Kirja, joka herättää keksijän
Mainiot materiaalit rohkaisee luoviin kokeiluihin luonnon ja biojäteastian antimilla.
Aalto-professori Tapani Vuorinen sai arvostetun Wihurin kansainvälisen palkinnon
Yli 40 vuotta puukemiaa tutkinut Vuorinen on vaikuttanut laajasti tiedemaailmaan, teollisuuteen ja yhteiskuntaan. Tärkeimpiä merkkipaaluja hänelle on ollut biomateriaalien ja muotoilun osaajat yhdistävän Chemartsin luotsaaminen. ”Sain siitä itselleni toisen uran.”
Wihurin kansainvälisten palkintojen rahasto palkitsi Aalto-professori Tapani Vuorisen Finlandia-talossa järjestetyssä tilaisuudessa 9. lokakuuta 2026. Kansainvälinen palkinto myönnetään suomalaiselle tai ulkomaiselle tutkijalle, joka on tehnyt rakentavaa työtä ihmiskunnan henkisen kehityksen hyväksi. Palkinnon suuruus on 150 000 euroa.
Vuorisen lähes puoli vuosisataa kestänyt ura puukemian parissa on vienyt tutkimusta eteenpäin sekä Suomessa että kansainvälisesti. Hän on julkaissut yli 240 tieteellistä artikkelia ja tehnyt yhteistyötä tutkijoiden kanssa eri puolilla maailmaa.
Vuorisen uraa on viitoittanut uteliaisuus ja halu ymmärtää asioita mahdollisimman perusteellisesti. Jo väitöskirjassaan hän sukelsi puunjalostuksessa käytettävien hiilihydraattien reaktioihin syvemmälle kuin kukaan aiemmin – tai sen jälkeenkään.
”Vuosituhannen alussa tuttu yhdysvaltalainen tiedejulkaisun toimittaja kertoi pohtineensa, voisiko eräs kemiallinen reaktio toimia tietyllä tavalla. Hain hänelle väitöskirjani ja sanoin, että täällähän sitä on jo tutkittu”, Vuorinen kertoo nauraen.
Tärkeimmäksi menestyksen mahdollistajaksi hän nostaa kuitenkin toiset ihmiset.
”Kukaan ei tee tutkimusta yksin. Siksi jokainen, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä, voi kokea tämän palkinnon omakseen.”
Maatilan pojasta tuli kyselevä tutkija
Tapani Vuorinen kasvoi maatilalla, kulki ahkerasti luonnossa ja teki isänsä kanssa metsätöitä.
”Lukion jälkeen ajattelin, että olisi mukavaa työskennellä alalla, jolla luontoyhteys säilyisi ja hain siksi opiskelemaan puunjalostustekniikkaa.”
Teknillisessä korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa, tutkimuskipinän saanut Vuorinen valitsi erikoistumisalakseen puukemian.
Jo opintojen alussa hän etsi mieluummin itse kiinnostavat kysymykset kuin vastasi muiden esittämiin.
”Ehdotin harjoitustöissä omat aiheet ja diplomityönikin ohjasin käytännössä itse”, hän muistelee.
Valmistumisen jälkeen Vuorista houkuteltiin teollisuuteen töihin, mutta yliopisto veti pidemmän korren.
Väitöskirjan tekemisestä tuli uran ensimmäinen merkkipaalu.
”Se antoi minulle syvän teoreettisen ymmärryksen, joka on kantanut näihin päiviin asti. Ajattelutapani on holistinen: päässäni ei pyöri useita erillisiä teorioita, vaan kaikki liittyy kaikkeen. Holistiseen ajatteluun kuuluu myös kyky hyödyntää muiden alojen teorioita ja tekniikoita omalla tutkimusalalla”, Vuorinen pohtii.
Holistinen ajattelutapa pääsi kunnolla käyttöön 1990-luvun alussa, kun Vuorinen alkoi rakentaa tutkimushanketta sellunvalkaisun ja paperinvalmistuksen kehittämiseksi. Mukaan Tekesin eli nykyisen Business Finlandin rahoittamaan hankkeeseen tuli yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja lopulta käytännössä koko Suomen metsäteollisuus.
Hankkeen yksi tulos oli keksintö, joka vähensi merkittävästi sellunvalkaisun ympäristöhaittoja ja toi Vuoriselle, Johanna Buchertille, Anita Telemanille ja Maija Tenkaselle metsäteollisuuden tärkeimpänä tunnustuksena pidetyn Marcus Wallenbergin palkinnon vuonna 2003.
”Hanke opetti minulle valtavasti yhteistyön tekemisestä ja merkityksestä. Ja kun tekee laboratoriossa havainnon ja tajuaa teorian avulla sen merkittävyyden, se on hieno hetki. Siksi myös tämä hanke on jäänyt erityisenä mieleen.”
