Aalto-yliopiston Seniorit tekivät ikimuistoisen matkan Sloveniaan

Teksti: Mervi Kivistö ja Lea Liesiö
Kuvat: Sirpa Spoljaric, Esa Ahonen, Seppo Kivistö, Jussi Liesiö

Aalto-yliopiston Seniorit -ryhmän ulkomaanmatkat ovat suuntautuneet pääasiassa lähialueiden yliopistokaupunkeihin. Slovenia valikoitui kohteeksi emeritusprofessori Kari Liljan ehdotuksesta. Kohde osoittautuikin erittäin suosituksi ja viikon matkalle ilmoittautui hetkessä 35 lähtijää. Yhteistyössä Kon-Tiki -matkatoimiston ja oppaamme Sirpa Spoljaričin kanssa rakensimme monipuolisen ja onnistuneeksi osoittautuneen ohjelman.

Matkamme 3.–10. lokakuuta 2018 koostui kolmesta eri kohteesta: pääkaupunki Ljubljanasta, rantakaupunki Piranista, josta osa teki päivän bussimatkan Venetsiaan, sekä vuoristokaupunki Bledistä.

Kari Liljan kollega, professori Marko Jaklič organisoi ja isännöi vierailuamme Ljubljanan yliopiston päärakennuksessa. Yliopiston rehtori, professori Igor Papič kertoi tervetuliaispuheessaan yliopiston toiminnasta ja esitti samalla toiveen Aalto-yliopiston ja Ljubljanan yliopiston lähentymisestä ja jopa kumppanuudesta etenkin kauppatieteiden alalla. Marko Jaklič piti erittäin mielenkiintoisen ja avartavan esityksen Slovenian sosio-ekonomisesta kehityksestä. Myös vararehtori, professori Tanja Dmitrovič oli paikalla ja osallistui aktiiviseen keskusteluun yliopistojemme toiminnoista.

Slovenia – maa, joka pitää portaista!

Kolmanneksi eniten metsää pinta-alaan suhteutettuna, heti Suomen ja Ruotsin jälkeen. Puhuvat melkein yhtä hyvää englantia kuin me suomalaiset. Pieni valtio, joka selvinnyt muiden maiden miehityksistä, maailmansodista ja itsenäisyystaisteluista, aivan kuten Suomi. Lisäksi slovenialaiset pitävät mustikoista. Meillä on paljon yhteistä.

Vanha kaupunki Ljubljanan ytimessä, Ljubljanica-joen molemmin puolin oli näkemisen arvoinen paikka. Kaupungissa on useita siltoja, paljon kahviloita ja ravintoloita sekä kauniisti kunnostettuja ja koristeltuja rakennuksia. Vierailimme matkamme aluksi yhdessä niistä, Ljubljanan yliopiston päärakennuksessa, jossa meidät puheiden ja taloesittelyn jälkeen ohjattiin isolle parvekkeelle katselemaan maisemia kohti Tähtipuistoa. Tällä parvekkeella käynti oli poikkeuksellista, sillä sinne päästetään ainoastaan erityisiä arvovieraita ja valtionpäämiehiä, kuten USA:n presidentit Bill Clinton ja George W. Bush. Lisäksi samalla paikalla Jugoslavian presidentti Tito piti kuuluisan puheensa toisen maailmansodan loppumisesta ja Slovenia julistautui itsenäiseksi vuonna 1991. Slovenialle arvokas paikka.

Mutta ne portaat olivat kuin eläkeläisen Cooperin testi. Niitä oli joka paikassa: kaupungilla, nähtävyyksissä, kaupoissa, hotelleissa, museoissa – eikä hissejä tai kävelyliuskoja juurikaan. Yksi, kaksi tai useampi porrasaskelma yllätti siellä täällä, joten tarkkana piti seniorin olla.

Bruttokansantuotteesta peräti 65 prosenttia tulee matkailusta, turismista ja palveluista. Teollisuus tuottaa noin 34 prosenttia ja maatalous ainoastaan reilun prosentin, vaikka maa on erittäin vihreä ja metsää, puita, kasveja, pensaita, hedelmiä sekä marjoja runsaasti. Viininviljely on kasvava elinkeino, mutta kansainvälisesti katsottuna se on kuitenkin pientä verrattuna esimerkiksi naapurivaltio Italiaan. Toinen Sloveniassa ripeästi kasvava elinkeino on matkailu, jonka myötä palvelut ja infrastruktuuri paranevat.

