Aalto-yliopiston tekniikan korkeakoulujen promootioperinne

Promovere: siirtää eteenpäin, edistää, ylentää

Tilaisuuden nimi juontuu latinan verbistä promovere: siirtää eteenpäin, edistää, ylentää. Aikoinaan muun muassa puheoikeuden yliopistoissa sai vasta promovoinnin jälkeen. Nimitykset maisteri ja tohtori ovat nekin latinalaisperäisiä, ja tarkoittavat molemmat opettajaa.

800-vuotinen perinne Keski-Euroopasta

Promootioperinne sai alkunsa keskiajalla, kun yliopistoissa haluttiin juhlistaa akateemisten arvojen myöntämistä. Keskiajan Eurooppa oli seremonioiden, symbolien sekä säätyjen aikakautta ja yliopistojen promootioseremoniat eivät olleet ainutlaatuinen ilmiö. Monilla muillakin aloilla oli omat juhlansa, esimerkiksi kisälli hyväksyttiin mestarintutkintonsa jälkeen juhlallisin rituaalein ammattikuntaan eli kiltaan.

Ensimmäiset eli niin sanotut alkuperäiset yliopistot perustettiin Bolognaan ja Pariisiin jo 1100-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Niissä promootio vakiinnutti asemansa 1200-luvulla. Suomi sai ensimmäisen yliopistonsa, Turun Akatemian, vasta vuonna 1640. Se promovoi ensimmäisen kerran maistereita kolme vuotta perustamisensa jälkeen vuonna 1643, jolloin vihittiin kymmenen maisteria. Seuraavassa, vuoden 1647 promootiossa maistereita oli jo kahdeksantoista. Ensimmäinen varsinainen tohtoripromootio Turussa järjestettiin vuonna 1781. Yliopisto siirtyi Turun palon jälkeen Helsinkiin, jossa lääketieteellinen ja filosofinen tiedekunta järjestivät ensimmäiset promootionsa vuonna 1832.

Promootioilla on jokaisessa yliopistossa oma tarkka kaavansa, mutta promootioakti, jumalanpalvelus sekä promootiopäivälliset ovat olleet promootion ydin 1300-luvulta lähtien. Promootiotanssiaiset yleistyivät 1800-luvun jälkipuolella. Promootioperinteisiin on myös aina kuulunut juhlava pukeutuminen ja puheiden pito.

Promootiojuhla yhdistää useita aikatasoja: menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Historiallista jatkumoa vahvistaa perinne, jonka mukaan 50 vuotta sitten promovoidut maisterit ja tohtorit kutsutaan promootioon riemumaistereina ja riemutohtoreina. Jokaisessa promootiossa vihitään myös joukko kunniatohtoreita, jotka voivat olla paitsi merkittäviä tieteentekijöitä myös eri tavoin huomattavia kulttuuri- ja yhteiskuntavaikuttajia.

Maisterin ja tohtorin arvo sekä arvon merkit

Aluksi maisterin ja tohtorin arvonimeä saivat käyttää vain promovoidut henkilöt. Nykyään tutkinnon suorittanut on jo maisteri tai tohtori ja promootio merkitsee vain tähän arvoon vihkimistä. Promootiot järjestetään yliopistoissa yleensä tiedekunnittain.

Promootioaktissa promoottori antaa kunniatohtoreille sekä uusille vihittäville tohtoreille eli promovendeille arvonmerkiksi tohtorinhatun. Jo vanhassa Roomassa hattu oli vapaan ja itsenäisen miehen tunnus, päähinettä käyttivät muun muassa vapautetut orjat ja Rooman senaattorit. Hattu tohtorin arvon merkkinä periytyy keskiajalta. Se symboloi oppineisuuden hyveitä ja tohtorin vapautta harjoittaa tiedettä. Alunperin tohtorinhattu oli baretti, mutta 1800-luvulla käyttöön tuli silinterimäinen porvarismiehen hattu. Joissain yliopistoissa hatun lisäksi tohtorin arvonmerkkinä on miekka. Maisterit saavat oppineisuutensa ja uuden asemansa merkiksi laakeriseppeleen.

Suomessa katkeamaton promootioperinne

Promootioperinne on jatkunut Suomessa katkeamattomana koko yliopistohistorian ajan, ja jokainen yliopisto on osaltaan uudistanut promootioperinnettä. Muualla maailmassa perinne on lähes kuollut. Viimeistään 1960-luvun opiskelijaradikalismi tappoi frakkijuhlat monissa Euroopan maissa. Myös akateemiset väitöstilaisuudet ovat Suomessa harvinaisen juhlallisia. Ulkomaisissa yliopistoissa väitökset ovat lähinnä seminaarityyppisiä tapahtumia, ja tohtorindiplomikin lähetetään usein proosallisesti postitse.

Aalto-yliopiston tekniikan korkeakoulujen tohtoripromootio

Tekniikan tohtorin tutkinto on varsin nuori verrattuna perinteisten tiedeyliopistojen tohtorin tutkintoihin.

Suomen Teknillinen korkeakoulu, sittemmin Teknillinen korkeakoulu, sai yliopisto-oikeudet ja oikeuden tohtorin arvon myöntämiseen vuonna 1908. Ensimmäinen valmistunut väitöskirja oli professori Gustaf Kompan ohjaama Sulo Hintikan kemian alan työ Kamfenilonitutkimuksia, joka sai painatusluvan vuonna 1911.

Tekniikan alan tohtoreita promovoitiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1934 Hietalahdentorin päärakennuksen juhlasalissa. Tilaisuus oli muodollinen iltajuhla ja sitä seuraava kahvitilaisuus, joita tasavallan presidentti ja maan ylin johto kunnioittivat läsnäolollaan. Ensimmäisessä promootiossa promovoitiin kaksi kunniatohtoria ja kymmenen teknologian tohtoria. Kunniatohtorin arvon saivat Karl Evert Palmén ja Eliel Saarinen. Teknologian tohtorin titteli muutettiin myöhemmin tekniikan tohtoriksi.

Lähteet:

Panu Nykänen, Otaniemen yhdyskunta, Teknillinen korkeakoulu 1942-2008, WSOY, Porvoo 2007.

Promootio akateemisena juhlana, Johanna Ilmakunnas et al. (eds.), Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 2011.

Eeva-Liisa Lehtonen, Pohjoismaiden ensimmäinen kauppatieteiden tohtori Vilho Paavo Nurmilahti, Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja, B-97, HSE Print 2008.