Uutiset

Eero Kontturi: Tutkijalle on tärkeintä taito sekä halu lukea ja kirjoittaa

Selluloosan materiaalikemian professori rentoutuu lukemalla tieteellisiä artikkeleita eikä tee eroa työ- ja vapaa-ajan välillä.

Eero Kontturi. Kuva: Lasse Lecklin / Aalto-yliopisto
Kuva: Lasse Lecklin / Aalto-yliopisto

Professori Eero Kontturi, mitä tutkit ja miksi?

Tutkin kasvipohjaisten materiaalien rakennetta, käyttäytymistä ja ominaisuuksia. Kasvipohjaisten materiaalien käyttö on suositeltavaa synteettisten, kuten öljypohjaisten, ratkaisujen sijaan. Olen erikoistunut etenkin selluloosan tutkimukseen. Selluloosa on rakenneosa, joka antaa kasville sen lujuuden. Lujuusominaisuuksia hyödynnetään esimerkiksi paperissa ja tekstiileissä, mutta minua kiinnostaa perustutkimus selluloosan rajapintaominaisuuksista: miten se käyttäytyy veden kanssa, miksi se reagoi niin huonosti, mitä uusia tapoja löytyy sen pinnan muokkaamiseksi. Etenkin selluloosan ominaisuudet luonnollisessa ympäristössä eli itse kasvissa ovat tärkeitä. Näiden tietojen avulla voidaan tulevaisuudessa kehittää uusia materiaaleja.

Miten sinusta tuli tutkija?

Huomasin väitöskirjaa tehdessäni, että voin rentoutua omalla ajallani lukemalla tieteellisiä artikkeleita. Myös työn ja vapaa-ajan saumattomuus on houkuttelevaa. Minulle olisi kammotus mennä aamulla töihin ja palata loppuiltapäivästä kotiin viettämään vapaa-aikaa. Kokisin, että elämäni menisi pilalle tällaisessa ristipaineessa. Olen myös tutkijavanhemmiltani saanut esimerkin tällaiseen elämäntyyliin.

Mitkä ovat urasi kohokohtia?

Ehkä parhaimpia ovat olleet lukuisat ulkomaan kokemukset, jotka tutkijanura on mahdollistanut. Tämä on klisee, mutta ulkomailla työskentelystä on hirvittävästi hyötyä: näkee erilaisia toimintatapoja, näkemykset laajenevat, ja sekä opetukseen että tutkimukseen saa uusia ideoita, kun työskentelee erilaisten ihmisten kanssa. Olen saanut työskennellä ja asua ympäri Eurooppaa – Lontoossa, Pariisissa, Wienissä – ja voinut tarjota saman kokemuksen myös perheelleni. Ystäväpiirini on täysin kansainvälinen.

Mikä on tutkijan tärkein ominaisuus?

Uteliaisuus, sitkeys, korkea työmoraali – nämä kaikki ovat itsestäänselvyyksiä. Haluaisin nostaa esille taidon sekä halun lukea ja kirjoittaa. Monilla on kuva luonnontieteiden tukijoista laboratoriossa puurtavina propellipäinä, mutta kaikki tieteellinen toiminta realisoituu viime kädessä tieteellisinä julkaisuina. Tutkijan pitää jaksaa kahlata läpi tuhansia julkaisuja ammattitaidon ja näkemyksen saavuttamiseksi. Korkean profiilin lehtiin täytyy kyetä tiivistämään tekstiä sujuvasti ja ymmärrettävästi. Tästä syystä todella korkean tason tutkijat ovatkin yleensä kirjallisesti varsin sivistynyttä porukkaa.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Toivon, että saan jatkaa kuten tähänkin asti; että tutkimus ja opettaminen pysyvät ennen kaikkea hauskana toimintana. Käytännössä toivon, että rahoituksen hakeminen ja byrokraattinen työ eivät veisi liikaa aikaa tutkimukselta ja opetukselta.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

Kerrostalo ja kallioita
Yhteistyö, Mediatiedotteet, Tutkimus ja taide Julkaistu:

LÄHIÖPRIDE-hankkeessa tutkitaan lähiömielikuvien ja rakennetun ympäristön suhdetta

Monitieteinen hanke yhdistää arkkitehtuurin historian, sosiologian, kriittisen kulttuuriperinnön ja maisema-arkkitehtuurin tutkimuksen. Tutkimukseen ja työpajoihin pohjaava hanke tähtää lähiöiden kestävään tulevaisuuteen.
Helsingin kauppakorkeakoulun edesmennyt emerituskansleri Fedi Vaivio
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Kansleri Fedi Vaivio in memoriam

Helsingin kauppakorkeakoulun emerituskansleri Fedi Vaivio kuoli Helsingissä 27.2.2021.
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Kuva: Mika Huisman
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Erittäin laadukkaiden kansainvälisten hakemusten määrä Kauppakorkeakoulun professuureihin on kasvussa

Erinomaiset ranking-sijoituksemme kertovat tutkimustyömme korkeasta laadusta.
Henrika Yliriskun väitös taidekasvatuksen alalta tarkastettiin Aalto-yliopistossa maaliskuussa 2021.
Tutkimus ja taide, Opinnot Julkaistu:

”Ympäristötaidekasvatuksessa pitäisi pureutua ihmiskeskeisyyden ongelmallisuuteen”

Minä väitän -sarjassamme Henrika Ylirisku tutkii ympäristötaidekasvatuksen lähtökohtia.