Luonto keskiössä Aallon kampussuunnitelmassa
Alvar Aallon suunnitelmat Otaniemen kampusalueelle ovat hyvä esimerkki siitä, miten luonto ja rakennettu ympäristö voivat sulautua yhteen, luoden harmonisen ja kestävän kokonaisuuden. Aallon visioissa kampuksen luonteenomaisina piirteinä olivat hoidettu nurmikko, puuryhmät ja yksittäiset puut, jotka yhdessä Otaniemen puistohistorian kanssa luovat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Aallon kampussuunnitelman mukaan nämä luontoelementit tuli säilyttää ja selkeyttää, jotta ne voisivat jatkossakin toimia alueen esteettisinä ja ekologisina elementteinä.
Vihreys ja puusto säilytettävä
Aallon pitkäjänteinen ja kestävä ajattelu ilmeni hänen suhtautumisessaan kampusalueen puuston säilyttämiseen. Tämä periaate oli myös myöhemmän Otaniemen hoitokunnan linja, mikä oli samaa mieltä puiden säilyttämisen tärkeydestä. Puiden suojelemiseksi suunniteltiin jopa erityistoimia.
Alueen puistojen suunnittelussa hyödynnettiin monia asiantuntijoita. 1950-luvun lopulla puutarhasuunnittelija laati alueelle puistosuunnitelman, joka tähtäsi puistometsän luomiseen. Suunnitelma sisälsi jo tuolloin kampusmetsän kunnossapitotoimenpiteitä sekä mahdollisten kulkukäytävien suunnittelua.
Elissa Aallon mukaan Alvar Aallon suunnittelutyössä keskeistä oli ajatus, että vehreyttä ei tulisi keinotekoisesti luoda, vaan kaupunkirakentamisessa tulisi kunnioittaa luonnon omaa rakennetta, topografiaa ja valon vaihteluita. Alvar Aalto uskoi, että luontoympäristön ja rakennusten liittäminen toisiinsa on tärkeä osa modernia kaupunkisuunnittelua, ja symbolisella lähestymistavalla voidaan ilmaista ihmisen ja luonnon välinen erottamaton yhteys. Aallon suunnitelmissa julkiset tilat ja pääasialliset kulkuyhteydet olivat siinä keskiössä, josta luontoa lähestyttiin.
Alvar Aalto: Valtakuntamme suunnittelu ja kulttuurimme tavoitteet (1949).Luontohan on vapauden symboli. Joskus luonto on suorastaan vapauden käsitteen aiheuttaja, sen ylläpitäjä.
Edellä aikaansa, edelleen ajankohtainen
Alvar Aallon suhtautuminen luontoon oli monin tavoin edellä aikaansa. Hän on muun muassa jo vuonna 1930 pohtinut kaupunkisuunnittelun ekologisia ulottuvuuksia ja kritisoinut tuolloin suosittuja, mutta Aallon mielestä epätaloudellisia puutarhakaupunki-ideoita. Hänen mukaansa teknisten ratkaisujen avulla ulkoilma ja luonto voisivat tulla osaksi jokaista asuntoa. Tavoite ei ollut erottaa tiukasti rakennettua ympäristöä luonnosta, vaan luoda kaupunkialue, jossa luonnonympäristö oli kiinteä osa asukkaidensa elinympäristöä.
Aallon näkemys luonnon ja kaupunkisuunnittelun suhteesta oli radikaali ja edelleen ajankohtainen. Hän ei pitänyt luonnon huomioimista vain esteettisenä valintana, vaan uskoi sen olevan tehokas keino lisätä alueen taiteellisuutta ja toimivuutta. Hänen mukaansa luonto oli vapauden symboli ja sen integroiminen kaupunkisuunnitteluun auttaisi saavuttamaan harmonisemman ja kestävämmän ympäristön. Aalto oli vakuuttunut siitä, että pohjaamalla tekniset suunnitelmat luontoon, yhteiskunta voisi luoda paremman ja vapaamman elinympäristön kaikille.
Lähteet:
Otaniemen keskeinen kampusalue, kulttuuriympäristöselvitys. Livady Oy & Maisema-arkkitehtuuri MM. (2014)
Otaniemen, Keilaniemen kaavarungon alueen rakennetun ympäristö miljöötyypitys. Espoon kaupunki. (2019)
Lue lisää uutisia
Kasvua tarvitaan – mutta mitä oikein kasvatamme?
Siitä puhutaan nyt kaikkialla: hallitus tavoittelee sitä, yritykset lupaavat sitä ja yliopistoilta odotetaan ratkaisuja sen saavuttamiseksi. Kasvun uskotaan ratkaisevan velkaantumisen, kilpailukyvyn ja lopulta koko hyvinvointivaltion tulevaisuuden. Mutta mitä kasvulla tarkoitetaan – ja millaista kasvua tavoitellaan?
Kvanttimullistuksesta merten aarteisiin – Aalto-yliopisto kutsuu jälleen kaikki uteliaat matkalle tieteen ja taiteen maailmaan
Suositut Aalto Ahaa -luennot ja Tiedeteatteri jatkuvat syksyllä uusilla, kiehtovilla aiheilla.