Uutiset

Virtuaalimaailma on pian opiskelun arkea

Uudet oppimismenetelmät vievät opiskelijat pelien, lisätyn todellisuuden ja videoiden maailmaan.
Kuvituskuva esittää lisättyä todellisuutta kännykän näytöllä. Kuvitus: Parvati Pillai.
Kuvitus: Parvati Pillai.

Klikkaus vain ja silmien eteen ilmestyy kolmiulotteinen vesimolekyyli. Virtuaalimaailmassa yksi kemian tärkeimmistä perusasioista tallentuu suoraan opiskelijan verkkokalvolle: molekyylit ovat kolmiulotteisia, ja niiden rakenteella on väliä. Rakenne määrittää esimerkiksi, onko jokin molekyyli lääke vai myrkky. 

”Virtuaalimaailmassa opiskelija voi kokeilla molekyylien välisiä reaktioita ja tehdä kokeita, jotka oikeassa laboratoriossa olisivat vaarallisia”, sanoo professori Antti Karttunen.

Tekniikan hankkimisen lisäksi virtuaalikurssin perustaminen vaatii käyttöliittymäosaamista ja opetettavan sisällön paketoimista virtuaalimaailmaan sopivaksi. Menetelmä sopii erityisesti aiheisiin, joissa kolmiulotteisuudella ja vuorovaikuttamisella on suuri rooli, kuten kemiassa.

Virtuaalitodellisuus on esimerkki uusista oppimismenetelmistä. Millaisia muita menetelmiä Aalto-yliopistossa käytetään?

Sulautuva oppiminen

Sulautuvassa oppimisessa yhdistetään digitaalisia menetelmiä kasvokkain tapahtuvaan oppimiseen. Flipped classroom eli käänteinen luokkahuone -menetelmä on esimerkki sulautuvasta oppimisesta. Siinä kurssilaiset opiskelevat aiheen verkosta ennen tapaamista luokkahuoneessa. Kurssilla voidaan hyödyntää eri verkko-oppimismenetelmiä, kuten videota, pelejä tai erilaisia verkkomateriaaleja.

”Sulautuvan oppimisen yksi selkeä hyöty on se, että yhteinen hetki luokkatilassa on vuorovaikutteinen. Yksisuuntaisen luennon sijasta opettaja ja opiskelijat jakavat yhdessä uutta tietoa ja ymmärrystä. Opiskelijat tutustuvat kurssimateriaaliin myös kampuksen ulkopuolella, ennen kohtaamista. Näin yliopisto on läsnä opiskelijan arjessa”, sanoo vieraileva apulaisprofessori Miikka Lehtonen, joka on hyödyntänyt menetelmää International Design Business Management -maisterikurssilla.

Kuvituskuvassa peliohjain. Kuvitus: Parvati Pillai.
Kuvitus: Parvati Pillai.

Pelit ja pelillistäminen

Opiskelijoille voidaan rakentaa mielekäs oppimiskokemus pelin keinoin. Interaktiiviset harjoitustehtävät voidaan pelillistää pisteiden, tehtävien tai vihjeiden avulla. Peleissä hyödynnetään samoja elementtejä, joita useimmat tietokone-, konsoli- ja mobiilipelejä pelanneet tuntevat.

”Melkein kaikki haluavat pelata pelejä. Samalla he unohtavat, että ovat sillä hetkellä oppimassa”, sanoo yliopisto-opettaja Maurice Forget.

Videotuotanto

Videoita käytetään paljon verkko-opetuksessa. Videot eroavat täysin luokkatilassa luennoinnista eikä perinteistä luentoa kannata suoraan siirtää videomuotoon. Videotuotantoprojektilla on kolme vaihetta: suunnittelu/esituotanto, kuvaus ja jälkituotanto. On tärkeää ymmärtää, mitä jokaisessa vaiheessa tapahtuu ja että suurin osa työstä tapahtuu videostudion ulkopuolella. Videon sisällön huolellisen suunnittelun lisäksi esiintymistaitoihin, visualisointeihin sekä kuvan ja äänen laatuun on kiinnitettävä huomiota. 

