Rakennuskato

Melkein 8000 rakennusta katoaa Suomessa vuosittain.

Erottuuko purettujen rakennusten joukosta tietynlaisia uhanalaisia rakennustyyppejä?

Millaisia purkuaaltoja menneiltä vuosisadoilta löytyy, ja miten purkamista on perusteltu?

Kuinka kiertotalous toimi ennen kuin siitä edes puhuttiin, ja miksi sen toteutuminen on vaikeaa nyt?

Vuosina 2025–2028 toteutettavan Rakennuskato-hankkeen tavoitteena on tehdä näkyväksi laajamittainen rakennusten purkaminen eli rakennuskato ilmiönä, jota voi verrata luontokatoon. Rakennuskanta ja purkuaallot vaikuttavat suoraan biosfäärin tilaan, ja niitä tulisi ymmärtää osana ekosysteemiä. Maisemistamme katoaa kokonaisia aikakausia, kun 1900-luvun jälkipuoliskon koulut, ostoskeskukset, terveydenhuollon rakennukset ja jopa kirkot häviävät.

Rakennuskato ammentaa analogiansa luontokadosta: aivan kuten luonnon monimuotoisuus hupenee, myös rakennetun ympäristön moninaisuus ja kulttuurikerrostumat ovat uhattuina. Rakennusten terveellisyys ja elinkaari voidaan rinnastaa luonnonorganismeihin – ja niiden tuhoutuminen on yhteiskunnallinen ja ekologinen kriisi.

Samalla kun uudisrakentaminen kuluttaa lähes puolet maailman raaka-aineista ja tuottaa kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä, purkaminen jatkuu kiihtyvään tahtiin. Jotta planeetta säilyisi elinkelpoisena, rakennusten on muututtava päästölähteistä hiilinieluiksi – ja tämä edellyttää sekä uudisrakentamisen muuttamista kestäväksi että jo rakennetun laajamittaista säilyttämistä.