Mikä on musta aukko, miksi sen tutkiminen on tärkeää, miten Metsähovi otti osaa hankkeeseen?

Lue lisää Event Horizon Telescope -hankkeesta kysymyksiä ja vastauksia -palstalta.
Avaruus2
Kuvassa näkyvä varjo on seurausta gravitaation aiheuttamasta valon taipumisesta sekä valon katoamisesta tapahtumahorisonttiin. Kuva: Nicolle R. Fuller/NSF

Mikä on musta aukko?

Mustaksi aukoksi kutsutaan aika-avaruuden aluetta, jossa painovoima on niin voimakas, ettei yksikään hiukkanen tai edes sähkömagneettinen säteily pysty pakenemaan sieltä. Mustaa aukkoa ympäröivää rajaa, jonka takaa pakeneminen on mahdotonta, kutsutaan tapahtumahorisontiksi. Tapahtumahorisontin sisällä mustan aukon painovoiman aiheuttama aika-avaruuden kaareutuminen on niin äärimmäistä, että aukko ikään kuin sulkee itsensä pois ympäröivästä maailmankaikkeudesta.

Musta aukko syntyy, kun riittävän suuri massa puristetaan hyvin pieneen tilavuuteen – omasta auringostamme saisi mustan aukon puristamalla sen säteeltään noin kolmen kilometrin kokoiseksi. Tähtitieteilijät ovat löytäneet avaruudesta kahdentyyppisiä mustia aukkoja: tähdenmassaisia mustia aukkoja, jotka syntyvät massiivisen tähden sisäosien romahtaessa supernovaräjähdyksessä, sekä niin kutsuttuja supermassiivisia mustia aukkoja, jotka sijaitsevat galaksien keskustoissa. Supermassiiviset mustat aukot voivat painaa jopa useiden miljardien aurinkojen verran.

Tarvitseeko mustia aukkoja pelätä?

Mustia aukkoja ei tarvitse pelätä. Ne ovat niin kaukana meistä, että emme voi vahingossakaan joutua mustan aukon lähelle.

Mikä on Event Horizon Telescope?

Event Horizon Telescope (EHT) on kansainvälinen yhteistyöhanke, joka perustettiin tuottamaan historian ensimmäinen kuva mustasta aukosta käyttämällä pitkäkantainterferometriaa (Very Long Baseline Interferometry VLBI). Se on tekniikka, jolla useat eri puolilla maapalloa sijaitsevat radioteleskoopit yhdistetään mahdollisimman tarkan kuvan saamiseksi kaukaisesta kohteesta. Yhdessä nämä teleskoopit ovat erotuskyvyltään kuin yksi maapallon kokoinen teleskooppi. Aalto-yliopiston lisäksi EHT:ssa on mukana kuutisenkymmentä tutkimusta tekevää organisaatiota ympäri maailmaa, tutkijoita on mukana yli kaksisataa. Rahoittajia on useita kymmeniä. Suomessa rahoittajana on Suomen Akatemia. 

Event Horizon Telescope on tutkinut Linnunratamme keskustassa olevaa Sagittarius A* -nimistä mustaa aukkoa, joka on neljän miljoonan auringon painoinen ja sijaitsee 26 000 valovuoden päässä Maapallosta. Nyt julkaistu kuva otettiin kuitenkin toisesta tutkitusta kohteesta. M 87 -galaksin keskellä oleva musta aukko valikoitui kuvattavaksi kohteeksi, koska suuremman massansa (kuusi miljardia auringon massaa) ansiosta sen tapahtumahorisontin näennäinen koko taivaalla on samaa luokkaa kuin Sagittarius A*:llä, vaikka se sijaitseekin huomattavasti kauempana eli 55 miljoonan valovuoden päässä.

Miten mustasta aukosta voidaan ottaa kuva, kun mustat aukot eivät säteile valoa?

Nimensä mukaisesti musta aukko itsessään ei säteile. Mustan aukon ympäristö kuitenkin voi säteillä voimakkaasti, mikäli aukkoon putoaa kaasua. Kaasun kiertäessä aukkoa vinhalla nopeudella se kuumenee voimakkaasti ja säteilee. Mustan aukon painovoimakenttä taivuttaa tämän valon kulkua saaden osan fotoneista kiertämään aukon ympäri. Lopputuloksena on kirkas rengas, jonka keskellä näkyy tumma varjo – tapahtumahorisontin siluetti. Varjo on noin kaksi ja puoli kertaa itse tapahtumahorisonttia suurempi ja sen koko riippuu pääasiassa mustan aukon massasta sekä pienemmässä määrin siitä, kuinka nopeasti aukko pyörii.

Mikä on tapahtumahorisontti?

Tapahtumahorisontti on se mustan aukon raja, jonka sisäpuolelta musta aukko imee itseensä kaiken, myös valon, eli puhutaan mustan aukon tapahtumahorisontista.

Miksi mustia aukkoja kannattaa tutkia?