”Puhujan asento, katsekontakti, hyvä äänenkäyttö ja tarinankerronta ovat tärkeitä myös luentojen pitämisessä. Videota varten niitä on kuitenkin muokattava kameran eteen sopiviksi”, sanoo Aalto Online Learning -hankkeen vetäjä Tomi Kauppinen.

Verkkomateriaalit

Verkkomateriaaleissa on interaktiivisia esimerkkejä ja harjoitustehtäviä, jotka ohjelma tarkistaa automaattisesti. Opiskelija saa heti tietää tehtävän ratkaisun ja palautetta, mikäli tehtävä ei sujunut täydellisesti. Sekä opiskelija että opettaja hyötyvät: opiskelija voi opiskella ja suorittaa verkkokurssia omalla ajallaan, aikatauluista tai paikasta riippumatta.

”Opettajan näkökulmasta tällainen kurssi helpottaa työkuormaa, varsinkin suurilla massakursseilla. Verkkomateriaalin pystytys ja ylläpito vaativat osaamista ja paljon työtä, joten ihan pienille kursseille sitä ei kannata tehdä”, kertoo yliopistonlehtori Pasi Sarolahti, joka on käyttänyt menetelmää ohjelmointikurssilla.

Lisätty todellisuus

Lisätty todellisuus tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että ympäröivään todellisuuteen lisätään elementtejä – kuten ääntä, kuvia ja tekstiä – jotka saadaan näkyväksi mobiililaitteen avulla.

”Lisättyä todellisuutta hyödyntävällä kurssilla opiskelijat voivat esimerkiksi oppia kampuksen energiaratkaisuista niiden oikeassa ympäristössä. Ulkona liikkuminen ja kurssin aihepiiriin tutustuminen lisätyn todellisuuden avulla on aivan eri asia kuin lukea samat asiat kirjasta. Opiskelijat voivat tehdä tehtävät ilman opettajan läsnäoloa. Opettaja seuraa opiskelijoiden edistymistä sovelluksen esittämien kysymysten avulla”, sanoo Maurice Forget, joka on käyttänyt Augmented Reality for Interactive Storytelling (ARIS) -sovellusta useiden erilaisten pelillisten tehtävien rakentamiseen.

Vuorovaikutus verkossa

Suurten ryhmien keskustelua helpottamaan on kehitetty kalamalja-menetelmä. Alun perin luokkahuonetilanteeseen tarkoitettu vuorovaikutusmenetelmä voidaan siirtää myös verkkomaailmaan. Ruudulla näkyvää tyhjää neliötä painamalla muut keskustelijat saavat tietää, että joku yleisöstä haluaa osallistua keskusteluun. Silloin yhden neljästä keskustelijasta on poistuttava yleisöön keskustelun seuraajaksi. Kalamaljan idea on, että jokaisella on mahdollisuus osallistua keskusteluun, vaikka osallistujia olisi paljon. Verkossa toteutettuna menetelmän etu on se, että opiskelijoiden ei tarvitse olla läsnä. Näin hekin, jotka eivät pääse paikalle, voivat suorittaa kurssit, joilla edellytetään läsnäoloa.

”Kalamalja-menetelmä sopii parhaiten kursseille, joiden aihe on sen verran provosoiva, että se saa aikaan keskustelua. Verkossa toteutettuna keskusteluun saadaan pelillisyyttä ja jännitystä, koska keskusteluun liittyvän henkilöllisyys paljastuu vasta sillä hetkellä, kun hänen kuvansa ilmestyy ruudulle. Verkkokeskusteluun on myös helpompi saada ulkopuolisia asiantuntijoita, koska osallistuminen ei vaadi heiltä matkustamista tai etukäteisvalmistelua”, sanoo professori Teemu Leinonen.

Kuvituskuva esittää opiskelijaa virtuaalilasit päässä. Kuvitus: Parvati Pillai.
Kuvitus: Parvati Pillai.

