Elämäntehtävänä muotoilu

Miten sinusta tuli muotoilija?

Taustalla on vähän sukuvikaakin, mutta olin aina osannut piirtää, joten päätin pyrkiä Ateneumiin. Mutta koska graafisen alan linja oli täynnä, päädyin opiskelemaan tekninen design -pääainetta. Eli vähän vahingossa päädyin alalle, mutta se tuntui kuitenkin omalta melko alusta asti. Olin piirrellyt kaikenlaisia liikkuvia koneita, ja tajusin pian, että sain siellä tehdä juuri sellaisia juttuja.

Lopputyönäni Taideteolliseen korkeakouluun suunnittelin monitoimiajoneuvon. Jo ennen kuin valmistuin, pääsin Sisu Autolle töihin ja piirsin siellä kuorma-autoja viisi vuotta. Sen jälkeen tein Saab Valmetin Uudenkaupungin autotehtaalla sekä autoja että rakensin muotoilutoimintoja ja -organisaatiota. Parasta oli kuitenkin se autojen muotoilu. Sain tehdä muun muassa avoautoja, mikä oli silloin uusinta uutta ja tehtaan osaaminen avoautoteknologiassa aikansa huippua.

Tein töitä ajoneuvojen parissa yhteensä parikymmentä vuotta. Molemmat työt olivat hirveän opettavaisia paikkoja – ne olivat se varsinainen korkeakoulu, missä opin tämän ammatin. Alalle ja näihin hommiin päätymisessä on siis jonkin verran sattumaa, mutta samalla myös määrätietoista oman kiinnostuksen seuraamista ja vahvaa kutsumusta.

Autojen muotoilun jälkeen työskentelit pitkään Nokialla. Millainen kokemus se oli?

Kun vuonna 1998 aloitin Nokialla, se oli silloin kovassa nousubuumissa. Pääsin opettelemaan kokonaan uuden alan ja sen lainalaisuudet. Työ muotoilujohtajana oli hyvin kansainvälistä, toiminnan mittakaava oli todellakin maailmanlaajuista. Rakensin siellä muotoilujohtajana globaalia muotoiluorganisaatiota. Tehtäväni oli koota muotoilijoita eri puolilla yritystä ja yhdistää muotoilutoimintaa, mistä syntyi Nokia Design. Vaikka mittakaava oli valtava, samat muotoilun lainalaisuudet pätivät sielläkin.

Nokia-aika oli satumaista. Kaikki mitä tehtiin, tehtiin ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa. Silloin todella tuntui, että tehtiin parempaa maailmaa: saatiin ensin suomalaiset ja sitten koko maailma kommunikoimaan keskenään, ja sitten vielä ajasta ja paikasta riippumatta. Se muutti maailmaa niin paljon ja niin lyhyessä ajassa, että se tuntui hyvältä.

Aika monta vuotta meni täydellisessä onnen huumassa. Oli mielenkiintoista huomata, miten se myös ruokki luovuutta – se oli vahva positiivinen kierre. Nokian menestys perustui varmasti siihen, että ilmapiiri oli niin positiivinen ja kannustava. Tärkeintä oli, että porukka menestyi ja hitsautui yhteen.

Olet samalla koko ajan opettanut muotoilua, miksi?

Opetin töideni ohella jatkuvasti muotoilua Taideteollisessa korkeakoulussa ja sittemmin Aalto-yliopistossa. Kalevi Ekmanin kanssa teimme muun muassa ensimmäisen teollisen muotoilun kurssin insinööriopiskelijoille 1990-luvulla.

Opettamiskokemus on ollut korvaamatonta, sen kautta pysyy ajassa kiinni. Itse ei pysty kehittymään sitä vauhtia kuin opiskelijat kehittyvät. Jokainen vuosikurssi on kokonaan uudenlainen, jokaisella omat ‘kujeensa’, jotka on pakko opetella. Ja samalla pitäisi oikeastaan pysyä heitä ajassa edellä.

Muotoilijana on aina pakko ymmärtää niitä asiayhteyksiä, joissa toimitaan. On oltava ymmärrys siitä, mitkä tekijät vaikuttavat muotoiluun ja mihin muotoilulla voidaan vaikuttaa.

Olen aina pyrkinyt välittämään opiskelijoillekin, että tällä työllä on mahdollisuus vaikuttaa monella tavalla. Muotoilijan on osattava tehdä työnsä hyvin, se on hienovireinen tehtävä, asema ja vastuu.

Mitä muotoilu sinulle merkitsee?

Se tarkoittaa parempaa elämänlaatua, mielihyvän tuottamista sitä kautta, että asiat, esineet, palvelut ja sovellukset toimivat. Muotoilu on sellainen ominaisuus, jota ei voi pistää pois päältä, vaan se kulkee mukana koko ajan. Se on oikeastaan kuin elämäntehtävä. Mietin jokaista käteeni ottamaani esinettä, onko se hyvää vai huonoa muotoilua, ja miten sen voisi tehdä paremmin. Ei kai tästä pääse koskaan eroon.

Toisaalta myös rakennetussa ympäristössämme on niin paljon kammottavia asioita, että muotoilijoille tulee riittämään töitä. En tarkoita, että suolletaan aina vain uutta tavaraa, vaan on mietittävä, miten voidaan muotoilla yhä paremmin. Tärkeää on rakennetun ja rakentamattoman ympäristön parempi yhteys, muotoilulla on siinä merkittävä ja vastuullinen rooli.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana muotoilun asiayhteys on laajentunut valtavasti: se on nyt mukana kaikkialla. Palvelumuotoilu on hyvä esimerkki: se on nykyään kaikkialla ja sen yhteiskunnallinen merkitys ja vaikuttavuus on laajalti ymmärretty.

Mitä aiot tehdä jatkossa?

Piirrän koko ajan, se on minulle melkein hengityksestä seuraava toiminto, ja piirrän yhä vaan niitä samoja asioita. En ehkä enää niin paljon autoja, mutta veneitä ja taloja. Olen saanut suunnitella autoja vaikka kuinka paljon, ja nyt talonkin eli kesäpaikkamme, mutta se vene pitää varmaan vielä tehdä. Jos saisin vielä kirjankin toteutettua, niin sitten kai kaikki haaveilemani suunnittelun kohteet olisi tehty. Ne pyörivät koko ajan ajatuksissa.

Toivon myös, että nyt löytyisi aikaa tehdä jotain itsellekin. Tärkeintä on varmasti ottaa aikaa itselle ja perheelle – oppia uusi, rauhallinen rytmi ja nauttia pienistä arkisista asioista.

Eero Miettisen eläköitymisseminaari Muotoilijan kohtalo järjestettiin 23. tammikuuta.