Mustan aukon äärimmäinen painovoimakenttä antaa mahdollisuuden testata Einsteinin yleistä suhteellisuusteoriaa – yhtä nykyfysiikan kulmakivistä – olosuhteissa, joita maanpäällisistä laboratorioista tai edes omasta aurinkokunnastamme ei löydy.

Yleinen suhteellisuusteoria kuvaa painovoiman aika-avaruuden kaareutumisena ja viimeisen sadan vuoden ajan se on selvinnyt kirkkaasti kaikista kokeellisista testeistä. Tavalliselle ihmiselle yleinen suhteellisuusteoria näkyy helpoiten kännyköistäkin tutusssa GPS-paikannuksessa: mikäli suhteellisuusteoriaa ei otettaisi huomioon GPS-satelliittien kelloissa, järjestelmän paikannusvirhe kasvaisi jo yhdessä vuorokaudessa merkittävästi.

Ei ole kuitenkaan selvää, että suhteellisuusteoria pätee myös hyvin voimakkaissa painovoimakentissä kuten mustan aukon lähellä. Mahdollinen poikkeama suhteellisuusteorian ennusteista voisi johdattaa fyysikot vielä syvemmin maailmankaikkeutta kuvaavan teorian jäljille.

Yleisen suhteellisuusteorian testien lisäksi Event Horizon Telescope antaa mahdollisuuden tutkia mustaan aukkoon putoavan kaasun käyttäytymistä aivan tapahtumahorisontin lähellä. Tämän odotetaan antavan vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuten, miten supermassiivisten mustien aukkojen synnyttämät valtavat plasmasuihkut saavat alkunsa.

Miten niin kaukaisesta kohteesta on voitu saada kuva?

Nyt saadun kuvan on mahdollistanut tekniikan, laitteiden ja analysointimenetelmien kehittyminen. Kuvan saamiseen on käytetty pitkäkantainterferometriaa (Very Long Baseline Interferometry VLBI). Se on tekniikka, jolla useat eri puolilla maapalloa sijaitsevat radioteleskoopit yhdistetään mahdollisimman tarkan kuvan saamiseksi kaukaisesta kohteesta. Yhdessä nämä teleskoopit ovat erotuskyvyltään kuin yksi maapallon kokoinen teleskooppi. Tämä virtuaalinen teleskooppi on lähes maapallon kokoinen ja niin tarkka, että sen erotuskyvyllä voisi esimerkiksi lukea Kanarialla olevaa sanomalehteä Helsingistä käsin.

Miten musta aukko kuvattiin? Miksi kuvia ei aiemmin ole saatu otettua?

Nimensä mukaisesti musta aukko itsessään ei säteile. Mustan aukon ympäristö kuitenkin voi säteillä voimakkaasti, mikäli aukkoon putoaa kaasua. Kaasun kiertäessä aukkoa vinhalla nopeudella se kuumenee voimakkaasti ja säteilee. Mustan aukon painovoimakenttä taivuttaa tämän valon kulkua saaden osan fotoneista kiertämään aukon ympäri. Lopputuloksena on kirkas rengas, jonka keskellä näkyy tumma varjo – tapahtumahorisontin siluetti. Varjo on noin kaksi ja puoli kertaa itse tapahtumahorisonttia suurempi ja sen koko riippuu pääasiassa mustan aukon massasta sekä pienemmässä määrin siitä, kuinka nopeasti aukko pyörii.

Ongelma mustan aukon varjon kuvaamisessa on sen pienuus. Suurimmatkin mustat aukot mahtuisivat aurinkokuntamme sisälle ja kun etäisyydet niihin ovat valtavia, varjon erottamiseksi tarvitaan pari tuhatta kertaa Hubble-avaruusteleskooppia tarkempi havaintolaite. Nyt saadun kuvan on mahdollistanut tekniikan, laitteiden ja analysointimenetelmien kehittyminen.

Vuonna 2017 yhteensä kahdeksan radioteleskooppia vuortenhuipuilla Chilessä, Meksikossa, Havaijilla, Arizonassa, Espanjassa sekä Etelämantereella kuvasivat viiden päivän ajan M87:n ja Sagittarius A*:n mustia aukkoja. Pitkäkantainterferometriaksi (Very Long Baseline Interferometry, lyhyesti VLBI) kutsutulla tekniikalla nämä teleskoopit yhdistettiin yhdeksi jättimäiseksi, virtuaaliseksi teleskoopiksi. Se on lähes maapallon kokoinen ja niin tarkka, että sen erotuskyvyllä voisi esimerkiksi lukea Kanarialla olevaa sanomalehteä Helsingistä käsin.

