Viisi asiaa, jotka kannattaa tietää Euroopan digitaalisesta suvereniteetista

Arkeamme, talouttamme ja hallintoamme pyörittävät yhä enemmän Euroopan ulkopuolella tuotetut laitteistot ja ohjelmistot. Myös Euroopan kasvavaan laskentatehon tarpeeseen vastaavat datakeskukset ovat usein ulkomaisten yritysten omistuksessa ja operoimia. Nämä riippuvuudet synnyttävät vakavia haavoittuvuuksia, joiden mahdolliset seuraukset koskettavat meitä kaikkia.

Keskustelimme Euroopan digitaalisista riskeistä ja digitaalisesta suvereniteetista Euroopan komission varapuheenjohtajan ja teknologisesta omavaraisuudesta, turvallisuudesta ja demokratiasta vastaavan komissaarin Henna Virkkusen sekä Aalto-yliopiston teknologiapolitiikan professorin Vili Lehdonvirran kanssa.

Tässä viisi asiaa, jotka jokaisen olisi hyvä tietää.

1. Riskialttiita teknologiariippuvuuksia muista maista pitäisi vähentää

Digitaalinen tai teknologinen suvereniteetti tarkoittaa valtion kykyä hallita turvallisesti digitaalista infrastruktuuria, joka on kriittistä kansalaisten ja valtion jokapäiväisen toiminnan kannalta. Kyse ei ole vain tietojen tallentamisesta, vaan myös kyvystä valmistaa tai hankkia ohjelmistoja ja laitteistoja, kuten puolijohteita ja grafiikkasuorittimia (GPU), jotka mahdollistavat teknologisen kilpailukyvyn sekä yksilöiden ja yhteiskuntien digitaalisen turvallisuuden.

”Teknologinen suvereniteetti tarkoittaa sitä, ettei meillä pitäisi olla riskialttiita riippuvuuksia”, Henna Virkkunen sanoo.

”Meidän ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa joku voi päätöksillään kytkeä palvelumme pois päältä.”

EU-maille kysymys on siitä, miten jäsenmaiden data ja digitaaliset palvelut, kuten pilvipalvelut ja tekoälyjärjestelmät, sekä teknologian toimitusketjut voidaan turvata geopoliittisen ja taloudellisen epävakauden keskellä.

Tällä hetkellä vain 20 prosenttia Euroopan digitaalisesta infrastruktuurista ja teknologiasta on peräisin EU:n sisältä. Euroopassa valmistetaan vain noin 10 prosenttia maailman puolijohteista, jotka ovat keskeisiä tietotekniikan toiminnalle. Eurooppalaisten palveluntarjoajien osuus pilvipalvelumarkkinoista on puolestaan tällä hetkellä vain 15 prosenttia. Haaste on siis melkoinen.

2. Maailmalla on jo nähty vakavia häiriöitä – ja vielä suuremmat riskit uhkaavat

Riippuvuudet ovat jo johtaneet vakaviin maailmanlaajuisiin, ihmisten arkeen vaikuttaneisiin häiriöihin. Vuonna 2024 yhdysvaltalaisen tietoturvayhtiö CrowdStriken virheellinen ohjelmistopäivitys vaikutti 8,5 miljoonaan Windows-laitteeseen eri puolilla maailmaa. Lennot pysähtyivät, terveydenhuollon verkot häiriintyivät, pankki- ja rahoituspalvelut lamaantuivat ja viranomaisten palvelut keskeytyivät.

Vuotta myöhemmin yhdysvaltalaisen Amazon Web Servicesin (AWS) häiriö lamautti Ison-Britannian tullipalveluja ja suuria pankkeja. Myös esimerkiksi Snapchat, Roblox ja Duolingo olivat hetken poissa käytöstä.

Lehdonvirran mukaan on myös huolestuttavaa, että riippuvuuksia voidaan käyttää geopoliittisen hyödyn tavoitteluun.

”Anthropic-yhtiön kehittynein tekoälymalli Fable oli eurooppalaisten käyttäjien saatavilla, mutta se vedettiin yhtäkkiä pois Valkoisen talon määräyksestä”, hän huomauttaa.

Toinen esimerkki on Yhdysvaltojen päätös määrätä sanktioita Alankomaissa toimiville Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjille ja tuomareille vastauksena Israelia koskeviin toimiin. Syyttäjät ja tuomarit menettivät pääsyn Microsoft Outlookiin, Amazoniin ja muihin digitaalisiin palveluihin.

Tapaukset osoittavat, että vaikka datakeskus tai digitaalinen palvelu sijaitsisi omassa maassa, sitä operoiva yritys voi olla alisteinen yrityksen omistajamaan lainsäädännölle ja sen poliittisille oikuille, Lehdonvirta korostaa.

Euroopassa vahvimmin läsnä olevien niin sanottujen hyperskaalaajien, AWS:n, Googlen ja Microsoftin, kohdalla tämä tarkoittaa Yhdysvaltoja.