Kemisti sukeltaa muotoilun maailmaan
Uran kolmas merkkipaalu olisi jäänyt toteutumatta, jos Vuorinen ei olisi vuonna 2011 uskaltanut harpata pois mukavuusalueeltaan. Tuolloin vastikään perustetun Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani Helena Hyvönen kutsui Vuorisen puhumaan selluloosasta aivan uudelle yleisölle: muotialan osaajille.
Vuorista jännitti, mutta turhaan, sillä vastaanotto oli innostunut. Tilaisuuden jälkeen hän ryhtyi juttusille silloisen tekstiilisuunnittelun professorin Pirjo Kääriäisen kanssa, ja pian kaksikko sai idean: koota kahden koulun opiskelijat miettimään uusia yhteistyön muotoja.
Näin syntyi muotoilun ja biomateriaalien osaajat yhdistävä Chemarts, joka on 15 vuodessa kasvanut kesäkoulusta ja yksittäisistä kursseista opiskelijoiden ja tutkijoiden pysyväksi yhteistyöalustaksi.
Materiaalikokeiluja voi nykyään tehdä Aallon lisäksi missä päin maailmaa tahansa: vuonna 2020 julkaistiin tutkijoille suunnattu The Chemarts Cookbook ja vuonna 2024 sen pikkusisarus, lasten ja nuorten Mainiot materiaalit -kirja, jonka ohjeet sopivat niin koteihin kuin kouluihin.
Vuorisen omalle työlle Chemarts on antanut kokonaan uuden ulottuvuuden.
”Sain siitä itselleni toisen uran.”
Uusia ideoita ja mahdollisuuksia on tuonut myös TKK:n ja Aallon nopea kansainvälistyminen. Vuorinen oli isossa roolissa vuosituhannen alussa, kun TKK:n puunjalostustekniikan maisteriohjelma uudistettiin, opetuskieli vaihdettiin suomesta englantiin ja sekä henkilökuntaa että opiskelijoita alettiin rekrytoimaan kansainvälisesti.
”Minusta on mahtavaa työskennellä eri puolilta maailmaa tulevien ihmisten kanssa. Itse en ole kaivannut muualle – Aalto on antanut minulle vapauden tehdä työtä parhaaksi katsomallani tavalla, hienot resurssit ja tiiviin yhteyden teollisuuteen”, Vuorinen kiittelee.
Tapani VuorinenOmaa alaa pohtiville nuorille sanoisin, ettei kannata mennä joukon mukana vaan seurata sitä, mikä itseä kiinnostaa.
Entä ketkä ihmiset ovat tehneet pitkän uran varrella suurimman vaikutuksen?
”En ihaile ihmisten asemaa, vaan asennetta ja tekoja: Chemartsin opiskelijoiden lahjakkuutta, opinnoissa kompastelleiden nuorten loistamista työelämässä tai sitä rohkeutta, jolla opiskelijat alkoivat puhua englantia, vaikka kielitaidossa oli puutteita. Omaa alaa pohtiville nuorille sanoisin, ettei kannata mennä joukon mukana vaan seurata sitä, mikä itseä kiinnostaa.”
Ensimmäisen Wihurin kansainvälisen palkinnon vastaanotti vuonna 1958 matemaatikko Rolf Nevanlinna, ja vuoteen 2026 mennessä Wihurin kansainvälinen palkinto on jaettu suomalaisille ja ulkomaisille tieteentekijöille 22 kertaa.
Lue Wihurin kansainvälisten palkintojen rahaston tiedote täällä.
Lue myös
Aalto-professori Tapani Vuorinen: “Vain yhteistyön avulla voimme saavuttaa vaikuttavia tuloksia”
Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulun puunjalostuksen kemian professori Tapani Vuorinen nimitettiin lukuvuoden avajaisissa 3. syyskuuta Aalto-professoriksi.
Lue lisää uutisia
Maarit Karppinen on nimitetty tieteen akateemikoksi
Uusien materiaalien perustutkimus on Karppiselle sydämenasia. Suurinta ylpeyttä hän tuntee opiskelijoistaan, joiden osaaminen hyödyttää yrityksiä ja yhteiskuntaa.
Tuulia Nikula on vuoden nuori maisema-arkkitehti
Nikula palkitaan ennakkoluulottomana suunnannäyttäjänä, joka vie maisema-arkkitehtuuria sinne, missä toimintaympäristö on vielä kapea, mutta tarve suuri.
Sustainability Highlights -esite kokoaa yhteen Kauppakorkeakoulussa edistettäviä kestävyystoimia
Esitteestä piirtyy selkeä kuva siitä, mitä on jo saatu aikaan ja millaisten asioiden edistämistä jatkamme.