Matkamme varrella koimme monenlaista säätä, sillä Ljubljanassa meitä suosi normaali suomalainen poutapilvinen kesäsää. Piraniin saapuessamme oli +26 astetta lämmintä, ja parina seuraavana päivänä satoi osan päivää. Venetsiassa, jossa kävimme keskivaiheilla matkaamme, oli juuri sopivan vilpoista ja iltapäivää kohden lämpenevää. Vuoristossa Bledissä oli aurinkoinen, muttei liian kuuma sää, josta pääsimme nauttimaan viimeisinä matkapäivinä.

Slovenialainen ruoka ja juoma maistuivat

Ruoka on tärkeä osa matkalla oloa, ja erilaisissa kahviloissa tai ravintoloissa syöminen mieluisaa ajanvietettä. Hotellien buffet-aamiaiset olivat runsasta normaalitasoa, niillä pärjäsi pitkälle päivää. Slovenialainen ruoka oli pääasiassa herkullista, paitsi liharuoat, jotka olivat vähän mauttomia. Kalaruoat olivat puolestaan tosi maistuvia ja taidolla tehtyjä. Tästä hyvänä esimerkkinä Ljubljanassa ravintola Valvasor, jossa osa ryhmästämme nautti erinomaista meriahventa maistuvan kastikkeen ja reilujen perunaviipaleiden kera. Mainiota oli myös slovenialainen vaalea leipä, joka pääosin tehdään taikinajuureen. Se oli mukavan tummahkoa, hyväsitkosta ja maistuvaa, sitä voi huoletta kehua!

Sateesta johtuen lyhyeksi jäänyt Klabjan-luomuviinitilan viinitarhaan tutustuminen antoi mahdollisuuden pitkään kolmen tunnin lounaaseen. Superhyvä neljän ruokalajin merenherkuista koottu lounas tarjoiltiin viinitilan omien viinien kera. Omistaja Uros Klabjan esitteli ruoat ja viinit ennen jokaista ruokalajia. Hän kertoi myös, miten he kasvattavat viinirypälepensaita ja tekevät sekä kypsyttävät viiniä.

Hyvää ruokaa saimme myös Piranissa hotellimme Vile Parkin viereisessä mukavan kotoisassa Trattoria Vedutassa. Siellä kävimme kahtena iltana syömässä italialaistyyppisiä ruokia: risottoa, pastaa, salaattia ja mereneläviä. Rattoisaa tunnelmaamme siivitti iäkkäämpi senioriherra soittamalla sähköhaitarilla ikivihreitä melkein nuotilleen.

Viini ja olut olivat suomalaiseen makuun ja eläkeläisen kukkarolle sopivia. Toki hintavan tasokkaitakin viinejä valmistetaan, mutta meille kelpasi edullisemmat puna- ja valkoviinit, jotka maistuivat hyvin slovenialaisten ruokien kanssa. Lisäksi paikallinen hyvänmakuinen lager-olut sopi erinomaisesti janojuomaksi kuin myös pizzan tai pikkusuolaisen painikkeeksi.

Nähtävyyksiä matkan varrella

Tekniikan museoon tutustuimme Borovnicassa matkalla Piraniin. Todella mielenkiintoinen paikka, jossa oppaana englantia sujuvasti puhuva nuori mies kertoi monimuotoisesti Slovenian historiasta limitettynä erilaisiin elinkeinoihin, maanviljelyyn ja metsätalouteen. Lisäksi näimme runsaasti vanhoja teknisiä vempaimia, laitteita, työkaluja, autoja sekä moottori- ja polkupyöriä.

Tippukiviluolasto Postojnska Jaman löysi paikallinen asukas vuonna 1818, ja seuraavana vuonna se avattiin yleisölle. Luolasto oli valtavan suuri, sen tippukivet vaikuttavia, mitä ihmeellisemmän muotoisia ja erivärisiä. Mielenkiintoinen maanalainen maailma oli tehokkaasti rakennettu kokonaisuus reilun kahdenkymmenen kilometrin kulkuväylineen, yleisön kuljetusjunineen, tuhansine valospotteineen, turvakaiteineen ja kävelyalustoineen, jotka oli käsitelty materiaalilla, joka ei ollut yhtään liukas. Huonojalkaiselle ja -kuntoiselle luolasto ei ollut omiaan, sillä pitkä kävelyreitti jyrkkiä ylä- ja alamäkiä koetteli jaksamista. Pieneksi tunsi itsensä massiivisten tippukivien ympäröimänä.

