Uutiset

Francis Ford Coppola: "Olen elokuvan opiskelija"

Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen opiskelijat tapasivat legendaarisen elokuvaohjaajan, tuottaja Francis Ford Coppolan Helsingissä. Puhe oli elokuvasta.
Harmaatukkainen ja -partainen mies tumma puku päällä seisoo punaisella matolla ja katsoo tiiviisti kameraan, taustalla elokuvafestivaalin mainosseinä
Francis Ford Coppola, kuva: Shutterstock

Coppola, 81, keskusteli opiskelijoiden kanssa ja vastasi heidän kysymyksiinsä, ja muisteli samalla elävästi tapahtumia ja sattumuksia pitkältä polultaan ​​elokuvantekijänä. Hän kertoi yhdestä ensimmäisistä vaikutelmistaan ​​parikymppisenä draaman ja teatterin opiskelijana, jolloin hänelle oli pieni järkytys huomata, että teatterissa kaikkia kutsutaan etunimellä, jopa kovan luokan mestareita. "Se oli minulle hyvin vaikeaa, mutta niin se vain alalla on." 
 
Aluksi Coppola totesi vaatimattomasti: "Tämä ei voi olla mestarikurssi, koska en ole mestari. Alalla on muutamia mestareita, mutta en tiedä kuinka moni heistä on vielä elossa. ” 
 
Hän muistutti yleisöä siitä, että elokuva on lajina vielä melko nuori, 110–120 vuotta. "Minusta tuntuu, että olen edelleen opiskelija, koska opin elokuvasta jatkuvasti niin paljon”, ohjaaja sanoi. "Olemme kaikki elokuvan opiskelijoita. Luulenpa, että opin teiltä paljon seuraavien tuntien aikana.”  
 
Kaikista elokuvan eri osa-alueista, joista tämä elokuvan harrastajien joukko samassa huoneessa voisi puhua päivien ajan, ja joita kutakin Coppola arvostaa korkealle, hän sanoi, että kaksi hänelle tärkeintä peruselementtiä ovat kirjoittaminen ja näytteleminen.  
 
"Jos ne ovat kunnossa, elokuva on kaunis", hän sanoi. "Meidän on hyväksyttävä, että elokuva on teatterin lapsi."
 
Francis Ford Coppola, joka on tunnettu lukuisista elokuvistaan useiden vuosikymmenten ajalta, haluaa silti oppia lisää elokuvasta.  
 
“Vaihdan aina elokuvan tyyliä, koska haluan oppia. En tee samaa elokuvaa kahdesti. En ole koskaan oppinut tekemään mitään todella hyvin, koska vaihdan aina tyyliä vastaamaan elokuvan teemaa. Joten, minulla ei ole ollut aikaa kehittyä olemaan oikein hyvä jossakin. Mielestäni tärkeintä on oppia.”

Elokuva on taikuutta 

Elokuvateollisuuden alkuvaiheessa, Coppola korostaa, elokuvantekijät olivat "taikureita". Hän muistuttaa, että televisiota kehitettiin samaan aikaan.  
 
”Olisi ollut mahdollista, että televisio olisi tullut ensin. Mutta onneksi ei tullut. Koska siten opimme ensin kertomaan tarinoita kuvien, ei äänen avulla.”  
 
Hänen mielestään elokuva on taikuutta. Aina kun kun näemme kotona kanavapujotellessamme vaikka vain välähdyksenkin elokuvasta, tiedämme heti, että se on elokuva - koska se on erilainen, siinä on elokuvan taikaa.

En ole koskaan oppinut tekemään mitään todella hyvin, koska vaihdan aina tyyliä vastaamaan elokuvan teemaa.”

Francis Ford Coppola

Kun elokuva noin 30 vuoden mykkäelokuvien jälkeen sai äänen, Coppola huomauttaa, kaikki oli mahdollista. Hänen mukaansa elokuva on nykyään paljon velkaa ensimmäisille vuosikymmenilleen: sille, miten elokuvaa oli mahdollista tehdä kaikista teknisistä ja muista rajoitteista huolimatta.  
 
