Nykyiset hoitomenetelmät suurten granulaaristen lymfosyyttien leukemiassa (LGL-leukemia) perustuvat ajatukseen siitä, että syöpäsolut hyökkäävät kehon omia kudoksia vastaan. Aikaisempi tutkimus verisyöpätyypissä on keskittynyt näiden syöpäsolujen tutkimiseen ja niiden haavoittuvaisuuksien selvittämiseen.
”Tutkimusryhmämme osoitti 10 vuotta sitten, että LGL-syöpäsoluissa on tyypillisesti mutaatio STAT3-geenissä. Tätä löydöstä käytetään nyt maailmanlaajuisesti potilaiden sairauden toteamisessa”, kertoo translationaalisen hematologian professori Satu Mustjoki Helsingin yliopistosta.
Tauti johtaa vain harvoin kuolemaan, mutta aiheuttaa siitä kärsiville potilaille kroonisia oireita, kuten korostuneen infektioriskin, anemiaa ja nivelkipuja. Hoitomenetelmien haaste on ollut vaihteleva hoitovaste.
”Nykyiset hoitomenetelmät ovat kohdennettu syöpäsoluihin ja niiden haavoittuvaisuuksiin”, kertoo lääkäri ja väitöskirjatutkija Jani Huuhtanen Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopistosta. ”On osoittautunut mahdottomaksi ennakoida hoitojen tehoa eri potilailla, koska osalla potilaista syöpäsolujen aktiivisuus ja määrä laskevat, mutta oireet säilyvät. Toisilla potilailla vaikutus on päinvastainen.”
Satu Mustjoen tutkimusryhmä lähestyi ongelmaa uudesta näkökulmasta ja alkoi tutkia muiden immuunijärjestelmän solujen roolia, hyödyntäen yksisoluteknologioita ja koneoppimismallia, jonka ryhmä on kehittänyt yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa. Näiden tutkimustekniikoiden avulla ryhmä löysi yllättävän yhteyden.
”LGL-leukemiaa sairastavilla potilailla puolustusjärjestelmä toimii ylikierroksilla ja kannustaa syöpäsoluja jatkamaan lisääntymistään tarjoten edullisen kasvuympäristön”, kertoo väitöskirjatutkija Dipabarna Bhattacharya Helsingin yliopistosta.
Laajalla kansainvälisellä aineistolla tehty tutkimus osoitti, että kyseisessä leukemiatyypissä poikkeavien syöpäsolujen lisäksi koko elimistön puolustusjärjestelmä on selkeästi erilainen toisiin syöpiin verrattuna. Tutkimustulos voi edistää nykyisiä hoitomenetelmiä merkittävällä tavalla.
“Tutkimuksemme voi selittää havaittua epäsuhtaa LGL-syöpäsolujen aktiivisuuden, niiden määrän ja oireiden välillä”, kertoo Huuhtanen. ”Puolustusjärjestelmä tekee yhteistyötä verisyöpäsolujen kanssa, joten hoitomenetelmien tulisi keskittyä hillitsemään koko immuunijärjestelmää – ei pelkästään syöpäsoluja – jotta voimme parantaa potilaiden elämänlaatua.”