Uusia oppimismenetelmiä kehitetään opiskelijoille ja opiskelijoiden kanssa

Aalto Online Learning on opetuksen strateginen hanke, joka on kolmen vuoden aikana kehittänyt sulautuvan oppimisen ja verkko-oppimisen menetelmiä sekä ratkaisuja yli 150:ttä eri kurssia varten. Samalla on syntynyt opettajien yhteisö, joka tukee ja auttaa kehittämistyössä. Hanke on kasvanut yli 200 hengen verkostoksi, joka on mukana sisällöntuotannon lisäksi menetelmien ja oppimisalustojen kehittämisessä.

Kuvituskuvassa videokamera. Kuvitus: Parvati Pillai.

Puhujan asento, katse, äänenkäyttö ja kerronta ovat tärkeitä luentojen pitämisessä. Videoon niitä on muokattava kameran eteen sopiviksi.

Tomi Kauppinen

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 24 (issuu.com).

Mitä haluaisit oppia seuraavaksi?

Two aalto people laughing in the picture

Elämänlaajuinen oppiminen (ulkoinen linkki)

Tältä sivustolta löydät Aalto-yliopiston elämänlaajuisen oppimisen ratkaisut.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

Autonominen A!ex-auto kuvattuna valoisassa autohallissa ympärillään viisi tutkijaa kesäisissä vaatteissa ja kasvoillaan maskit. Valkoisen auton katolla on tekninen laite ja auton tavaratilan kansi on ylhäällä.
Aalto Magazine Julkaistu:

Itseohjautuva auto A!ex yllyttää tutkijoita yhteistyöhön

Valkoinen auto näyttää tavalliselta katumaasturilta. Tarkemmin katsottuna sen katolta havaitsee laserkeilaimen. Ohjaamosta ei löydy edes vaihdekeppiä, sillä A!exin vaihteet vaihtuvat algoritmien avulla.
Laura Sivula valokuvattuna ulkona, kaupunkimaisemassa, taustalla näkyy kerrostaloja, kuvan oikeassa yläkulmassa on männyn oksa, Sivula on pukeutunut mekkoon, jonka helma hulmuaa, hänellä on jalassa valkoiset tennarit.
Aalto Magazine Julkaistu:

Arjen valintoja: Olet elämänlaajuisen oppimisen puolestapuhuja, Laura Sivula, minkä taidon itse opettelit viimeksi?

Aalto-yliopiston kesäkoulun ohjelmajohtaja ja elämänlaajuisen oppimisen asiantuntija kertoo, että kukaan ei ole koskaan täysin valmis.
Olli Ikkala ryhmäkuvassa portaikossa viiden tutkijan kanssa, Ikkala seisoo portaikon edessä ja katsoo tutkijoita, tutkijat seisovat rappusilla peräkkäin.
Aalto Magazine Julkaistu:

Materiaalia voi kouluttaa kuin Pavlovin koiraa – Professori Olli Ikkala tiimeineen kehittelee uusia materiaaleja

Voiko muovia opettaa sulamaan itsestään? Voiko syöpäkasvaimen pitää elävänä kehon ulkopuolella yksilöllisten hoitojen kehittämiseksi? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtivat materiaalitutkijat, jotka tekevät yhteistyötä Olli Ikkalan kanssa.
Yhteiskuvassa Juudit Ottelin ja Matti Kuittinen seisovat vierekkäin ja katsovat kohti kameraa. Ottelinin kädessä on pieni musta 3d-tulostettu pääkallo, Kuittinen pitelee käsissään työmaakypärää, jossa on kuulosuojaimet.
Aalto Magazine Julkaistu:

Eristeet farkuista, seinät jätebetonista - rakentamiseen tarvitaan vähemmän synnintuntoa ja enemmän ratkaisuja

Isoin ympäristöteko olisi jättää kokonaan rakentamatta. Mutta myös kiertotaloudella voidaan hillitä rakentamisen ilmastokuormaa, sanovat tutkijatohtori Juudit Ottelin sekä arkkitehti, ympäristöministeriön erityisasiantuntija Matti Kuittinen.