"Elokuva oli fotokemiallista niin monta vuotta, ja siksi elokuvan säännöt olivat sellaisia kuin olivat - ja ne ovat edelleen samoja. Nyt, kun kaikki on digitaalista, eikä meillä enää ole samoja rajoitteita, pidämme silti siitä vanhasta elokuvasta. Teemme edelleen sellaisia ​​elokuvia joita rakastamme, sellaisia joita elokuvan pioneerit, esi-isämme, tekivät aikana jolloin heillä ei ollut mahdollisuutta tehdä kaikkea mitä nyt on.” 
 
Opiskelijat halusivat keskustella elokuvateollisuuden muutoksista ja siitä, mitä Coppolan mielestä nykyajan elokuvantekoon voitaisiin tuoda vanhoilta elokuvantekijöiltä, ​​kuten 70-luvulta. Hän vastaa nopeasti, että valta on aina ollut rahoittajilla ja studioilla.  
 
”Mitä 70-luvulla tapahtui oli se, että me otimme vallan hetkeksi. Lainasimme sitä muutamiksi vuosiksi. Sitten he ottivat sen takaisin.” 
 
“Jos haluat tietää, kenellä valta on maailmassa, mieti kuka työllistää taiteilijoita. Tällä hetkellä vastaus näyttää olevan: yritykset, lähinnä mainokset. Taiteilijoita käytetään nykyään enemmän tekemään kaupallisia viestejä kuin mitään muuta”, hän jatkaa.

Yksilöllisyys on tärkein lahjakkuus 
 

Ohjaajalta kysyttiin, onko hänen mielestään mahdollista tehdä suurta taidetta ilman kärsimystä. "Uskon, että on. Mutta suurta taidetta ei voi tehdä ilman riskiä. Kun työskentelet ja olet olennaisen äärellä, voi olla ettet onnistu saavuttamaan sitä. Siinä on aina riski. Riskeeraat kaiken ja saatat kärsiä.”

Coppola paljastaa itse kärsineensä elokuvia tehdessään. Hän perusti perheen nuorena eikä hänen taustansa ole varakas, joten hän sanoo olleensa peloissaan, aina täydellisen epäonnistumisen partaalla.  
 
"En käynyt ulkona pitämässä hauskaa, vaan työskentelin yötä myöten yrittäen elättää perheeni. Minulla ei ollut luojan luomaa lahjakkuutta, kuten Roman Polanskilla, Steven Spielbergillä tai William Wilderilla... “

Tumma-asuinen mies istuu elokuvateatterikatsomon edustalla ja ottaa maskia pois kasvoiltaan, katse maskissa.
Kuva: Petteri Bülow, YLE

Kuitenkin, Coppola korostaa, meillä jokaisella on yksilöllisyyden lahja. Hänen vinkkinsä nuorille elokuvantekijöille onkin: tehkää persoonallisia elokuvia: ”Tee sellaisia ​​elokuvia, jotka ilmaisevat kuka olet. Miksi haaskata tilaisuus: miksi et tekisi jotain, mitä vain sinä voit tehdä.  
 
Ohjaajaopiskelijoiden kysymykseen, miten kameraa pitäisi lähestyä kirjoittamisen ja näyttelemisen yhteydessä, Coppola vastaa, että ohjaajaopiskelijoiden kanssa tehdään usein virhe juuri kameran käyttöön liittyen. "Ensimmäisen vuoden aikana sinun ei pitäisi mennä lähellekään kameraa. Sinun pitäisi ohjata vain yhtä kerrallaan. Työskentele vain tekstin, eli kirjoittamisen, ja näyttelijän kanssa - miettimättä kameraa.” 
 
"En ole nähnyt yhtään elokuvakoulua maailmassa, jossa heidän elokuvaopiskelijoillaan olisi suora suhde näyttelijöihin." 
 
