Kaupunkipolitiikan arviointineuvoston ensimmäinen raportti: Kelpoisia varhaiskasvatuksen opettajia on keskimäärin enemmän parempiosaisilla alueilla

Varhaiskasvatuksen kelpoinen henkilöstö ei jakaudu tasaisesti

Arviointineuvoston teettämä tuore selvitys osoittaa, että sosioekonomisesti huonompiosaisilla alueilla lain mukaan kelpoisuusehdot täyttävien opettajien osuus on keskimäärin pienempi kuin hyväosaisilla alueilla. 

”Tämä tarkoittaa sitä, että pääkaupunkiseudun kelpoisuusehdot täyttävä varhaiskasvatuksen henkilökunta, erityisesti opettajat, keskittyvät alueille, jossa asuvat keskimäärin enemmän koulutetut ja hyvätuloisemmat kaupunkilaiset. Tämä on merkittävää etenkin siitä syystä, että tiedämme henkilöstön olevan vaikuttavin tekijä koulutuksen laatuun”, kertoo neuvoston puheenjohtaja, Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Mirjam Kalland.

Ilmiö ei kuitenkaan ole yksiselitteinen: joillakin alueilla kelpoisuustilanne on hyvä ja osan opettajista tiedetään hakeutuvan tietoisesti töihin alueille, joissa oman työn koetaan olevan erityisen merkityksellistä eriarvoisuuden tasaamisen näkökulmasta. ”Näitä yksiköitä tulisi tutkia enemmän. Näin saisimme tietää, mikä juuri näistä yksiköistä tekee kelpoista henkilökuntaa houkuttelevia työpaikkoja”, Kalland jatkaa.

Reija Aholan ja Lauri Hietajärven tekemä selvityksen mukaan ero sosioekonomisesti heikompien ja parempien alueiden välillä kelpoisen henkilökunnan määrässä oli merkittävä koko pääkaupunkiseudun alueella. Kaikkein huonompiosaisimmilla alueilla keskimäärin opettajista vain 45 % oli kelpoisia, kun taas kaikkein hyväosaisimmilla alueilla heitä oli yli 60 %.  Myös kaupunkien välillä oli eroja. Vuoden 2024 aineistojen perusteella Helsingissä kelpoisten opettajien osuudet olivat 58 % suomenkielisessä ja 55 % ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa. Vastaavat luvut Vantaalla olivat 55 % suomenkielisessä ja 50 % ruotsinkielisessä. Espoossa vastaavat luvut ovat 48 % suomenkielisessä ja 48 % ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa. 

Selvityksen mukaan kuntien varhaiskasvatuksen johtajat tunnistavat rekrytointihaasteet ja kertovat toteuttavansa monia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Tällaisia olivat esimerkiksi palkanlisien maksaminen ja lisähenkilöstön palkkaaminen. Toimista huolimatta ero sosioekonomisesti parempi- ja huonompiosaisten alueiden välillä kelpoisen henkilöstön määrässä on selvä. 

Yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen ja koulun perusta rakennetaan tiedon varaan  

Arviointineuvoston raportti nostaa esiin myös kuntien tiedonkeruuseen ja tietojärjestelmiin liittyviä ongelmia. Kunnilla on käytössään useita järjestelmiä opetuksen ja koulutuksen hallintaan, mutta monet tiedot ylikirjoittuvat lukuvuosittain. Tämä estää pitkittäisaineistojen syntymisen ja muutosten seuraamisen kouluissa ja varhaiskasvatuksen yksiköissä. Ongelmat olisivat ratkaistavissa suhteellisin pienin panostuksin, mutta oppimisen- ja kasvatuksen haasteisiin puuttuminen edellyttää suunnitelmallisesti kerättyä tietopohjaa.

“Laki velvoittaa opetuksen järjestäjät arvioimaan antamaansa koulutusta ja osallistumaan ulkopuolisiin arviointeihin. Mielekäs arviointi on kuitenkin mahdotonta, jos käytettävissä ei ole riittävää aineistoa”, toteaa neuvoston varapuheenjohtaja, Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Sarvimäki. 

”Systemaattinen datan kerääminen auttaa myös kehittämään koulutusta. Yksinkertaisetkin analyysit voivat tehokkaasti luoda tilannekuvaa päätöksenteon tueksi ja samalla johdattaa kysymään oikeita kysymyksiä.Koulutuksen arvioinnin tulee perustua yhdenmukaiseen tiedonkeruuseen ja pitkittäisaineisto tulisi säilyttää keskitetysti turvallisissa tietoaltaissa”, Sarvimäki jatkaa.

