Museoesineiden teleporttausta, lainausta ja tuhoamista – voisiko tämä tapahtua Kansallismuseossa?

IDBM-ohjelman monialaiset tiimit tarttuivat tähän haasteeseen yhdessä Kansallismuseon kanssa.

”Museoiden on aika muuttua. Milleniaalit elävät maailmassa, jossa elämykset ja vuorovaikutus ohjaavat kulutusta. Digitaalisuus tulee myös museoihin samalla, kun yhteiskunta ympärillä muuttuu koko ajan”, toteaa muotoilun opiskelija Krista Kärki.

”Kansallismuseolla on yli tuhannen vuoden ajasta kertova valtavan laaja ja monimuotoinen aarreaitta. Sen haltuunotto oman aikamme ehdoilla ja sen tarpeita varten on valtava mahdollisuus”, sanoo Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila.

Miten Kansallismuseon sitten pitäisi ottaa haltuun nykyisyys ja tulevaisuus? Tätä International Design Business Management (IDBM) -ohjelman opiskelijat lähtivät selvittämään avoimin mielin ja kuvia kumartamatta.

Muotoilun, kauppatieteiden ja tekniikan opiskelijoiden työpajoissa syntyi 30 rohkeaa ja villiäkin ideaa, joista osan kanssa edettiin jatkoon.

Tuhotaan taidetta – kirveellä vai hapolla?

Kansallismuseon laajat kokoelmat vaativat paljon tilaa. Miksei siis lisätä esineiden näkyvyyttä viemällä ne ulos museosta? Lentokentät, lääkäriasemat, lakitoimistot ja pankit voisivat lainata esineistöä tiloihinsa. Esineiden tuominen arjen kohtaamisiin olisi omiaan herättämään keskustelua museoista ja menneisyydestä.

Break the Rules -ehdotus puolestaan kääntää koko museokokemuksen päälaelleen haastamalla yleisöt pohtimaan sitä, mikä menneisyydessä on merkityksellistä ja pyhää. Smash the Art -tapahtumissa yleisö äänestäisi työkaluista ja tavoista, joilla museo tuhoaa esineitään. Otetaanko käyttöön kirves, hydrauliikka, romutuspallo vai happo? Yleisö saisi mukaansa palasen kadotetusta historiasta. Valmiina on jo fiktiivinen vuoden 2022 lehdistötiedotekin, jossa Kansallismuseo kutsuu ihmisiä tuhoamaan esineitään – ja samalla osan kulttuurihistoriaa.

”Opiskelijat suhtautuivat projektiin intohimoisesti ja olen iloinen, että he uskalsivat esittää myös provokatiivisia ideoita”, toteaa projektia ohjannut apulaisprofessori Miikka J. Lehtonen.

Lapsia museo voisi houkutella empatian, suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden merkitystä esille tuovilla työpajoilla. Kaupungille perustetut pop up -museot taas toisivat arjen kohtaamisia vaikkapa vegaanin elämäntavan esittelyn merkeissä.

”Museoiden ei tule pitää vierailijoita itsestään selvyyksinä, vaan jatkuvasti miettiä, kuinka kokemusta voi kehittää. Museokävijä ei halua vain lukea ja nähdä esineitä, vaan myös koskea ja kokea”, Krista Kärki toteaa.

”Monet trendit digitalisaatiosta lähtien muokkaavat museokokemuksia. Virtuaalitodellisuus voisi tehdä eläväksi vanhoja ympäristöjä ja olla tapa matkata menneisyyteen”, sanoo perustieteiden opiskelija Xuan Ma.

Teleporttauksella yhteisiä kokemuksia

Facebookissa jaetaan 20 minuutissa yli miljoona linkkiä ja Snapchat välittää päivittäin yli 10 miljardia videota. Better Together -ehdotuksessa myös museokokemuksen voisi siirtää toiselle puolelle maapalloa.

”Ihmisillä on tarve pitää yhteyttä muihin kulttuureihin. Suomalainen museokävijä voisi teleportata suosikkiesineensä eteläkorealaiselle museokävijälle. Jaetut esineet kommentteineen ja tietoineen arkistoitaisiin yhteiseen alustaan, josta kuka vain voisi ne hakea omaksi ilokseen tai tutkimustarkoituksiin”, huomauttaa Kärki.

Kun opiskelijat esittelivät kymmenessä viikossa tehdyn työnsä syksyllä Kansallismuseolle, oli vastaanotto innostunut.

”Oli hienoa, kuinka opiskelijat näkivät museon aktiivisena toimijana ja siltana menneen ja tulevaisuuden välillä. Ja yhtä lailla kuin luomme ymmärrystä kivikauden ihmisen elämään, voimme luoda sitä omassa ajassa eri kulttuurien välille. Ehdotuksissa oli paljon konkreettista, jota haluamme Kansallismuseossa viedä eteenpäin”, sanoo Anttila.

Designing the Future of Museums (pdf)