Francis Ford Coppola kertoo käyneensä alan oppikoulun ollessaan nuorena Roger Cormanin avustajana. "Minun piti tehdä monenlaista, ja kaiken piti olla todella halpaa", hän kertoo. "Opin tekemään ääntä ja paljon muuta, mutta mikä tärkeää, opin kuinka elokuvaa tehdään todella edullisesti, ja se on hyvä osata." 
 
Kun opiskelijat halusivat tietää mitä Coppola pitää käsikirjoituksessa tärkeimpänä, hän vastasi: ”Tärkeintä on teema, se mistä elokuvassa on kyse. Mikä on sen ydin - yhdellä sanalla.”
 
Hän kuvaa myös omia elokuviaan samalla filosofialla, vain yhdellä sanalla: Kummisetä – perimys, Keskustelu – yksityisyys, Ilmestyskirja. Nyt – moraali.

Puvustus luo hahmon 

Coppolan mielestä pukusuunnittelu on erittäin tärkeää. "Kun näet henkilöhahmon elokuvassa, kyse on siitä, mitä heillä on yllään – sillä puvustus luo hahmon. Puvustus on lähimpänä näyttelijää: vaatteet ja hiukset. Siksi ne ovat tärkeitä myös ohjaajalle. Puvustus saa myös yleisön ymmärtämään hahmon paremmin.” 
 
Kyse on myös käytännöllisyydestä. Jos hahmo käyttää aina samaa takkia, se antaa enemmän joustavuutta elokuvan osien uudelleenjärjestelyyn. 
 
“Osaatteko sanoa, kuka on usein tiimin parhaiten palkattu henkilö?” Francis Ford Coppola kysyy opiskelijoilta ja vastaa: ”Se on se joka vastaa meikistä ja hiuksista. Koska siinä on kyse tähtinäyttelijän kokemuksesta. Elokuva on kuin sirkus, niillä on sama mentaliteetti ja toimintamalli.”

Tee sellaisia ​​elokuvia, jotka ilmaisevat kuka olet. Miksi haaskata tilaisuus: miksi et tekisi jotain, mitä vain sinä voit tehdä."

Francis Ford Coppola

Pukusuunnittelun opiskelijat kysyivät mikä inspiroi Coppolan tekemään Bram Stokerin Draculasta puvustukseen nojaavan elokuvan. 
 
“Minulla oli hullu ajatus: halusin tehdä puvuista lavasteet. En halunnut elokuvalavasteita, vain tilaa. Päätin tehdä koko elokuvan näyttämöllä.” Ohjaajan mukaan yksi syy siihen oli se, että rahoittajat olivat huolissaan valmistuuko elokuva ja ettei se maksa liikaa.  
 
”Halusin tehdä elokuvan vanhojen filmien tavoin. Se tehtiin tyylillä, jolla elokuvat siihen aikaan tehtiin kun Dracula-tarina kirjoitettiin eli studiossa. Joten, puvuista oli tehtävä erittäin mielenkiintoisia: ne olivat lavasteet”, Coppola paljastaa.

Lavastajan on osattava tulkita 

Opiskelijat kysyivät myös, mitä Coppola jakaa ja keskustelee lavastajien kanssa; miten hän saa heidät luomaan juuri sitä mitä hän odottaa ja tarvitsee. Ohjaaja kertoo tarinan siitä kun hän palkkasi Kummisetä-elokuvaan lavastajan, jolla oli kokemusta teatterista. Hänestä tuntui kuitenkin, ettei ratkaisu ollut oikea ja hän valitsi toisen henkilön, joka ei ollut koskaan tehnyt teatteria, mutta jolla oli uusia, tuoreita ideoita. Se avasi Coppolan silmät.   

“Tajusin, että hänen ideansa olivat todella hyviä, ja ymmärsin, että minun täytyy saada omat ideat pois päästäni ja nähdä, että muilla on hyviä ideoita. Minun tehtäväni on olla vastuussa kaikesta, mutta minun ei tarvitse päättää kaikista yksityiskohdista.” 
 