Selvitys paljastaa, ettei segregaatio ilmiönä näy vahvasti pääkaupunkiseudun koulujen opetussuunnitelmissa. Sosioekonomisesti erilaisilla alueilla koulut tarjoavat pitkälti samankaltaisesti valinnaisaineita ja kieliä. Segregaation torjuntaa koskevia rakenteellisia toimia esiintyy opetussuunnitelmissa kuitenkin niukasti. Erilaisia interventioita kouluissa ja päiväkodeissa on meneillään runsaasti. Harvoin on olemassa kuitenkaan selkeää tutkittua tietoa tai seurantaa niiden vaikutuksiin. ”Panostus luotettavaan tietoon ja tutkimukseen ei ole kustannuserä vaan keino vahvistaa lapsiin ja nuoriin tehtävien investointien vaikuttavuutta”, huomauttaa Sarvimäki.

Neuvosto tukee tietopohjan parantamista

Kouluissa ja päiväkodeissa tehdään päivittäin merkittäviä päätöksiä lasten kannalta. Perustoiminnassa syntyy tärkeää tietoa oppilaiden oppimisesta ja hyvinvoinnista sekä kehittämistoimenpiteiden vaikutuksista. Tällä hetkellä näitä tietoja ei arviointineuvoston mukaan kuitenkaan hyödynnetä täysimääräisesti. 

Tilanteen parantamiseksi neuvosto on ensimmäisen vuotensa aikana käynnistänyt prosessin, jossa jo olemassa olevaa dataa kerätään yhteen. Osa neuvoston ensi vuonna julkaisemista selvityksistä tulee perustumaan näihin uusiin aineistoihin. Samalla ne luovat pohjaa pitkäjänteisemmälle tutkimukselle ja kehittämiselle tulevaisuudessa.

Neuvosto painottaa erityisesti yksikkötasoisen tiedon järjestelmällistä keräämistä päiväkodeissa ja kouluissa tapahtuvasta työstä. Tarvitaan ymmärrystä siitä, miten kouluja ja päiväkoteja sekä niissä työskenteleviä opettajia ja johtajia voidaan parhaiten tukea tärkeässä tehtävässään. Neuvoston mukaan näin päästäisiin käsiksi laskevien oppimistulosten ja eriytymiskehityksen juurisyihin.

Tiedon kerääminen ja hyödyntäminen vahvistaisivat myös kuntien autonomiaa ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa, ja näin ei oltaisi enää niin riippuvaisia ainoastaan kansainvälisistä mittauksista. Tärkeää olisi, että tavoitteet, haasteet ja keinot olisi myös esitetty julkisesti saatavilla olevissa, koulun toimintaa ohjaavissa asiakirjoissa täsmällisemmin.

”Tehtyjen toimenpiteiden dokumentointi ja vaikuttavuuden arviointi nykyistä järjestelmällisemmin ja luotettavammin on tärkeää. Se on myös lain mukaan kuntien velvollisuus. Järjestelmällisempi tietojen kerääminen ja hyödyntäminen lisäisivät ymmärrystämme mitä kouluissa ja varhaiskasvatuksessa todella tapahtuu. Näin voisimme tukea päiväkoteja ja kouluja paremmin työssään”, painottaa puheenjohtaja Mirjam Kalland.

Kaupunkipolitiikan arviointineuvosto on riippumaton itsenäinen tiedepaneeli, johon kuuluu koulutuksen ja segregaation tutkimukseen perehtyneitä tutkijoita Aalto-yliopistosta ja Helsingin yliopistosta. Sen tehtävä on tarjota tutkimukseen perustuvaa arviointia kaupunkeihin liittyvistä politiikkatoimista ja päätöksistä. Kaupunkipolitiikan arviointineuvostoa rahoittavat Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupungit yhdessä Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston kanssa.

Lisätietoja

Mirjam Kalland                                                                        
Neuvoston puheenjohtaja          
+358 29 412 8401          
mirjam.kallad@helsinki.fi 

Jari Järvenpää
Neuvoston pääsihteeri 
+358 40 355 7304
jari.p.jarvenpaa@hel.fi

Kaupunkipolitiikan arviointineuvosto
https://kaupunkiarviointi.fi