Alumni Emily Johnson työskentelee yhteisön osallistamisen parissa - aiheen, joka johdatti hänet valitsemaan maisteriohjelman Aallossa

Mitä opiskelit Aalto-yliopistossa ja miksi? Miten päädyit valitsemaan juuri tämän maisteriohjelman?

Aallossa opiskelin Spatial Planning and Transportation Engineering (SPT) -maisteriohjelmassa. Kun mietin maisteriohjelman valintaa, minulla oli jo kandidaatin tutkinto maisema-arkkitehtuurista ja muutaman vuoden kokemus maisemasuunnittelijan työstä. Olin pitkään ollut kiinnostunut yhteisön osallistamisesta eli julkisen osallisuuden tuomisesta suunnittelu- ja kaavoitusprosesseihin. Halusin maisteriohjelmaan, joka antaisi minulle taitoja tällä alalla. Tiesin, että hakisin suomalaiseen yliopistoon, koska olin erittäin kiinnostunut suomalaisesta yhteiskunnasta. Tutkiessani eri yliopistoja huomasin, että professori Marketta Kyttä oli erikoistunut juuri minua kiinnostavaan alaan ja toimi SPT-ohjelman johtajana. Tämä teki valinnasta helpon.

Voisitko kertoa jonkin mieleenpainuvan muiston opiskeluajaltasi?

Osallistuin täysin spontaanisti – ja onnistuneesti – AYY:n hallituksen vaaleihin ensimmäisenä opiskeluvuotenani. En oikeastaan tiennyt, mihin olin ryhtymässä, mutta lopulta sain upeita ystäviä, vierailin odottamattomissa paikoissa ympäri Suomea ja tutustuin siihen puoleen opiskelijakulttuurista, jota en olisi muuten nähnyt.

Mikä oli parasta opinnoissasi Aallossa?

Ehdottomasti paras osa opintoja olivat uudet ystävät. He ovat edelleen monia läheisimpiä ystäviäni.

Missä työskentelet tällä hetkellä?

Työskentelen Mapitassa. Mapita on Helsingissä sijaitseva pieni SaaS-yritys, joka tunnetaan Maptionnaire-nimisestä yhteisön osallistamisen alustasta suunnittelijoille. Työskentelen sisällöntuottajana, joten kehitän sisältöä, joka liittyy yhteisön osallistamiseen ja puhuttelee suunnittelijoita.

Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää?

Aloitan päiväni tavallisesti kahvilla, juttelen kollegojen kanssa ja käyn läpi sähköpostit. Suurimman osan päivästäni käytän yhteisön osallistamista käsittelevän sisällön tuottamiseen – se voi olla sosiaalisen median päivitys, uutiskirje, blogikirjoitus tai asiakastarina. Prosessista riippuen voin etsiä tietoa netistä tai markkinointityökaluistamme, haastatella asiakkaitamme heidän kokemuksistaan tai (se vaikein osa!) kirjoittaa ja luoda grafiikkaa.

Millaisia työkaluja opintosi ovat antaneet työelämään?

Kaksi asiaa tulee mieleen: yhteisön osallistamisen osaaminen ja kirjoituskokemus. Participatory Planning -kurssi, jota odotin eniten, antoi juuri sen, mitä toivoin: vahvan perustan yhteisön osallistamisen osaamiselle. Kurssiprojektina sain myös tilaisuuden työskennellä vapaaehtoisena ACREn osallistavan budjetoinnin ohjelmassa. Se oli arvokas kokemus, jossa sovelsin juuri oppimiani käytäntöjä oikeaan projektiin, oikealla aikataululla ja budjetilla. Työssäni on tärkeää ymmärtää yhteisön osallistamisen periaatteet sekä niiden toteuttamiseen liittyvät haasteet ja realiteetit. Vaikka en opiskeluaikana nauttinut kirjoittamisen määrästä, nyt olen kiitollinen siitä harjoituksesta!

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?

Opiskeltuani sunnittelua, yritän olla suunnittelematta tulevaisuuttani liian tarkasti. Elämä on arvaamatonta. En koskaan suunnitellut työskenteleväni sisällöntuottajana, mutta tämä työ Mapitassa oli onnekas löytö ja rakastan sitä. En tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta toivottavasti pysyn Suomessa. Odotan innolla, että Suomen kansalaisuushakemukseni hyväksytään!

Mitä vinkkejä antaisit opintonsa aloittaville opiskelijoille?

Elämä on täynnä yllätyksiä. Lähitulevaisuuden suunnittelu on järkevää, mutta pitkällä aikavälillä kannattaa pyrkiä siihen, että pystyy sopeutumaan ja selviytymään, mitä tahansa tulevaisuus tuokin tullessaan.