Biomateriaalit Pohjois-Euroopan suurimman muotoilutapahtuman Dutch Design Weekin keskipisteenä

Biopohjaiset vedenkestävät tekstiilikuidut

Muotiteollisuuden aiheuttamat mittavat ympäristöhaitat ovat nykyään hyvin tiedossa, ja ratkaisuja etsitään myös Aalto-yliopistossa. Ioncell®-kuituprosessia hyödyntämällä Helena Sederholmin työryhmä tuottaa tekstiilikuituja, joissa yhdistyvät puusta peräisin oleva selluloosa ja ligniini. Tuloksena on vedenkestäviä ja luonnollisen värisiä tekstiilejä, jotka soveltuvat ulkovaatteisiin ja urheiluvaatteisiin.

Cellugami

Laureen Mahlerin johtama Cellugami-projekti on kiehtova yhdistelmä materiaalisuunnittelua ja origamitekniikoita. Hankkeessa käytetään kasvipohjaisia materiaaleja, ja siinä tutkitaan biohajoavia, toimivia sekä uudelleenkäytettäviä pakkausmateriaaleja.

Biohajoavat ja bioyhteensopivat vuorovaikutteiset tekstiilit.

Sofia Guridi ja Matteo Iannacchero tutkivat biopohjaisia älykkäitä tekstiilejä, jotka kykenevät havaitsemaan ympäristömuutoksia ja sopeutumaan niihin. Näissä innovatiivisissa tekstiileissä karboksimetyyliselluloosa (CMC) yhdistetään bioyhteensopiviin johtaviin lankoihin, ja tuloksena syntyy kosketuksen tunnistavia kudottuja kappaleita, jotka ovat sekä vuorovaikutteisia että ympäristöystävällisiä. Hankkeessa korostetaan myös näiden materiaalien biologista hajoavuutta ja elinkaariajattelua.

Vallankumouksellinen tekstiilipinnoite

Sarah Babaeipourin tutkimus keskittyy tekstiilipinnoitteeseen, jossa yhdistyvät antibakteeriset ja vettähylkivät ominaisuudet sekä hengittävyys, myrkyttömyys ja kestävyys. Hankkeessa kehitetään ligniinijohdannaisia ja luonnollisia vahahiukkasia käyttäen nestettä, joka voidaan levittää kankaisiin ja siten parantaa niiden hydrofobisuutta ja itsepuhdistuvuutta. Tällä kestävällä, täysin biopohjaisella lähestymistavalla voi olla merkittäviä sovellusmahdollisuuksia eri teollisuudenaloilla.

Vehnän olki

Tutkijat Nicole Nygren, Kavindra Kesari ja apulaisprofessori Michael Hummelin tutkimusryhmä ovat valjastaneet Ioncell®-prosessin muuntamaan vehnän olkia tekstiilikuiduiksi. Tämä kestävä lähestymistapa hyödyntää maatalousjätettä. Tuloksena on kirkas, pehmeä kangas, joka soveltuu vaatteisiin ja teknisiin sovelluksiin. Hankkeessa on mukana Fortum Oyj.

Toisessa projektissa ChemArts-opiskelijat Tiina Otala, Tuomas Laakkonen ja Tam Nguyen tutkivat, miten vehnän olki voitaisiin muuntaa koviksi materiaaleiksi, esimerkiksi biohajoaviksi kertakäyttöastioiksi tai -kulhoiksi. Nämä ympäristöystävälliset astiat, jotka on valmistettu tiivistetystä olkirouheesta, ovat vedenkestäviä ja biohajoavia. Hankkeessa on mukana Fortum Oyj.

Puu

Giorgia Morandi, Lorenz Koch, Kristian Koleno, Kristian Koleno ja Natasa Hódosi ovat etsineet ratkaisuja luonnonkatastrofien aikaiseen hätämajoitukseen ja kehittäneet BioMAT Mattersin. Nämä puumassasta, vedestä ja biopohjaisesta saippuasta valmistetut kevyet vaahtomuovipatjat ovat biohajoavia ja helposti valmistettavia, joten ne soveltuvat erinomaisesti hätäaputoimiin. Hankkeessa puututaan perinteisiin vaahtomuovipatjoihin liittyviin ympäristöongelmiin.

Kuusen käpytaidetta

Iines Jakovlevin taiteellisessa muotoiluhankkeessa inspiraatiota saadaan kuusen kävyistä, ja niistä luodaan visuaalisesti kiinnostavia materiaalinäytteitä ja taideteoksia. Hanke tutkii luonnollisten ja paikallisten materiaalien mahdollisuuksia esteettisessä muotoilussa.

Kahvijäte

Valenti Solerin hankkeessa käytetään Pauligin kahvijätettä ja yhdistetään sitä puupohjaisiin selluloosamateriaaleihin. Hankkeessa tutkitaan kestävää vaihtoehtoa huonekaluteollisuudessa käytetyille koville ja pehmeille materiaaleille kuten erilaisille levyille ja vaahtomuoveille. 

Toisessa projektissa Andrzej Tarasiuk yhdistää kahvijätettä ja käytöstä poistettua villaa luodakseen akustisia paneeleita. Ne vaimentavat ääniä, säätelevät kosteutta ja puhdistavat sisäilmaa. Hankkeen tavoitteena on vähentää villajätettä ja edistää kestäviä akustisia ratkaisuja.

Levähankkeet

Nina Riutan Algae Hat -hankkeessa tutkitaan leikin avulla Itämertä saastuttavan Cladophora Glomerata -levän hyötykäytön mahdollisuuksia. Levähattu voidaan valmistaa helposti kotona ja kompostoida tai käyttää uudelleen, kun sitä ei enää tarvita. Näin puututaan liialliseen leväkasvuun liittyviin ympäristöongelmiin.

Toisessa projektissa Laura Rusanen muuntaa Cladophora Glomerata -levää tekstiiliksi ja korostaa sen nopeaan kasvuun Itämeressä liittyviä ekologisia ongelmia. Sekoittamalla levää puupohjaiseen nanoselluloosaan ja selluloosajohdannaisiin Rusanen luo asusteita kokeellisilla tekniikoilla.