Reilu puoli vuotta sitten Harri Paananen kehitti elinkeinojohtajana Espoon kaupungin yhteistyöverkostoja, nyt hän työskentelee Naton johtotehtävässä Haagissa. Tekniikan tohtori Paanasen työpaikka on informaatio- ja viestintäyksikössä, jonka asiakkaita ovat Naton eri toimijat, jäsenvaltiot ja kehittämisorganisaatiot.
”Työ on ehkä vähemmän erilaista kuin voisi kuvitella. Tämä on yleisjohdon tehtävä, jossa vedetään liiketoimintayksikköä. Olen operatiivinen johtaja, en tiedä mitään salaisista teknologioista vaan minun tarvitsee tietää, miten organisaatio pyörii. Tämä on resursointia, organisointia ja johtamisprosessien hallintaa.”
Paananen muistuttaa, ettei Nato ole sotilasorganisaatio, vaikka siellä on myös sotilaita töissä. Monella on kuitenkin sotilastausta ja tämä näkyy myös organisaation kulttuurissa. On esimerkiksi olemassa taulukko, joka kertoo mitä sotilasarvoa mikäkin siviilitehtävä vastaa.
”Minun tittelini Deputy Chiefin palkkaluokka vastaa ymmärtääkseni suunnilleen everstiluutnanttia. Tämä on sikäli hauskaa, että sotilasarvoni on reservin alikersantti.”
Tosin kun Suomesta tulee Natoon, on Paanasen mukaan todennäköisesti suorittanut asepalveluksen ja ymmärtää edes jotakin siitä, miten sotilasmaailma toimii. Hän on itsekin ollut aktiivinen maanpuolustuskursseilla ja siviilikriisinhallinnassa.
”Nato on kuitenkin aika uniikki organisaatio. Minulla kesti kuukauden ennen kuin aloin ymmärtää mitä kokouksissa puhutaan. Kaikille asioille on oma lyhenteensä ja niitä on paljon.”
Paananen kokee tekevänsä vaikuttavaa ja merkityksellistä työtä Suomen turvallisuutta vahvistavassa organisaatiossa. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus oli hänellä mielessä jo parikymppisenä 2000-luvun puolivälissä, kun hän päätyi Helsingin kauppakorkeakouluun.
”Olin generalistiluonne eikä minulla ollut vielä selvää ura-ajatusta, mutta perheessä oli useita kauppakorkeakoulun käyneitä. Opinnot vastasivat odotuksia, koulutus oli yleissivistävää ja löysin sieltä pääaineeksi organisaatioiden johtamisen.”
Valmistuttuaan vuonna 2010 Paananen teki liikkeenjohdon konsultointia. Yritysten ongelmien ratkaisu kiinnosti, mutta konsulttina hän ei kokenut pääsevänsä ratkaisuissa riittävän syvälle. Ystävän kautta hän kuuli Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun Simlabista, jossa ratkottiin yrityskumppaneiden aitoja ongelmia monitieteellisessä ryhmässä.
”Tuotantotalouden laitoksella joukkoon kuului juristeja, insinöörejä, palvelumuotoilijoita, ja eräässä projektissa oli tarve yhdelle ekonomille. Siitä lähtivät väitöskirjaopintoni.”
Vuonna 2015 Paananen väitteli tekniikan tohtoriksi aiheenaan innovaatioiden johtaminen yli organisaatiorajojen. Hän kehitti mallin siitä, miten johtaminen toimii käytänteinä ja tekemisinä.
”Tohtorinväitöstä tehdessä pitää olla itseohjautuva: osata ensin määritellä ongelma ja sitten ryhtyä ratkaisemaan sitä. Tämä oli minulle väitöstyön tärkein oppi. Sen takia en jäänyt tutkijaksi, vaan halusin soveltaa oppimaani tosimaailmassa.”
Koska Paananen oli perehtynyt innovaatiokeskittymiin, hän mietti työllistymistä vaikkapa työ- ja elinkeinoministeriöön tai Tekesiin. Vastaan tuli kuitenkin työpaikkailmoitus, jossa Espooseen haettiin elinkeinopäällikköä.
”Tehtäväkuvaus vastasi juuri sitä, mitä osasin ja mikä minua kiinnosti. Enkä ollut edes tiennyt, että tällaiset asiat kuuluvat kaupunkien tehtäviin!”
