Oma, rakas yliopisto
Tietoa, taitoa, tahtoa, tiimityötä ja tunnetta
Vapun päivänä 1956 koneteekkari Juhani Linnoinen raahasi satojen muiden teekkarien kanssa uuden korkeakoulun peruspilaria pitkin Helsingin katuja. Näyttävä tempaus vauhditti Teknillisen korkeakoulun muuttoa Otaniemeen. Linnoisella on hyviä muistoja myös professoreista sekä Suomen ja Ruotsin tehdasekskursioista.
Linnoisen työura alkoi perämoottorin suunnittelusta Valmetin Jyskän tehtaalla. Vuonna 1968 hän sai tehtäväksi Oy Saab-Valmet Ab:n Uudenkaupungin autotehtaan tuotannon perustamisen. Oppia haettiin Ruotsista ja ensimmäinen Uudenkaupungin Saab 96 valmistui 1969. Eläkkeelle Linnoinen jäi tehtaan toimitusjohtajan pestistä hoidettuaan sitä 25 vuotta.
”Opiskeluaikojen työharjoittelut ovat olleet tärkeä osa osaamistani. Tehdastöissä oppi toimimaan ihmisten kanssa. Menestymiseen tarvitaan viisi teetä: tietoa, taitoa, tahtoa, tiimityötä ja tunnetta. Kun tämä henki saadaan ihmisiin, niin homma luistaa”, sanoo Linnoinen. Teknologista osaamista tarvitaan, jotta teollisuuden pyörät pyörivät Suomessa jatkossakin. ”Kaikki lähtee koulutuksesta. Olen ylpeä siitä, että Aallossa tehdään hienoa työtä, josta syntyy uusia oivalluksia ja keksintöjä. Siksi lahjoitan Aallolle.”
Tiiliskiviä Teekkarikylään
Kun Helena Kautola aloitti kemian tekniikan opinnot Otaniemessä 1974, tuli hänestä perheen kolmannen polven teekkari. Kautola, hänen isänsä ja isoisänsä olivat kaikki opintojensa aikana tehdasharjoittelussa ulkomailla. ”Isäni oli kantamassa Teekkarikylän rakentamiseen tiiliä vuonna 1944 pommitetun Neuvostoliiton lähetystön raunioista ja tukemassa lahjoitusavaimilla Dipolin rakentamista”, muistelee Kautola.
Kautolan omista diplomi-insinööriopinnoista mieleen jäivät ekskursiot koti- ja ulkomaisiin yrityksiin sekä laboratoriotyöt, jotka olivat mielekästä ja hauskaa yhdessä tekemistä. ”Kurssillamme oli loistava yhteishenki. Opiskelukaverit ovat kulkeneet rinnalla koko työuran ajan.”
Vuonna 1990 Kautola väitteli bioprosessitekniikan tohtoriksi nykyisestä Aalto-yliopistosta. Hän on rakentanut urallaan koulutusohjelmat sekä Seinäjoen ammattikorkeakouluun että Hämeen ammattikorkeakouluun, jossa hän toimii bio- ja elintarviketekniikan tutkijayliopettajana.
Kautola on myös Aallon dosentti ja monivuotinen mentori. Hän haluaa muistuttaa, että lahjoitukset Aallolle auttavat Suomen korkean tieteellisen tason säilyttämisessä. ”Rahoituskuvioiden muutosten myötä yliopistot tarvitsevat yhä enemmän alumnien tukea. Jos jokainen Aallon alumni antaisi pienenkin panoksen, olisi se iso tuki yliopistolle.”
Osana arvostettua verkostoa
Jukka Gustafsson kokee olevansa Pelle Peloton, jolla on jatkuva palo uusiin kokemuksiin ja asioiden kehittämiseen. Opiskelu Otaniemessä 1970-luvulla avasi ovet aktiiviseen opiskelijaelämään ja antoi syvää metallisten materiaalien ymmärrystä. ”Metallikerhossa pääsin tutustumaan alan yrityksiin. Opiskeluajoilta erityisesti mieleen jäivät ekskursio Ruotsiin sekä laboratorion tiistaisaunaillat yhteisen Laajalahden juoksulenkin jälkeen”, kertoo Gustafsson.
Otaniemessä hän koki alusta asti olevansa osa arvostettua verkostoa. ”On hienoa, että Aallon nykyisillä opiskelijoilla on tähän entistä paremmat mahdollisuudet, kun kauppatieteilijät, teekkarit ja luovien alojen opiskelijat kohtaavat samalla kampuksella.”
Gustafssonin kansainväliseen työuraan mahtuu prosessiteollisuuden sovelluskehitystä, palveluiden rakentamista sekä kansainvälistä liikkeenjohtoa. Hän on kiitollinen saamastaan hyvästä koulutuksesta ja on nykyisin aktiivinen mentori opiskelijoille. ”Kaikkien alumnien kannattaa ehdottomasti kokeilla mentorointia. Mentorilla on paljon annettavaa, kun nuori pohtii uravaihtoehtoja ja suunnittelee tulevaisuuttaan.”
Gustafsson seuraa Aallon luentoja ja tapahtumia, koska ne ovat virkistävä mahdollisuus päivittää ymmärrystä ja tavata hyviä kavereita. ”Lahjoitan Aallolle, koska sen kehitystarina kiehtoo minua. Espoolaisille Aalto on oma yliopisto ja tärkeä tekijä Espoon kehittäjänä. Aalto ja Espoo ovat molemmat vahvoja pelaajia Suomessa.”
Viennin edistämistä diplomaattiuralla
Mika Koskinen muistelee lämmöllä vuonna 1986 alkaneita Kauppakorkeakoulun opiskeluaikojaan: ”Aktiivisten ainekerhojen lisäksi osallistuin opiskelijavaihtoon Ranskan Strasbourgissa ja Norjan Bergenissä. Mielessä ovat myös hauskat KY-diskoillat ja vanhanajan tyylikkäät syystanssiaiset.”
Koskinen valmistui kauppatieteiden maisteriksi 1991. Diplomaattiurallaan ulkoministeriössä hänelle ovat jo tulleet tutuiksi Haag, Pariisi, Dublin, Madrid, Lima ja New York, joista kahdessa viimeisimmässä hän on toiminut edustuston päällikkönä.
”Vaikka urani on ollut liiketoiminnan ulkopuolella, ovat bisnesopinnot avittaneet minua hienosti ulkoministeriön toimintaympäristössä, johon kuuluu olennaisesti myös vienninedistäminen. Akateeminen ja yrittäjähenkinen ajattelu on ollut monessa avuksi.”
Koskisen mukaan opetuksen korkea taso on aina ollut Kauppakorkeakoulun valtti. Hän iloitsee siitä, että Aalto-yliopistossa opiskelijoilla on entistä paremmat mahdollisuudet poikkitieteelliseen opiskeluun. ”Hyvä koulutus on mahdollistanut mielenkiintoisen työuran. Lahjoittamisella haluan osoittaa kiitollisuuttani vanhaa opinahjoa kohtaan. On myös ilo olla mukana Aallon aktiivisessa alumnitoiminnassa.”
Teksti: Marjukka Puolakka
