Tapahtumat

Väitös valokuvan alalta, TaM Laura Nissinen

Green, red and yellow lights in abstract formation

Väitöskirjan nimi: Abstraktin aika. Epäesittävä suomalainen valokuvataide 1920-2020

Vastaväittäjä: FT Johanna Frigård, Turun yliopisto

Kustos: Professori Harri Laakso, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Median laitos

Väitös järjestetään etäyhteydellä Zoomissa https://aalto.zoom.us/j/61259729404

Zoom pikaopas: https://www.aalto.fi/fi/palvelut/zoom-pikaopas

Väitöskirja on julkisesti esillä 10 päivää ennen väitöstilaisuutta osoitteessa: https://aaltodoc.aalto.fi/doc_public/eonly/riiputus/  (ERRATA)

Lisätietoa väitöskirjasta:

Suomen varhaisimman valokuva-abstraktion, Sähkökruunun, vuonna 1928 kuvannut Vilho Setälä varoitti kirjoittamassaan kuvausoppaassa: ”Ja nyt, ystäväni, kun koetat avata silmäsi näkemään näkemättömiä, niin valmistaudu pettymyksiin. Ystäväsi eivät sinua ymmärrä ja toimitukset hylkäävät parhaat kuvasi.”

Valokuvaaja Laura Nissisen Aalto-yliopistossa 26.3.2021 tarkistettava väitöstutkimus Abstraktin aika. Epäesittävä suomalainen valokuvataide 1920–2020 pureutuu yhteen mediumin kiinnostavimmista ongelmista, valokuvan mahdollisuuteen olla esittämättä. Sata vuotta kattavassa, taiteellisen produktion sisältävässä tutkimuksessa käsitellään laajan haastatteluosuuden avulla kaikkiaan 32 kotimaisen valokuvaajan ja taiteilijan tuotantoa. Lisäksi mukana on useita ulkomaisia kuvaajia ja taiteilijoita sekä varhaisia valokuvaa käyttäneitä eri alojen kotimaisia ja ulkomaisia tieteilijöitä.

Valokuva-abstraktio on satavuotisen olemassaolonsa aikana vakiinnuttanut paikkansa osana valokuvailmaisua. Sen saama vastaanotto on kuitenkin vaihdellut. Abstraktit valokuvat on koettu epävalokuvamaisina ja niiden on nähty muistuttavan liialti muita kuvataiteita, erityisesti maalaustaidetta. Kotimaisen abstraktin valokuvataiteen historian myrskyisimmät vaiheet koettiin 1950–1980-lukujen aikana. Taaksepäin katsottaessa erityisesti 1970-luku, jolloin myös monet valokuvauksen pysyvistä rakenteista muotoutuivat, näyttäytyy monin tavoin ongelmallisena valokuva-abstraktion kohdalla.

Abstraktin ajoittain hyvinkin haasteellisesta asemasta kotimaisessa valokuvataiteessa on nykypäivänä jäljellä enää satunnaisia kaikuja. Menneiden vuosikymmenien varauksellinen suhtautuminen ilmiöön on kuitenkin edelleen nähtävissä kotimaisen valokuvahistorian kerronnan katkoksina ja valokuva-arkistojen puutoksina. Arkistoissa ja kokoelmissa olevien valokuva-abstraktioiden vähäisen määrän perusteella voikin todeta, että maamme taidehistoriassa on abstraktin valokuvataiteen muotoinen aukko.

Nykyvalokuvataiteen vahvistunut taidestatus on lisännyt kotimaisten valokuva-abstraktioiden määrää ja tehnyt epäesittävästä ilmaisumuodosta yleisempää. Toisaalta tutkimus osoittaa, että abstraktin merkitys valokuvauksen luokittelussa taiteeksi on ollut maassamme olennainen. Kuten 1960–1970-luvuilla toimineen Fotograafikot-ryhmän Juhani Riekkola haastattelussaan totesi: ”Me ripustimme ensimmäiset valokuvat galleriaan, eivät nykypäivän kuraattorit”.

Lisätiedot: Laura Nissinen, [email protected]

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu