Lahjoittajaterveiset
Kauppakorkeakoulun lahjoittajien tervehdyksiä Kauppakorkeakoululle.
Kauppakorkeakoulun lahjoittajatarinoita: Kirsti Tamminen
Kulutettuani Kauppakorkean tuoleja kahden tutkinnon verran katsoin aiheelliseksi antaa hiukan ”tuolirahaa” seuraaville sukupolville.
Minun tarinani
Kauppakorkeakoulu oli minulle selkeä valinta opinahjoksi. Opinto-ohjaajani ehdotti minulle hammaslääketieteen opintoja, mutta ne eivät minua kiinnostaneet.
Aloitin kirjeenvaihtajan tutkinnon 1960-luvulla. Tuolloin ei tunnettu opintorahaa, joten työssäkäynti opintojen ohella oli tavanomaista.
Kauppakorkeakoulun kieltenopetus oli todella laadukasta, ja sisällytinkin kirjeenvaihtajan tutkintoon ylimääräisinä kielinä ranskan ja espanjan. Viikoittainen luentotuntimääräni nousi yli neljäänkymmeneen, joten aikaa opiskelijarientoihin työssäkäynnin ohella ei juuri ollut. Polin Pokkamonttu ehti kuitenkin tulla tutuksi.
Kirjeenvaihtajatutkinto opetti muodollisen ja tarkkaan säännellyn kirjallisen ilmaisutyylin. Nykyajan puolihuolimaton tyyli, jota sähköposteissakin käytetään, tuntuu minusta edelleen vieraalta ja siihen tottuminen on ollut vaikeaa.
60-luku oli niukkuuden aikaa. Ylioppilaskunta tarjosi mahdollisuuden kulutusmenojen pienentämiseksi. KY:llä oli ompelukone, jota lainattiin maksutta ”ompelutaitoisille neitosille”. Laina-aika oli muistikuvani mukaan 5 vuorokautta. Valmisvaatteet olivat tuolloin kalliita, joten jos garderoobini tarvitsi täydennystä, matkustin bussilla ompelukone kainalossa KY:ltä opiskelijaboxiini.
70-luvulla aloitin kandiopinnot - jälleen työn ohella. Silmiini osui otsake ”Markassa on miljoonan alku”. Ajatus kutkutti. Muistin Jaakko Hongon sanat liiketaloustieteen luennoilta ”ei kaikkia munia samaan koriin”. Tuohon markka-aikaan sijoitustietoa ja -kirjallisuutta oli hyvin niukalti tarjolla. Yksityissijoittajille ei juuri nimeksikään. Olemattomin tiedoin laadin ensimmäisen sijoitussuunnitelmani, joka yksinkertaisuudessaan oli: sijoitan eri toimialoille ja valitsen kultakin toimialalta parhaan yrityksen. Kävi ilmi, että muutakin olisi pitänyt ottaa huomioon.
Avasin arvo-osuustilin, jolle siirsin vaatimattoman summan. Aloin käydä kauppaa. Hankin New Yorkin matkoillani sijoituskirjallisuutta ja aloin omatoimisesti lisätä tietomäärääni. Liityin Helsingin Osakesäästäjiin ja menin toimintaan mukaan. Sain keskustelukumppaneita. Toiminnastani osakesäästäjissä minulle myönnettiin Hopeinen ansiomerkki.
Vaihdoin välittäjän Nordnetiin, joka tarjosi pienimuotoista koulutusta. Tutustuin Inderesin analyyseihin, joihin olen tukeutunut sijoituspäätöksiä tehdessäni. Inderes on vuosien varrella kasvanut ja kehittynyt, ja on nyt First North -listattu yhtiö.
Sijoittaminen tuli siis yllättävänä sivujuonteena mukaan matkalle. Se ei kuulunut opintosuunnitelmaani. Sivuraide on ollut kaikkine yllätyksineen antava ja mielenkiintoinen -myös negatiivisine puolineen. Olisin valmis kulkemaan polun uudelleen.
Nyt eläkepäivinäni seuraan markkinoita ja käyn harvakseltaan kauppaa kutistetulla salkullani.
Toimin tällä hetkellä mieheni omaishoitajana, joten aikaa muihin harrastuksiin ei juuri ole. Aiemmin matkustimme mieheni kanssa paljon, mutta viime aikoina korona on estänyt tämän harrastuksen.
Ekonomien ja Kauppakorkeakoulun tilaisuuksissa olen pyrkinyt käymään säännöllisesti. Esimerkiksi viime vuonna järjestetyt Better Business -Better Society -seminaarit ovat olleet aihepiireiltään todella mielenkiintoisia. Olen kiinnostunut ajan ilmiöistä ja haluan oppia uusia asioita. On myös hauska tavata muita alumneja.
Kulutettuani Kauppakorkean tuoleja kahden tutkinnon verran katsoin aiheelliseksi antaa hiukan ”tuolirahaa” seuraaville sukupolville.
Kirsti Tamminen
alumni, nimikkotuolilahjoittaja
Kaunis kiitos sekä lahjoituksestasi että tarinasi jakamisesta Kirsti!
Lue lisää lahjoittamisesta
Kauppakorkeakoulu – tulevaisuutta rakentamassa
Me Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa teemme työtä paremman liiketoiminnan ja yhteiskunnan puolesta kouluttamalla tulevaisuuden osaajia.
Lue lisää uutisia
Suomen Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotissäätiöltä merkittävä tuki muotoiluopetuksen vahvistamiseksi
Suomen Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotissäätiön mahdollistamaan työelämäprofessorin tehtävään on nimitetty MA Irina Viippola
Myungji ”MJ” Suh: Aallon Slush-osastolla kaikessa on kyse siitä, miten voimme muuttaa maailmaa
"Olet yrittäjähenkinen, kun näet ongelman mahdollisuutena sen sijaan, että pitäisit sitä uhkana, jota vältellä. Myös ”can do” -asenne on yrittäjätaito."
Miten Suomi menestyy mikrosirukilpailussa? Asiantuntijat kertovat
Asiantuntijat jakoivat Deep Tech Tuesdayssa näkemyksiään mikrosirujen roolista ja merkityksestä kilpailukyvyn varmistamisessa, teknologisessa riippumattomuudessa ja vihreässä siirtymässä.