3. Eurooppa pyrkii rajoittamaan teknologiayhtiöiden valtaa uusilla laeilla

Euroopan komissiossa on Virkkusen kauden aikana säädetty useita lakeja, joilla pyritään rajoittamaan muutaman suuren kansainvälisen teknologiayhtiön valtaa.

Digimarkkinasäädös (Digital Markets Act) koskee niin sanottuja portinvartijoita, Virkkunen kertoo. Sen tavoitteena on tasapuolistaa kilpailuedellytyksiä, edistää pienempien palveluntarjoajien pääsyä markkinoille ja ehkäistä teknologiamonopoleja.

Digipalvelusäädös (Digital Services Act) puolestaan keskittyy digitaalisten palvelujen käyttäjien, erityisesti alaikäisten, suojelemiseen. Äskettäin voimaan tullut tekoälysäädös (Artificial Intelligence Act) antaa viranomaisille valtuuksia valvoa tekoälymallien ja niiden koulutuksen turvallisuutta.

”Kun tekoäly integroidaan yhä tiiviimmin näihin palveluihin, se tuo tietysti uudenlaisia riskejä”, Virkkunen sanoo.

”Ongelmia ei ole ratkaistu, sillä tiedämme, että nämä teknologiat kehittyvät erittäin nopeasti. Kukaan ei oikeastaan tee alalla vielä tarpeeksi, joten työ jatkuu.”

Lainsäädännöllä on jo ollut vaikutusta, ja esimerkiksi Google sai heinäkuussa 2026 peräti 890 miljoonan euron sakon digimarkkinasäädöksen rikkomisesta. Suuret teknologiayhtiöt ovat kuitenkin myös jarruttaneet toimia ja pyrkineet tietoisesti vastustamaan sääntelyn toimeenpanoa.

”Yritykset ymmärtävät, että jos ne haluavat toimia Euroopassa, niiden on noudatettava lainsäädäntöämme. Samalla ne kuitenkin puolustavat omaa liiketoimintaansa hyvin voimakkaasti”, Virkkunen sanoo.

4. Lainsäädäntö ei yksin riitä – Eurooppa tarvitsee omaa teknologiaa

Sääntelyn lisäksi Euroopan komissio pyrkii tukemaan eurooppalaisia teknologiayrityksiä ja valmistajia. Samalla portinvartijayhtiöitä pyritään estämään tarjoamasta palveluja Euroopan korkean riskin ja kriittisille julkisen sektorin toiminnoille. Tällaisia ovat esimerkiksi puolustus, lainvalvonta sekä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus.

Tämä on askel kohti parempaa eurooppalaista kontrollia ja turvallisuutta oman datan suhteen. Lehdonvirran mukaan se osoittaa myös, että lainsäädännön rajoituksista huolimatta riippuvuus teknologiayhtiöistä kriittisissä palveluissa ei katoa.

Vielä viime vuonna Kela päätti alkaa siirtää dataansa ja palvelujaan Salesforceen, joka toimii yhdysvaltalaisen AWS:n pilvipalveluissa. Myös Suomen Verohallinto käyttää yhdysvaltalaisen Microsoftin Azure-palvelua, Lehdonvirta huomauttaa.

EU:n omien tavoitteiden toteuttaminen on siis helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka jäsenmailla on vapaus päättää, miten ja missä määrin ne soveltavat Euroopan komission toimenpiteitä, haavoittuvuudet säilyvät sekä yksilöiden että valtioiden kannalta.

5. Euroopan kilpailukyky ja teknologinen suvereniteetti kulkevat käsi kädessä

Riippuvuuksien vähentäminen edellyttää, että eurooppalaiset yritykset pystyvät tarjoamaan laadukkaita palveluja kilpailukykyiseen hintaan ja riittävässä mittakaavassa.

Yksi vielä ratkaisemattomista haasteista on pilvipalvelumarkkina: yhdysvaltalaisten Amazonin, Microsoftin ja Googlen osuus EU:n pilvipalvelumarkkinoista on tällä hetkellä yhteensä noin 70 prosenttia.

Virkkusen mukaan Eurooppa pystyy kuitenkin tarjoamaan toimivia vaihtoehtoja, jos jäsenmaat tekevät yhteistyötä ja voivat esimerkiksi tarjota palveluja yhdessä muodostamansa konsortion kautta.

”Uskon, että monilla aloilla tämä on ratkaisu, kun puhumme satelliittipalveluista, puolijohteiden tuotannosta, pilvipalveluista ja myös supertietokoneista”, hän sanoo. ”Haasteenamme on kuitenkin aina liiallinen pirstoutuminen.”

Myös Lehdonvirta uskoo, että kansainvälisen kilpailukyvyn saavuttaminen edellyttää riittävää mittakaavaa sekä investoinneissa että tuotannossa. Hän ilmaisee haasteen suorasukaisemmin:

”Jos kaikki ajavat oman maansa yritysten etua, jäämme liian pieniksi pärjätäksemme tärkeimpiä kilpailijoitamme vastaan."

Virkkunen ja Lehdonvirta keskustelivat Pikkuparlamentissa 25. elokuuta. Katso tallenne alta (englanniksi).