TARJA TRYGG: Solarigrafian ihmeellinen maailma 14.1.–30.1.2022

20 vuotta koukussa solarigrafiaan

Ensimmäinen kosketukseni solarigrafiaan tapahtui vuonna 2002 osallistuessani Poznanin Taideakatemian järjestämään kansainväliseen valokuvauksen työpajaan Profile´02 Puolassa. Nähtyäni pienen mustan juovan paperinegatiivissa, mietin, mikä siinä on niin erikoista. Kuultuani selityksen, että auringon näennäiset liikkeet näkyvät kohtisuorina raitoina päiväntasaajalla ja vaakasuunnassa pohjoisella pallonpuoliskolla, uteliaisuuteni heräsi. Halusin nähdä tämän solarigrafian ainutlaatuisen ominaisuuden, tehdä näkyväksi sen, mitä emme näe paljain silmin. Innostukseni solarigrafiaan on jatkunut ja seurannut minua tähän päivään, ja sen kiehtovuus jatkuu edelleen vahvana. Voin vaikuttaa lähes koko prosessiin, tehdä vapaaehtoisesti reikäkameroitani, testata valoherkkää materiaalia ja kokeilla ideoitani. Me ihmiset emme vieläkään voi hallita kaikkea sillä luonnolla ja sattumalla ovat väistämättä sormensa pelissä. Pitkän valotuksen käyttäminen yhdessä kuvassa voi olla yllättävää ja tuottaa usein odottamattomia tuloksia. Se kuuluu prosessiin, ja on myös "osa sen viehätystä". 
Ensimmäinen solarigrafiaa käsittelevä näyttelyni oli esillä galleria Laterna Magicassa Helsingissä vuonna 2005. Paikka kuulosti sopivalta tällaisten taianomaisten kuvien esittämiseen. Nyt 17 vuotta myöhemmin galleria Ars Longa tuntuu oikealta paikalta juhlia 20-vuotis taivaltani solarigrafian parissa. Tähän näyttelyyn olen valinnut kuvia Suomesta vuosien varrelta. Nämä vuodet ovat tuottaneet iloa maailman tutkimiseen ja laajentaneet tietämystäni sijainnistamme universumissa. Gallerian nimi viittaa latinaan ”Ars Longa, Vita Brevis”, elämä on lyhyt, taide pitkä. Kuvaan ikuistuu jäljelle jäänyt, kuluneen ajan jäljet ja vuodenaikojen vaihtelut, kun taas nopealiikkeiset viuhahdukset eivät jätä jälkiä. Solarigrafi-kuvissa ei näy ihmisiä, ei mitään nopeita liikkeitä, jäljelle jää vain se mikä on ollut paikallaan usean kuukauden valotusajan aikana.
Taivaalla näkyvät auringon liikeradat hämmästyttävät useita katsojia, etenkin niitä, jotka näkevät tällaisia kuvia vasta ensi kertaa. Avainsana on maan pyöriminen. Vaikka emme itse tunne liikkuvamme, tiedämme, että maapallo pyörii sekä akselinsa että auringon ympäri. Suomalainen rap-artisti ja laulujen sanoittaja Pyhimys (Mikko Kuokkala) kuvailee osuvasti tätä pyörimisliikettä kappaleessaan ”Jättiläinen” seuraavasti: ”Yksinään me täällä ryömitään. Ei jäätävä tuuli laula meille. Se laulaa lähteneille. Ympyrää kuin hyrrä pyöritään, kun aika kiertää iän kaiken kaatunutta kasia.”
Ajan myötä maisema muuttuu, avoimelle alueelle suunnitellaan puistoa, mutta puiston toteuttaminen vie aikaa. Vuodenajat vaihtuvat ja maisema näyttää erilaiselta väreissä, valoissa ja sääolosuhteissa. Näemme auringon nousevan idästä ja laskevan länteen. Kesällä aurinko on korkeimmillaan kesäpäivänseisauksen aikaan ja matalimmillaan lähellä horisonttia talvipäivänseisauksena. Pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden kiertoon kuuluu neljä vuodenaikaa. Muuttolintujen palattua on joskus käynyt niin, että joku lintu on nokkinut kameroideni neulareikää suuremmaksi, jolloin kuvan terävyys katoaa. Solarigrafien ”vangitseminen” vaatii kärsivällisyyttä, kurinalaisuutta ja huumoria. Minulle työ solarigrafian parissa on ennen kaikkea johtanut kunnioittamaan luontoa ja ihmiselämän epävakavuutta sekä lisännyt ymmärtämään ihmisen pienuuden valtavan suuressa ja jatkuvasti laajenevassa maailmankaikkeudessa.

Haluan kiittää erityisesti teitä kaikkia, jotka autoitte minua projektini toteuttamisessa Marjo Cunningham, Tuomo Hari, Tuula Isohanni, Antero Kare, Saara Pyykkö, Eine ja Timo Saikkonen, Magi Trygg ja viimeisenä muttei vähäisimpänä mieheni Lars Trygg.