Hän sanoo antavansa mielellään kunnian niille, joiden ideoita hyvät valinnat ovat olleet. 
 
Mitä sitten tulevilta lavastajilta tarvitaan? Mihin opiskelijoiden tulisi keskittyä ollakseen hyviä työssään? 
 
"Kyse on paljolti rahasta: mitä tarvitaan ja miten voidaan tehdä elokuva tavalla, jolla elokuvantekijä haluaa sen tehdä. Sinun on osattava tulkita hänen ideaansa ja toiveitaan useiksi yksityiskohtaisiksi ratkaisuiksi. Hyvän lavastajan on kyettävä rajoittamaan suuria odotuksia”, Francis Ford Coppola sanoo.

Äänisuunnittelu voi olla runollista

Francis Ford Coppola puhuu mielellään äänisuunnittelusta. Hän muistelee aikaa, jolloin hän alkoi työskennellä elokuvien parissa San Fransiscossa. Hänellä ja hänen avustajallaan George Lucasilla ei ollut paljon rahaa. 

”Tiesimme, että elokuvassa kuvalla ja äänellä oli yhtä suuri merkitys yleisölle, mutta äänen tekeminen oli halvempaa. Niinpä päätimme perustaa oman studion äänituotantoa varten. Joten tekemissämme elokuvissa oli upeat äänet”, Coppola muistelee. 
 
Hän korostaa, että ääntä ei tarvitse tehdä kovin kirjaimellisesti, vaan lähestymistapa voi olla runollisempi. "Kauneus siinä on se, että yrittää saada kiinni tunteesta. Asioiden ei tarvitse aina olla sitä mitä ne ovat, vaan ne voivat olla sellaisia mitä haluat niiden olevan.” 
 
Kuvaajaopiskelijat kysyivät, miten Coppola saa tiimissään kaikki menemään samaan suuntaan. Hän paljastaa menetelmäkseen valjastaa ihmiset mukaan jo aivan alusta alkaen. Hän haluaa myös tehdä “esivisualisoinnin” nähdäkseen missä määrin kohtauksia on syytä luonnostella. 
 
"Tapani on buukata näyttelijä kolmeksi viikoksi, mutta saatan saada heidät vain yhdeksi tai kahdeksi viikoksi. Aluksi vain istumme samassa huoneessa ja luemme käsikirjoitusta yhdessä, ja sitten alamme oppia toisiltamme. Pelaamme teatteripelejä ja improvisoimme oppiaksemme tuntemaan toisemme ja etsiäksemme hahmon ideaa. Sitten teemme kohtauksen.” 
 
Hänen mukaansa on tärkeää löytää ja luoda hahmoille yhteiset "muistot", jotka näitä elokuvassa yhdistävät. 
 
”Muistakaa: tunne on ihmisissä, yleisössä – ei elokuvassa. Se vain taltioi sen."

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

Aalto University
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Insinööritieteiden korkeakoulun uudet vakinaistetut professorit esittäytyvät

Seitsemän professoria esittelee videolla omaa alaansa ja tutkimustaan.
Smart City Challenge
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Neljä älykaupungin pilottihanketta käyntiin tammikuussa 2021

Kansainvälinen haaste keräsi yhteensä 71 älykaupunkeihin liittyvää ideaa.
ARTS open science roadshow, pic of the session
Tutkimus ja taide Julkaistu:

European Open Science Cloud (EOSC) Finnish Forumin webinaari 25.1.2021

Yksi puhujista on Karel Luyben, European Open Science Cloudin (EOSC) ensimmäinen puheenjohtaja ja Aalto-yliopiston hallituksen jäsen.
Installation Talk 2020, Jarkko Niiranen
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Professori Jarkko Niiranen: Rakenteiden suunnittelun perustana ovat matemaattiset mallit

Laskennallisen rakennetekniikan vakituiseen associate professor -tehtävään nimitetty Jarkko Niiranen käsittelee esityksessään laskennallista mekaniikkaa.