hyvinvointia uudella tavalla?

Hyvinvoinnin suorempi mittaaminen mahdollistaa tietopohjaisen politiikan, joka tutkittuun tietoon perustuen pyrkii edistämään kansalaisten hyvinvointia. Koetun hyvinvoinnin luotettavan mittaamisen kautta politiikka pystyy tulevaisuudessa nykyistäkin paremmin palvelemaan sen perimmäistä päämäärää: kansalaisten hyvinvoinnin edistämistä kestävällä tavalla.

Evan julkaiseman raportin löydät täältä.

Frank Martelan kirjoitus on julkaistu alunperin MustRead Akatemiassa.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

Janne Laine sits on a tall black chair, dressed in a tuxedo, wearing the Dean of School of Cheminal Engineering ceremonial link necklace, smiling. Background is white and slightly wavy.
Tutkimus ja taide, Yliopisto Julkaistu:

Vararehtori Janne Laineen muotokuva julkistettiin

Muotokuvan on kuvannut Aallon alumni Erica Nyholm.
Games Now!
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Games Now! – Avoin luentosarja pelialan kehityksestä

Games Now! on avoin luentosarja pelialan vallitsevista aiheista ja tulevista trendeistä.
Future Digital Mobility Management
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Liikutko autolla pk-seudulla? Tule testaamaan, miten autoilureiteistä saadaan sujuvampia ja turvallisempia.

Helsingissä toteutetaan syksyn aikana kansainvälinen Code the Streets -pilotti, jossa autoilijoille ehdotetaan vaihtoehtoisia ajoreittejä navigaattorilla. Haemme nyt navigointisovelluksen testaajia, joilla on käytössään Android-puhelin.
Ths picture shows Assistant Professor Ciprian Domnisoru and Professor, Nobel Laureate David Card.
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Tutkimusyhteistyötä Nobel-palkitun kanssa

Apulaisprofessori Ciprian Domnisorun mukaan taloustieteen Nobel-palkinnon saanut David Card on huolellinen, ahkera, ystävällinen ja hauska yhteistyökumppani, jonka Zoom-taustana näkyy usein suomalainen maalaus.