Väitös tietotekniikan alalta, FM Kaisla Kajava

Väitöskirjan nimi: Evolving multi-stakeholder discourse on general-purpose artificial intelligence systems and their governance

Väittelijä: Kaisla Kajava
Vastaväittäjä: apulaisprofessori Simone Natale, University of Turin, Italia
Kustos: professori Petri Vuorimaa, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu 

Tämä väitöskirja tarkastelee yleiskäyttöisen tekoälyn (GPAI) ja sen hallintoa koskevan puheen kehitystä Euroopan poliittisessa kontekstissa vuosina 2020–2024. Tutkittavaa ajanjaksoa leimasivat kaksi keskeistä tapahtumaa: vuoden 2022 lopulla julkaistu ChatGPT sekä EU:n tekoälysäädöksen (AIA) suunnittelu maailman ensimmäiseksi tekoälyä säänteleväksi oikeudelliseksi kehykseksi. 

Tutkimus pohjautuu EU:n asiakirjoihin, tekoäly-yhtiöiden julkisiin viestintämateriaaleihin, AIA:n lausuntoprosessin sidosryhmäpalautteisiin sekä mediaseurantaan. Se soveltaa monimenetelmällistä tutkimusasetelmaa hyödyntäen luonnollisen kielen päättelyä (NLI) apuvälineenä suurten tekstikorpusten läpikäymisessä. 

Tutkimuksen lähtökohtana on, että kieli ei teknologiasta viestittäessä ole neutraali väline. Tekoälypuhe muovaa sitä, mitkä teknologian ulottuvuudet nähdään hallittavina, mitkä interventiot koetaan oikeutetuiksi ja kenen asiantuntemusta pidetään auktoritatiivisena. 

Tuloksia jäsentävät kolme teemaa. Ennen generatiivisen tekoälyn popularisoitumista eurooppalaista tekoälyn hallintoa koskevaa puhetta leimasi tulevaisuusorientaatio. ChatGPT:n julkaisu kiihdytti siirtymää ennakoivasta kielestä nykyhetkeen tuoden kyberturvallisuusuhat ja systeemiset yhteiskunnalliset riskit keskustelujen ytimeen ja kehystäen tekoälysääntelyn turvallisuusinfrastruktuuriksi. Toiseksi mittakaavasta tuli keskeinen jäsentävä käsite, jolla viitattiin sekä tekniseen ulottuvuuteen että nopeaan ja laajaan käyttöönottoon. Hallintopuheessa mittakaavaa käytettiin oikeuttamaan kyberturvallisuus- ja suvereniteettikysymyksiä; teollisuuden viestinnässä sitä käytettiin perustelemaan erikoisasiantuntemuksen välttämättömyyttä, jolloin yritykset asemoituivat keskeisiksi sääntelykumppaneiksi. Kolmanneksi väitöskirja tarkastelee toimijuuden jakautumista kielen kautta: tekoälyn esittämistä autonomisena toimijana, käyttäjien kehystystä aktiivisina riskejä aiheuttavina toimijoina ja teknistä asiantuntemusta legitiimin hallintoon osallistumisen edellytyksenä. 

Laajemmin ottaen väitöskirja yhtyy näkemykseen siitä, että kieli on yksi keskeisistä mekanismeista, joiden kautta hallinto muodostuu. Tekoälyn juurtuessa yhä syvemmälle eri toimialoille ja sääntelyn kehittyessä sen kielen tarkastelu, jonka kautta tekoälyä ymmärretään tai kiistetään, on merkittävää sekä tutkijoille, teknologian ammattilaisille että kansalaisille.

Avainsanat: tekoälypuhe, yleiskäyttöinen tekoäly, tekoälyn hallinto, luonnollisen kielen käsittely, sekamenetelmät

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 7 päivää ennen väitöstä): Aalto-yliopiston riiputussivu.