Ihmisen muisti ja oppiminen: vaikutukset yliopisto-opetukseen
Professori Iiro Jääskeläinen neuvoi puheenvuorossaan, että opettajan kannattaa opetuksessa keskittyä selkeisiin tavoitteisiin ja siirtymiin, johdonmukaisuuteen, opiskelijoiden aiempien tietojen huomioimiseen ja kysymyksiin rohkaisemiseen. Avainkäsitteisiin on hyvä palata, ja ne kannattaa kytkeä aiemmin opittuun. Aivoille tehokkainta on keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Siksi toistuvat kontekstinvaihdot ja usean asian tekeminen samanaikaisesti, joihin tekoälytyökalut helposti houkuttelevat, kuormittavat muistia. Jääskeläisen loppukaneetti oli selkeä: opiskele hyvin, mutta nuku myös hyvin, sillä ilman unta oppiminen jää vajaaksi.
Mitä opimme, kun rakennamme jotakin?
Design Factoryn yliopistonlehtori Meri Kuikka ja maisteriopiskelija Ira Lahtinen kuvasivat, mitä ja miten rakentamisen avulla opitaan. Rakentamiseen perustuva työskentely – esimerkiksi "Toolbox full of Legos" – mahdollistaa monialaisen yhteistyön, ideoiden testaamisen ja sen huomaamisen, että ongelmiin voi olla useita oikeita vastauksia. Erimielisyyksien kohtaaminen, rohkea kokeileminen ja nopea prototyyppien kehittely opettavat reflektoimaan: mitä oletin, mitä tein, mitä opin, mitä teen seuraavaksi? Kuten puhujat totesivat, "being wrong is cheap"; oppiminen alkaa virheistä. Kun tekoäly tarjoaa suoria vastauksia, rakentamiseen pohjautuvan oppimisen arvo syntyy juuri testaamisesta, ajattelun näkyväksi tekemisestä ja yhdessä oppimisesta. Erilaisten näkökulmien pohtimiseen puhujat vinkkasivat kokeilemaan myös Six Thinking Hats -toimintamallia.
Kuka tässä oikein on oppimassa – sinä vai tekoäly?
Yliopistonlehtori Antti Lähtevänoja painotti puheenvuorossaan, että oppiminen vaatii tekoälyn aikakaudellakin vaivannäköä. Generatiiviset kielimallit perustuvat todennäköisyyksiin, eivätkä ne ymmärrä kokonaisuuksia. Siksi niitä on opittava käyttämään oikein: tarkistamiseen ja sparraamiseen, ei valmiisiin vastauksiin tai ajatteluun. Opettajia Lähtevänoja kehotti suojaamaan oppimisen "kitkaa" eli suunnittelemaan opetuksen ja aikataulut niin, että tekoäly ei voi tehdä ajattelua opiskelijoiden puolesta. Tekoäly ei korvaa ajattelua: jos ajattelemisen ulkoistaa tekoälylle, ei oppimista tapahdu.
Mitä oppiminen on nyt opiskelijan näkökulmasta
Matematiikan ja systeemitieteiden kandidaattiopiskelija Konsta Kiirikki esitteli, millaisia eroja opiskelijoiden tekoäly- ja opiskelutaidoissa on. Siinä missä osa opiskelijoista ei käytä tekoälyä lainkaan, rakentaa osa omia työkaluja jopa tekemään tehtäviä puolestaan. Taitavan opiskelijan työ voi näyttää samalta kuin tekoälyn tuotos. Kiirikki kysyi, voisiko yliopisto olla paikka, jossa opitaan niin alakohtaista tekoälyosaamista kuin opiskelun taitoja. Käytännössä tämä voi tarkoittaa kurssikohtaisia oppimistavoitteita tekoälyn käytölle, tekoälytyökalujen yhtäläisen saatavuuden varmistamista ja oppimistehtäviä, jotka mittaavat ymmärrystä ja oppimisprosessia. Tärkeää on tehdä tekoälyn käytöstä läpinäkyvää ja keskustella siitä avoimesti opiskelijoiden kanssa.
Opetuksesta opiskelijan toimijuuteen
Yliopistonlehtori Tomi Lauri korosti toimijuuden merkitystä. Kandidaattivaiheen elokuvakoulutuksessa opiskelijoita kohdellaan elokuvantekijöinä ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin opiskelijat oppivat rakentamaan tietoa yhdessä ja kantamaan vastuun oppimisestaan. Opettajan rooliksi jää toimia fasilitaattorina. Tekoälyn aikakaudella on tarpeen kehittää keinoja arvioida oppimista tuotosten sijaan, tehdä oppimisprosesseista näkyviä sekä keskustella tekijyydestä ja työkalujen roolista. Toimijuus, yhteistyö, hyvät palautekäytännöt, vastuun kantaminen ja kriittinen ajattelu pysyvät silti tärkeinä osina yliopisto-opetusta.