Merenpinnan nousu voi hävittää merkittävän osan Suomen rannikon arvokkaista luontotyypeistä
Aalto-yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat selvittivät ensimmäistä kertaa, miten merenpinnan nousu vaikuttaa rannikon luontotyyppeihin Suomessa. Tulokset ovat huolestuttavia: todennäköisimpänä pidetyn kehityskulun mukaan 22–23 prosenttia merenrantaniityistä ja hiekkarannoista katoaa veden alle vuoteen 2100 mennessä. Merenpinta saattaa nousta nopeamminkin ja luontotyyppien kato olla selvästi laajempaa, erityisesti, jos päästövähennykset epäonnistuvat.
”Rannikon luontotyypit ovat hyvin tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle. Niiden katoaminen olisi korvaamaton menetys myös hiekkarannoilla ja merenrantaniityillä eläville lähes 700 eliölajille”, sanoo vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta.
Tutkimuksessa keskityttiin Suomenlahden rannikkoon, koska siellä maankohoaminen on heikointa ja merenpinta kääntyy siksi nousuun nopeammin kuin pohjoisempana. Myös Pohjanlahden rannikko on alttiina muutoksille, vaikka maankohoaminen hidastaa vaikutuksia.
Rantaniityt ja hiekkarannat eivät siirry helposti
Tutkijat selvittivät myös, voivatko luontotyypit siirtyä uusille alueille sisämaahan päin nousevan merenpinnan tieltä. Tulosten mukaan siirtymistä estävät muun muassa rakennettu ympäristö, jyrkät rinteet ja sopimaton maaperä.
”Monin paikoin rakennukset, tiet ja muu infrastruktuuri estävät luontotyyppien siirtymisen uusille alueille. Vaikka tilaa olisi teoriassa, kaikki alueet eivät sovi uusiksi rantaniityiksi tai hiekkarannoiksi”, toteaa Aalto-yliopistossa aiheesta diplomityönsä tehnyt paikkatietoasiantuntija Elisa Kropsu.
Tutkimuksen mukaan merenrantaniityille sopivaa siirtymäaluetta on teoriassa enemmän kuin mitä rantaniittyjä häviää veden alle. Suurin osa alueesta on kuitenkin maatalouskäytössä, joten käytännössä uusien rantaniittyjen muodostuminen näille alueille ei välttämättä onnistu. Hiekkarantojen osalta mahdollista siirtymistilaa on vähemmän sopivan maaperän puuttuessa.
Suojelua, ennallistamista ja pitkäjänteistä suunnittelua tarvitaan
Tutkijat korostavat, että rannikon luonnon turvaaminen edellyttää aktiivisia toimia jo nyt.
”Toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi rannikon suojelualueiden laajentaminen, nykyisten alueiden luonnontilan parantaminen sekä mahdollisten uusien alueiden varaaminen ja kunnostaminen rannikon luontotyypeille”, sanoo geoinformatiikan apulaisprofessori Maaria Nordman Aalto-yliopistosta. ”Ilman ohjaavaa maankäytön suunnittelua ja suojelua luontotyypit eivät välttämättä löydä uutta paikkaa, ja osa rannikkoluonnosta voi kadota peruuttamattomasti.”
Tutkimus julkaistiin äskettäin Boreal Environment Research -lehdessä.
Tutkimusartikkeli: Kropsu Elisa, Pellikka Havu, Heilala Tomi, Ryttäri Terhi & Nordman Maaria, 2025: Coastal habitats and sea level rise in Finland — vulnerability and adaptation. Boreal Env. Res. 30: 111–123. https://doi.org/10.60910/ber2025.3q20-vz35
Lisätietoja
Lue lisää uutisia
3D-teknologia paljasti uusia rakenneyksityiskohtia Halsuan 200-vuotiaasta puukirkosta
MeMo-instituutti on mallintanut Keski-Pohjanmaalla sijaitsevan Halsuan kirkon ja sen kellotapulin fotorealistiseksi ja mittatarkaksi 3D-malliksi.
1600-luvun laivanhylyn matka jatkuu ainutlaatuisena neulemekkona
Aalto-yliopiston tutkijat valmistivat Hahtiperän hylyn ylijäämäpuusta tekstiilikuitua, kehräsivät sen langaksi ja neuloivat mekoksi uudella, tekoälyä hyödyntävällä teknologialla.
Kaupunkivihreän potentiaalia ilmastoratkaisuna ei hyödynnetä riittävästi – uusi käsikirja tarjoaa siihen keinoja
Hiiliviisaan kaupunkivihreän käsikirja tarjoaa konkreettisia työkaluja siihen, miten kaupunkivihreää voidaan hyödyntää tehokkaammin ilmasto- ja luontotyössä.