Paanaselle selvisi, että hänen ajatuksensa osuvat yksiin Espoon johdon kanssa ja hän sai paikan. Kaupunkien elinkeinopolitiikka oli murroksessa ja siihen oli tulossa aktiivisempi ote.
”Pääsin fasilitoimaan uusia yhteyksiä, luomaan yhteistyöalustoja ja verkostoja. Se oli vähän kuin olisi päässyt töihin sisäiseen startupiin.”
Kun Paanasen rekrytoinut elinkeinojohtaja Tuula Antola lähti kaupungin palveluksesta, Paananen nousi hänen paikalleen. Espoo-vuosien aikana hän suoritti myös kolmannen Aalto-tutkintonsa EMBA:n kaupungille räätälöidyssä ohjelmassa.
”Mukana saattoi olla lääkäritaustaisia ihmisiä sote-puolelta, opettajia tai juristeja, joilla oli erilaisia tapoja hahmottaa maailmaa. EMBA oli koko kaupungin johdon tapa luoda yhteinen kieli johtamiseen.”
Lähes kymmenen kaupunkivuoden jälkeen ajatus kansainvälisistä tehtävistä alkoi kiinnostaa Paanasta, ja perheellekin tämä sopi. Nato-jäsenyys oli avannut suomalaisille uusia mahdollisuuksia. Paananen luki taas tehtäväkuvauksia, joiden tulkitseminen ei aina ollut helppoa, mutta lopulta löytyi osuma.
Naton hakuprosessi oli monipolvinen ja vaati hakijalta kärsivällisyyttä. Puolitoista vuotta hakemuksesta työsopimuksen tekoon sisälsi esimerkiksi kaksi haastattelukierrosta, paljon tehtäviä ja testausta sekä tiukan turvallisuusselvityksen ja taustojen tarkistuksen.
”Jo ensimmäisen lomakkeen täyttöön käytin yhden kesälomapäivän, koska kysymyksiin piti vastata esseillä. Kaikesta kävi ilmi, että he pyrkivät mahdollisimman objektiiviseen valintaan, johon fiilispohja ei saa vaikuttaa.”
Paananen kuitenkin kannustaa suomalaisia hakeutumaan kansainvälisiin organisaatioihin töihin – Haagissakin on niitä kymmeniä vaikka monia ei Suomessa juuri tunneta.
”Voi tulla olo, että näihin valitaan vain ihmeellisiä poikkeusyksilöitä, mutta kyllä meidän osaaminen kestää kansainvälisen vertailun. Suomalaiset yliopistot, Aalto etunenässä ovat huippuluokkaa.”
Jos ulkomainen organisaatio kiinnostaa, työpaikkailmoituksia löytää harvemmin LinkedInistä. Täytyy tutkia organisaatioiden omia nettisivuja.
”Pitää olla aktiivinen ja vähän salapoliisi, jotta ensin löytää ilmoituksen ja sitten ymmärtää, mitä työ sisältää.”
Teksti: Heidi Hammarsten
Kuvat: Maarit Heikkinen / Ville Luoto
Kansainvälisen liiketoiminnan ja johtamisen maisteriohjelmassa opiskellut Ella Ahmas löysi työharjoitteluista saamansa kokemuksen avulla oman juttunsa ja päätyi Euroopan komissiolle töihin nykyiseen tehtäväänsä.
On kiinnostavaa katsoa luovia prosesseja myös kauempaa, tehokkuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta, sanoo Salla Lonka. Hän on päätynyt vaatesuunnittelun maisteritutkinnosta globaaliin kodinkoneyritykseen Tukholmaan.
Onego Bion toimitusjohtaja Maija Itkonen tunnetaan Nyhtökaurasta ja nyt myös ilman kanoja valmistetusta kananmunaproteiinista. Hän uskoo, että maailma muuttuu paremmaksi bisneksen kautta.
Yrittäjähenkinen ajattelu ja Aalto-yliopiston tohtorikoulutuksessa saadut opit ovat siivittäneet Teemu Myllymäen kemian mittauspalveluja myyvän Measurlabsin perustajaosakkaaksi ja toimitusjohtajaksi.
