Tutkimus hyvinvoinnista osoittaa: vapaus valita tekee onnellisemmaksi – erityisesti vauraissa ja yksilökeskeisissä maissa

Onnellisuutemme ja hyvinvointimme riippuvat pitkälti siitä, kuinka paljon tunnemme voivamme vaikuttaa valintoihimme, koemmeko hallitsevamme omaa elämäämme ja miten vahvasti koemme toimivamme omien arvojemme ja kiinnostuksen kohteidemme pohjalta. Näistä muodostuu kokemus autonomiasta eli siitä, että ihminen toimii omaehtoisesti ja on vapaa päättämään itse tekemisistään. 

Autonomian myönteinen vaikutus hyvinvointiin on tunnettu pitkään, mutta tutkijat ovat olleet erimielisiä siitä, onko tämä yhteys universaali vai onko autonomia tärkeätä hyvinvoinnille vain vauraissa ja individualistisissa maissa. Parempi ymmärrys autonomian ja hyvinvoinnin suhteesta auttaisi päättäjiä kohdistamaan hyvinvointia tukevia toimia sinne, missä niillä on suurin vaikutus.

Aalto-yliopiston tuore tutkimus tarkasteli autonomian, hyvinvoinnin, kansallisen vaurauden ja kulttuurisen individualismin eli yksilökeskeisyyden yhteyksiä. Tutkijat havaitsivat, että autonomian tunne elämässä on tärkeä kaikkialla maailmassa, mutta sen yhteys onnellisuuteen on vahvempi vauraammissa ja yksilökeskeisimmissä maissa.

“Havaitsimme, että autonomia on yhteydessä hyvinvointiin joka puolella maailmaa, mutta mukana on myös kulttuurinen ulottuvuus”, sanoo apulaisprofessori ja filosofi Frank Martela Aalto-yliopistosta. 

“Autonomia on vahvemmin yhteydessä hyvinvointiin rikkaissa ja yksilökeskeisissä maissa, kuten Pohjoismaissa. Köyhemmissä maissa sitä saatetaan arvostaa vähemmän, koska muut tekijät ovat tärkeämpiä.”

Martelan mukaan tutkimus tuo kaivattua selkeyttä pitkään jatkuneeseen tieteelliseen keskusteluun.

“Autonomiasta on ollut kaksi kilpailevaa näkemystä. Yhden teorian mukaan autonomia on universaali inhimillinen tarve, jonka tulisi olla yhteydessä hyvinvointiin kulttuurista ja yksilöllisistä mieltymyksistä riippumatta. Toiset ovat väittäneet, että autonomiaa arvostetaan erityisesti vauraissa ja yksilökeskeisissä maissa, mutta muualla ihmiset eivät koe sitä niin tärkeänä, koska heillä on vielä akuutimpia huolia selviytymisensä suhteen. Tutkimuksemme osoittaa, että molemmat näkemykset ovat oikeita.”

Tutkijat mittasivat maiden vaurautta ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella (PPP). Autonomian ja hyvinvoinnin mittaamiseen tutkijat hyödynsivät World Values Survey -kyselytutkimuksen aineistoa, joka käsitti lähes 100 000 ihmistä 66 maassa vuosina 2017–2023.

Hyvinvointia arvioitiin kahden kysymyksen perusteella, joista yksi koski onnellisuutta ja toinen tyytyväisyyttä elämään. Autonomiaa arvioitiin kysymyksellä “kuinka paljon valinnanvapautta ja hallintaa koet sinulla olevan suhteessa siihen, millaiseksi elämäsi muotoutuu”. Analysoimalla näitä mittareita yhdessä tutkijat pystyivät selvittämään, vaikuttaako kansallinen varallisuus autonomian ja hyvinvoinnin suhteeseen.

Yksilökeskeisyyden mittaaminen haastavaa

Maiden yksilökeskeisyyden tai kollektivismin tason määrittäminen oli vaikeampaa. Tutkimukset yksilökeskeisyyden ja hyvinvoinnin välisestä yhteydestä ovat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia, koska yksilökeskeisyyttä ja kollektivismia on vaikeaa mitata. Siksi tutkijat käyttivät tässä tutkimuksessa uutta Global Collectivism Index -mittaria. 

“Yleisesti käytössä olevat mittarit sisältävät esimerkiksi kysymyksen hyvistä fyysisistä työskentelyolosuhteista, jolla ei ensi silmäyksellä ole mitään tekemistä kollektivismin kanssa. Global Collectivism Index keskittyy enemmän kollektivismin käyttäytymisindikaattoreihin, joita voidaan mitata objektiivisesti”, Martela kertoo. 

Uusi indeksi mittaa esimerkiksi jaetun liikkumisen tai jaettujen kotitalouksien kaltaisia tekijöitä.

“Tämäkään indeksi ei ole täydellinen, ja tarkemmille mittareille on tarvetta, mutta tämä oli paras mittari, mikä meillä tällä hetkellä on”, sanoo Martela.

Mittaamisen haasteista huolimatta uusi, vivahteikkaampi ymmärrys voi tarjota esimerkiksi päättäjille keinoja tukea kansalaisten hyvinvointia.

“Koska sekä autonomia että kansallinen vauraus vaikuttavat olevan tärkeitä hyvinvoinnin ennustajia, parhaat neuvot riippuvat hieman maan tilanteesta. Jos maa on erittäin köyhä, kansallisen vaurauden lisääminen on yleensä hyvä tapa parantaa hyvinvointia – erityisesti, jos vaurauden kasvu jakautuu tasaisesti. Mutta mitä rikkaammaksi maa tulee, sitä enemmän sen pitäisi kiinnittää huomiota kansalaisten autonomiaan,” sanoo Martela.

Martela muistuttaa, että ihmisten autonomian kokemuksessa ei ole kyse pelkästään hallituksen sortotoimista ja laillisista vapauksista.

“Jopa työelämä voi olla alue, jossa ihmiset kokevat enemmän tai vähemmän autonomiaa. Koska tiedämme, että autonomia on perustarve, meidän tulisi pohtia, kuinka voimme tukea sitä eri tasoilla ja yhteiskunnan eri instituutioiden kautta.”

Tutkimus julkaistiin Social Indicators Research -lehdessä joulukuussa.

Julkaisu:

Martela, F., Joshanloo, M. & Krys, K. Autonomy is Associated with Well-being Across the World, but more Strongly in Wealthy and Individualistic Countries. Soc Indic Res 181, 27 (2026). https://doi.org/10.1007/s11205-025-03762-z