Olen vasta ensimmäisen vuoden väitöskirjatutkija, joten kerron mitä tapahtui ennen kuin päätin hakeutua yrittäjyysyksikköön Johtamisen laitoksella.
Ennen kuin tulin Aaltoon, toimin johtotehtävissä teknologiayrityksissä. Perustin myös kaksi yritystä: markkinointitoimiston sekä muoti- ja teknologia-alaa ja kiertotaloutta yhdistävän startup-yrityksen. Työskenneltyäni yrittäjänä stressaavassa startup-ekosysteemissä tiesin, että kaikki uusi yrittäminen – erityisesti tohtorintutkinto – vaatii sinnikkyyttä ja sisua. Lisäksi olin hyvin tietoinen siitä, että en voi aliarvioida yhteisön roolia. Hyvä yhteisö auttaa kasvamaan.
Olen melko sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, ja haluan luoda yhteyden ihmisiin. Minulle oli tärkeää tietää, että Aalto-yhteisössä on akateemisen osaamisen lisäksi positiivinen ja hyvä ilmapiiri. Halusin oppia tuntemaan ne ihmiset, joiden kanssa tulen tekemään töitä yhdessä. Otin yhteyttä nykyiseen esimieheeni Evald Kibleriin, kollegoihini ja ohjelman alumneihin jo ennen kuin päätin hakea Johtamisen laitokselle tohtorikoulutettavaksi. Halusin saada kosketuksen laitoksen kulttuuriin.
Tapaamiset sujuivat mukavasti. Innostus tutkimukseen oli käsin kosketeltavissa, ja tiesin voivani kukoistaa tässä ympäristössä. Tapaamisten jälkeen tein lopullisen päätöksen ja hain Aaltoon. Nyt kun olen osa yhteisöä, koen olevani innostavien ihmisten ympäröimä. Myös keskustelumme ovat inspiroivia ja ajatuksia herättäviä.
Meidän yksikkömme on hyvin nuori ja pieni, meitä on yhteensä 15. Kulttuurimme on hyvin innostava, kannustava ja tukeva. Se on suuntautunut ammatilliseen kasvuun ja kehittymiseen.
Kaikki perustuu yhteisöllisyyteen. Järjestämme yrittäjyysseminaareja, joissa annamme palautetta toistemme tutkimuksesta ja jaamme tietoa edistysaskelista. Meillä on myös tiimitapahtumia, joissa saatamme käydä yhdessä keilaamassa tai pelaamassa jalkapalloa. Yhteisömme on ihan mahtava! Työkaverini ja esimieheni ovat ihania ihmisiä. Toivon, että yhteisö pysyy tällaisena.
Anastasia KoptsyukhJokainen ihminen on kokonainen maailmankaikkeus. Meillä jokaisella on erilainen elämäntarina ja -kokemus.
Synnyin Ukrainassa ja kasvoin Israelissa ja Espanjassa. Olen asunut myös muissa maissa, kuten Kanadassa, Saksassa ja Vietnamissa. Olen ollut lapsesta saakka alttiina monikulttuuriselle ympäristölle ja globalisoituneelle yhteiskunnalle. Se on auttanut minua luomaan yhteyksiä muihin ihmisiin ja olemaan ennakkoluuloton. Olen oppinut kaikkiaan kahdeksaa eri kieltää, enkä ole koskaan lakannut tutkimasta maailmaa ympärilläni.
Haluan ymmärtää ihmisiä ja erityisesti heidän kiinnostustaan ja suuntautumistaan kohti yrittäjyyttä. Tällä hetkellä teen etnografista tutkimusta humanitaarisesta avustuskeskuksesta, joka on tukenut ukrainalaisia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita siitä lähtien, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Keskuksen käynnisti ryhmä ihmisiä paikallisen kansalaisjärjestön tuella, ja verkostojensa avulla he saivat yhteyden erilaisiin suomalaisiin ja kansainvälisiin järjestöihin ja ihmisiin. Keskus on auttanut tuhansia ukrainalaisia. Tutkimuksen johdosta olin myös muutaman kuukauden töissä Helsingin kaupungilla ja kirjoitin sisäministeriölle raportin ukrainalaisten tilanteesta Suomessa.
Tuntuu vaikealta, että kotimaassani on käynnissä sota ja siihen liittyvät kauheudet, mutta toisaalta saan Aalto-yhteisöltä paljon tukea. Tutkimukseni liittyy kriisien ymmärtämiseen ja katastrofeissa tukemiseen yrittäjyyden näkökulmasta, ja tunnen siksi voivani tehdä jotain vaikuttavaa ja merkityksellistä.
Kengissäni kulkeminen vaatii tällä hetkellä tietoisuutta, aloitteellisuutta ja ennakoivaa reagointia siihen, mitä Ukrainassa tapahtuu.
Minusta tuntuu, että jokainen ihminen on kokonainen maailmankaikkeus ja voimme oppia toisiltamme paljon. Meillä jokaisella on erilainen elämäntarina ja -kokemus. Yhteys toiseen ihmiseen rikastaa maailmankuvaa ja laajentaa näköalaa.
Aloitin improharjoittelun vuonna 2015. Asuin silloin Barcelonassa, ja liityin paikalliseen improryhmään. Sen jälkeen asuin Vietnamissa kaksi vuotta, ja myös siellä olin mukana paikallisessa improryhmässä. Minne tahansa menenkin, impro on aina osa elämääni.
