Itsenäistä työtä osana äänisignaalinkäsittelyn yhteisöä
Väitöskirjaansa varten Moliner tutki äänirestaurointia ja erityisesti sitä, miten generatiivisia malleja voidaan käyttää täydentämään äänitteiden puuttuvia tietoja: aukkoja signaaleissa, puuttuvia taajuuksia tai muita puutteita. Hän käsitteli erilaisia äänitteitä, mutta keskittyi 1920- ja 30-lukujen historiallisen musiikin digitaltiointeihin.
"Näin vanhoissa äänitteissä esiintyy erilaisia puutteita ja vääristymiä. En pysty luomaan tätä puuttuvaa tietoa täysin, mutta voin saada tallenteet kuulostamaan kirkkaammilta", Moliner kertoo.
Työskentely osana äänisignaalinkäsittelyn tutkimusryhmää tarjosi Molinerille yhteistyömahdollisuuksia, mutta sitäkin tärkeämpää hänelle oli olla osa akustiikan laboratoriota – laajempaa yhteisöä, joka koostuu useammasta tiimistä. Laboratoriossa Moliner hyötyi akateemisesta yhteistyöstä, kuten artikkeleja koskevan palautteen saamisesta ja tarjoamisesta. Lisäksi se oli paikka, jossa kahvitella, jutella työasioista sekä pelata pöytäfutista ennen afterworkia.
Tutkimusharjoitteluja maailman joka kolkassa
Opintojen aikana Moliner matkusti harjoittelupaikkojen perässä ympäri maapallon. Näistä ensimmäinen vei hänet Yhdysvaltojen länsirannikolle, missä hän työskenteli Microsoftilla generatiivisten mallien parissa tähdäten äänen ja erityisesti puheen parantamiseen.
"Oli hauska sattuma, että ohjaajani Microsoftilla oli tutkija, joka oli aiemmin opiskellut Aallossa", Moliner sanoo.
Toisen harjottelujakson Moliner vietti Sonyn pääkonttorissa Japanissa, keskittyen tällä kertaa musiikkiteknologiaan ja äänen miksaukseen. Nämä harjoittelujaksot olivat kolmen kuukauden mittaisia ja Molinerin mukaan melko intensiivisiä.
"Tällaisessa harjoittelussa on edettävä joka viikko ja saatava jotain päätökseen kolmen kuukauden aikana."
Molinerin kolmas ja viimeinen harjoittelu oli kuuden kuukauden mittainen ja sijoittui Isoon-Britanniaan. Hän ei ollut suunnitellut tätä harjoittelua, mutta opiskelijoita potentiaalisiin projekteihin etsinyt headhunter kutsui hänet työskentelemään Meta-yritykseen.
"Headhunterit seuraavat konferensseja ja julkaisuja – harjoittelupaikan saaminen on siis helpompaa, jos on ehtinyt jo tehdä töitä", Moliner selittää.
Vinkkejä tuleville tohtorikoulutettaville
Moliner kuvailee maisteriopintojen olevien strukturoituja: opiskelija valitsee kursseja ja suorittaa ne, mieluiten hyvin arvosanoin. Tohtoriopinnoissa taas täytyy tehdä aloite ja työskennellä sellaisten asioiden parissa, joita ei ole aiemmin kunnolla tutkittu. "Välillä ei edes tiedä, mitä on oikein tekemässä", Moliner naurahtaa.
Hänellä on kaksi vinkkiä niille, jotka harkitsevat tohtoriopintoja Aalto-yliopistossa:
"Ensinnäkin kannattaa valita sellainen paikka, jossa tunnet olosi mukavaksi. Jotkut tykkäävät työskennellä itsekseen, mutta minä pidin siitä, että sain työskennellä laboratoriossa mukavan opiskelija- ja ohjaajayhteisön kanssa. Toinen vinkkini on, että etsit sinua todella kiinnostavan aiheen. Jos aihe ei motivoi kunnolla, et välttämättä saa opintoja päätökseen."
Kaiken kaikkiaan Moliner suosittelee tohtoriopintoja. Hänelle ne avasivat paljon ovia ja tarjosivat mahdollisuuksia työskennellä kiinnostavien asioiden parissa. "En tiedä, mitä päädyn lopulta tekemään, mutta se on taatusti jännittävämpää kuin mitä olisin tehnyt ilman tätä tutkintoa", hän pohtii.