Venetsia ei täyttänyt ensikävijän ennakko-odotuksia, vaikka sitä aina kehutaan tai ehkä juuri siksi. Useimmat talot likaisia, liikaa väkeä, sokkeloisen kapeita kujia, joilla ei juuri muuta nähnyt kuin edellä kävelevien selät ja vastaantulevien kasvot. Rialton-sillalle ei kunnolla päässyt maisemia katselemaan, siellä kuvattiin uutta Spiderman-elokuvaa.

Paras kokemus oli törkykalliit, mutta hyvänmakuiset cappuccinot Pyhän Markuksen torilla, suomea muutaman sanan puhuva ja Suomessa käynyt tarjoilija sekä tunnin istuskelu torin reunalla monenmoista ja -maalaista turistia katsellessa. Osa ryhmästämme kävi gondoliajelulla, joka oli mieluisa kokemus. Mikäli Venetsiassa olisi ollut pidemmän ajan kuin vain viisi tuntia, niin kyllä siitä varmasti pitäisi.

Bledin kaupunki Slovenian pohjoispuolella lähellä Itävallan rajaa oli viimeinen kohteemme ja senioreille mieluinen paikka. Kaunis Bled-järvi korkeiden vuorien kainalossa oli mitä mainioin kävelykohde ja järven keskellä sijaitseva pieni kirkkosaari käymisen arvoinen nähtävyys. Sää suosi, aurinko paistoi ja tunnelma oli kaikin puolin leppoisa. Aivan kuin olisi etelänlomalla ollut!

Viimeistä mukavan iloista iltaa vietimme useamman kerran Slovenian parhaaksi ravintolaksi valitussa viehättävässä Lectarin majatalossa. Neljän ruokalajin illallisen maistuvan hauska ruoka oli kurpitsakeitto, joka tarjottiin isoista koverretuista kurpitsoista. Ne tuotiin keskelle pöytiä ja kukin sai ottaa keittoa mielensä mukaan.

Mitä mieleen jäi

Slovenia oli kaunis, siisti, edullinen ja hyvin organisoitunut maa. Vehreä, vireä, viehättävä.

Pääasiassa kaikki toimi ja palvelu pelasi, paitsi hotellien matkalaukkujen kantopalvelu, johon olisi toivonut ripeämpää otetta. Nopeaa ja hyvin toimivaa palvelua saimme useassa paikassa, kuten tippukiviluolaston ravintolassa, jossa ryhmällemme ja muutamalle sadalle muullekin turistille tarjoiltiin perinteinen slovenialainen kolmen ruokalajin liha-ateria. Ruoat ja juomat tuotiin rivakalla tahdilla, sillä tarjoilijoita oli riittävästi ja kukin osasi hommansa. Ison ravintolasalin tehotoimintaa oli ilo katsella. Hyvä mieli jäi matkasta ja maasta, jossa kannatti käydä!

Lopuksi mieleenpainuvimmat kokemukset eli kaikkien seniorimatkalaisten ranking kolmesta parhaasta asiasta matkallamme. Kolmannelle sijalle sijoittui viinitilavierailun ruoka ja juoma, aivan loistava herkkukokonaisuus miellyttävässä ympäristössä. Toiselle sijalle nousi Bledin kaupunki, josta mieleen jäivät kauniit maisemat ja nähtävyydet sekä rentoiluun sopiva ilmasto. Parhaan eli ensimmäisen sijan nappasi kaikesta ihanasta kokemastamme huolimatta supermukava matkaseura ja reilu yhteishenki. Hyvä me!

Aalto-yliopiston Seniorit ry toimii yhdyssiteenä Aalto-yliopiston sekä sen edeltäjien, Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun eläkkeelle siirtyneelle henkilöstölle. Seniorijäseniksi voivat liittyä kaikki edellä mainittujen korkeakoulujen palveluksesta eläkkeelle siirtyneet työntekijät.

Seniorit-ryhmä järjestää tutustumiskäyntejä Aalto-yliopistoon sekä tilaisuuksia, joissa Aallon henkilöstöä vierailee kertomassa yliopiston toimintaan liittyvistä ajankohtaisista aiheista; matkoja ja vierailuja tiede-, taide- ja kulttuurikohteisiin kotimaassa ja ulkomailla, sekä muuta jäsenten hyvinvointia edistävää toimintaa.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä:

Lea Liesiö

Aalto-yliopiston Seniorit ry, hallituksen puheenjohtaja

[email protected]

050 500 4555