Impro auttaa päästämään irti ja olemaan paljon luovempi ja enemmän läsnä hetkessä. Tietysti olen joskus stressaantunut ja ajattelen liikaa. Mutta impro auttaa minua saamaan paremman yhteyden itseeni. Voin käyttää näitä taitoja jokapäiväisessä elämässäni.
Kun aloitamme improharjoituksen uuden ryhmän kanssa, kaikki läsnäolijat esittäytyvät esimerkiksi nimen ja eleen kera. Sitten voimme tehdä aktiivisia kuuntelu- ja liikeharjoituksia aktivoidaksemme kehojamme. Meillä voi olla myös lyhyitä tai pitkiä improkohtauksia.
Improharjoituksessa on kyse tietoisuudesta, hyväksynnästä, yhteydestä, yhteistyöstä, kannattelusta ja keskinäisestä ymmärryksestä. Kun olet läsnä, voit aktiivisesti kuunnella, mitä ympärilläsi tapahtuu, ja reagoida siihen. Riittää, kun vain tulet paikalle ja pidät hauskaa.
Tutkimusyhteisössä on joskus taipumusta perfektionismiin. Se voi joskus estää menemästä eteenpäin, tai saa tuntemaan, ettet olisi riittävä sellaisena kuin olet. Improharjoituksessa kuulee juuri päinvastaista: olet tarpeeksi hyvä juuri sellaisena kuin olet. Itsensä hyväksyminen ja rohkaisu antaa mahdollisuuden riskinottoon ja tekee tilaa luovuudelle.
Tiesin, että impro voisi hyödyttää myös Aallon yhteisöä, ja halusin siksi tuoda sen myös meidän laitoksellemme. Puhuin improsta laitoksemme kahvihuoneessa. Siellä oli myös kollegani Elisa Utriainen, joka on HR-kumppanimme, ja hän innostui ajatuksesta välittömästi. Aloimme yhdessä järjestää improharjoituksia. Onneksemme saimme tukea laitoksen budjetista, ja sen avulla palkkasimme Pasi Virtakarin ohjaajaksi. Marraskuusta lähtien olemme toteuttaneet improharjoituksia kuukausittain. Ja kun budjetti oli käytetty, ohjasin itse joitakin harjoituksia. Odotamme saavamme lisää rahoitusta laitokselta tulevien kuukausien improharjoituksia varten.
Harjoitukset ovat olleet innostavia, ja olemme saaneet todella hyvää palautetta osallistujilta. Impro auttaa ihmisiä avautumaan, päästämään irti, purkamaan jännityksiä, rentoutumaan ja pitämään hauskaa kollegoiden kanssa. Se voi myös auttaa tutkijoita esiintymisjännityksen kanssa. Impro myös vähentää ahdistusta ja auttaa suhtautumaan myönteisesti epäonnistumisiin ja virheisiin, ja pitää liikkeessä.
Vaikka aloitimme improharjoitukset omalla laitoksellamme, ihmisiä liittyi pian mukaan myös muilta laitoksilta ja projekteista. Oli hauskaa olla impron avulla yhteydessä professoreihin, tutkijakollegoihin, muihin työkavereihin – ja pitää hauskaa yhdessä!
Anastasia KoptsyukhImpro auttaa ihmisiä avautumaan, päästämään irti, purkamaan jännityksiä, rentoutumaan ja pitämään hauskaa kollegoiden kanssa.
Haluaisin, että Aalto panostaisi enemmän projekteihin, jotka lisäävät yhteyttä ja luovuutta. Meillä oli esimerkiksi laitoksen virkistystilaisuus muutama kuukausi sitten Haikossa. Emme keskustelleet vain tutkimuksesta, vaan verkostoiduimme muiden kanssa, meillä oli kollaasityöpaja ja nautimme kylpylästä. Tämäntyyppinen toiminta tuo ihmiset yhteen.
Kun teemme virheitä, opimme ja reflektoimme niistä. Jos virheitä ei hyväksytä, oppimisen prosessi saattaa jäädä kesken. Toisaalta, kun epäonnistumiseen kannustetaan, se on vain luonnollinen osa kasvuprosessia. Siksi kannustaisin ihmisiä hyväksymään virheet osana kasvuprosessia. Improharjoitus on tähän juuri oikea työkalu.
Haastattelu ja teksti: Tiina Aulanko-Jokirinne
"Huumorilla minua kutsutaan myös aika usein rovastiksi. Rovasti on pappien paimen, ja provostin voi ajatella olevan professoreiden paimen. Aika usein pääsen myös ottamaan kakkua ensimmäisenä, kuten rovastikin."
"Jos katson omaa uraani, ylioppilaskunnan hallituksessa ja Retuperän WBK:ssa letku- ja kapellimestarina opitut taidot ovat niitä taitoja, joita tarvitsen laitosjohtajana: miten tullaan ihmisten kanssa toimeen, miten ryhmää vedetään ja miten saadaan porukka innostumaan. Se tapahtuu oman esimerkin kautta."
"EDI-tehtävään liittyy yhteiskunnallista keskustelua, joka saattaa herättää voimakkaita tunteita, myös polarisaatiota. Kun aloitin tehtävässä, minua jännitti, osaanko itsekään puhua oikealla tavalla oikeista asioista."
Jotta voimme ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia, näkökulmaa tai hänen kohtaamiaan haasteita, meidän on hyvä kulkea pieni matka hänen kengissään. Aaltolaiset kertovat, minkälaista on juuri heidän kengissään.