Event Horizon Telescopen kuva on vaatinut näiden kahdeksan radioteleskoopin erittäin tarkkaa tahdistamista, minkä vuoksi jokaiselle teleskoopille on asennettu huipputarkat atomikellot. Teleskooppien signaalit on tallennettu tuhannelle erikoisvalmisteiselle kovalevylle, jotka on havaintojen jälkeen kuljetettu kahdelle supertietokoneelle signaalien yhdistämistä varten. Tämän jälkeen yhdistetyistä signaaleista on vielä pitänyt laskea kuva. Tämäkään ei ollut helppoa, sillä Event Horizon Telescopen kaltainen interferometri ei muodosta kuvaa samalla tavalla suoraan kuten esimerkiksi kamera. Koska radioteleskooppeja verkostossa on vain muutama, on sillä havaitseminen kuin yrittäisi ottaa kuvaa teleskoopilla, jonka peili on ehjä vain muutamasta pienestä paikasta. Niinpä kuvan muodostamiseen tarvitaan kehittyneitä algoritmeja ja tutkijoiden on täytynyt olla äärimmäisen huolellisia varmistuakseen kuvan oikeellisuudesta.

Alla oleva animoitu video kertoo lisää siitä, miten mustia aukkoja tutkitaan (videoon on saatavissa suomenkieliset tekstitykset).

Mikä on Metsähovin merkitys tässä tutkimuksessa?

Metsähovin radiotutkimusasema on Suomen ainoa tähtitieteellinen radio-observatorio. Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulun erillislaitoksena toimiva observatorio sijaitsee Kirkkonummella, noin 30 kilometrin päässä Otaniemen kampuksesta. Se on myös yksi Aalto-yliopiston tutkimuksen ja opetuksen suurista infrastruktuureista. Metsähovin pääinstrumentti, 14-metrinen radioteleskooppi, on käytössä kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä, ja sen tuottamaa havaintodataa käytetään mm. aktiivisten galaksien, Auringon, ja maapallon pyörimisen tutkimiseen.

Event Horizon Telescope -hankkeessa Metsähovin radioteleskooppi ei ollut mukana keräämässä dataa, koska Metsähovin radioteleskooppi toimii pidemmillä radioaalloilla kuin EHT-projektissa tarvittu 1.3 millimetriä. Metsähovin akatemiatutkija Tuomas Savolainen on osa EHT:n tutkijayhteisöä ja hän oli yksi niistä tutkijoista, jotka analysoivat kahdeksan eri teleskoopin yhdistettyä dataa ja muodostivat mustan aukon kuvan tämän datan perusteella.

Lue lisää

Kuva mustasta aukosta

Tähtitieteilijät ottivat ensimmäistä kertaa kuvan mustasta aukosta

Aalto-yliopisto osallistui käänteentekeviin havaintoihin jättimäisestä mustasta aukosta Messier 87 -galaksin ytimessä.

Uutiset
This image contains a collage of ESO’s telescopes at various sites in Chile.

Tähtitieteen läpimurtotulos paljastetaan 10.4.

Tilaisuudessa paljastetaan kansainvälisen Event Horizon Telescope -yhteistyön tuloksena saatu merkittävä tähtitieteen läpimurtotulos.

Uutiset
Tuomas Savolainen

Kuva mustasta aukosta tuntui Tuomas Savolaisesta kaukaiselta unelmalta – vuosikymmen myöhemmin hän on mukana tekemässä tähtitieteen historiaa

Historiallisessa kuvassa näkyy 55 miljoonan valovuoden päässä olevan mustan aukon siluetti. Miksi se on niin tärkeää?

Uutiset
Way Out There - Black holes might be nicer than we think

Mustat aukot saattavat olla hyödyllisempiä kuin luulimmekaan

Jättimäiset avaruuden syöverit voivat repiä tähtiä kappaleiksi – mutta myös muovata kokonaisten galaksien kehitystä.

Uutiset
  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

Matilda Palmu: Night Flowers
Tutkimus ja taide, Opinnot Julkaistu:

Muotoiluopiskelijat vahvasti esillä Habitare-messuilla

Aalto-yliopiston tekstiilisuunnittelun maisteriohelman opiskelijoita on esillä muun muassa Protoshop-näyttelyssä.
Ekosetti-opas
Tiedotteet, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Audiovisuaalisen alan ensimmäinen eko-opas ohjaa kohti kestävämpää tuotantoa

Tavoitteena on edistää alan työkulttuurin muuttumista ekologisemmaksi.
Aalto University / Verkkoturvallisuus ja -luottamus / photo: Aki-Pekka Sinikoski
Tutkimus ja taide, Opinnot Julkaistu:

Huippuluennoitsijat pureutuvat digitalisaation mahdollisuuksiin ja uhkiin yleisöluentosarjassa

Kaikille avoimessa maksuttomassa luentosarjassa yritys- ja tutkimusmaailmaa edustavat huippuluennoitsijat kertovat, miten digitalisaatio vaikuttaa liiketoimintaan, yhteiskuntaan ja turvallisuuteen.
The cover that was submitted for Energy and Environment Sciences
Tiedotteet, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Ilmastointi on energiasyöppö, joka yleistyy valtavaa vauhtia – auringolla voidaan kattaa merkittävä osa sen energiantarpeesta

Kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan ilmastointi nielee vuosisadan lopulla jopa 35 kertaa enemmän energiaa kuin nykypäivänä.