Tapahtumat

Väitös tuotantotalouden alalta, DI Olli Halminen

Aluetason analytiikka toisi jarrutustehokkuutta sosiaali- ja terveydenhuoltoon
Thesis header, author's name, and figure depicting a system with input condition A and preferred/non-preferred output conditions D and E, collection of long-term services B1-B3, and a vector of short-term services C1-C4.

Väitöskirjan nimi: Analysing the Performance of Meso-level Care Systems Including Long and Short Term Services

Vastaväittäjä: apulaisprofessori / liittojohtaja Lill Sverresdatter Larsen, Norjan sairaanhoitajaliitto NSF, Norja
Kustos: professori Paul Lillrank, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu, Tuotantotalouden laitos

Väitöstilaisuus järjestetään kampuksella ja Zoomissa, https://aalto.zoom.us/j/68772665666.

Väitöskirja on julkisesti nähtävillä 10 päivää ennen väitöstä Aalto-yliopiston julkaisuarkiston verkkoriiputussivulla.

Elektroninen väitöskirja

Väitöstiedote

Tulevat hyvinvointialueet hyötyisivät aluetason johtamisanalytiikasta, todetaan Olli Halmisen tulevassa väitöskirjassa. Väitöskirjassa luotiin alueellisen tason lyhyt- ja pitkäaikaisten sote-palveluiden systeemimalli, johon pohjautuen hahmoteltiin kustannustehokkuutta lisääviä alueellisen tason johtamisen logiikoita. ”Lyhyt- ja pitkäaikaispalveluita sisältävät hoito- ja hoivaverkostot ovat rakenteensa johdosta haastavia johtaa. Organisaatiorajat ylittäviä palveluketjuja ei voi johtaa yhdestä yksiköstä käsin, vaan tarvitaan kokonaiskuvaa tilanteesta”, Halminen toteaa.
Tutkimusaineistona käytettiin yksilötason yli 75-vuotiaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunkäyttöä kuvaavaa rekisteriaineistoa 65 suomalaisesta kunnasta. Osatutkimuksissa tutkittiin mm. ikääntyneiden viimeisen elinvuoden kustannuksia, Alzheimer-lääkityksen oikea-aikaisen aloituksen vaikutuksia ympärivuorokautiseen hoitoon päätymiseen sekä vanhuspalvelulain voimaantulon vaikutuksia kuntien pitkäaikaispalvelurakenteisiin. Osatutkimusten tulokset tiivistettiin neljäksi lyhyt- ja pitkäaikaispalveluiden johtamisen logiikaksi. Ensinnäkin liian matala pitkäaikaispalveluiden taso lisää lyhytaikaispalveluiden käyttöä ja liian korkea taso nostaa helposti kustannuksia. Toiseksi koordinoimaton lyhytaikaispalvelujen käyttö voi johtaa palveluketjujen pirstaloitumiseen, erikoissairaanhoidon ja päivystysten kuormittumiseen sekä potilaan juoksuttamiseen monessa hoitoyksikössä. Kolmanneksi pitkä- ja lyhytaikaispalveluiden välillä on selvä yhteys. Oikeaan aikaan annetut pitkä- ja lyhytaikaispalvelut voivat tuoda ”jarrutustehokkuutta” terveydenhuoltoon hidastamalla tai ehkäisemällä pitkäaikaisen terveydentilan huonontumista ja siirtymistä raskaampiin palvelumuotoihin. Viimeisenä tulisi huomioida siirtymät hoito- ja hoivajärjestelmän piiriin ja siitä pois, eli terveysongelmien ennaltaehkäisy ja paranemisen nopeuttaminen.
”Analytiikalla ei välttämättä voida määrittää yksittäiselle potilaalle optimaalista palvelutasoa. Tällä hetkellä kunnissa on kuitenkin huomattavaa vaihtelua palvelurakenteissa. Hyvinvointialueiden tulisi luoda analytiikkaan perustuvia yhtenäisiä hoitokäytäntöjä, jotta samanlaisessa tilanteessa olevat potilaat saisivat samanlaista hoitoa eri hyvinvointialueen osissa.”
Väitöskirjassa myös pohditaan, olisivatko vastaavat johtamisen logiikat hyödyllisiä myös mielenterveyden ja lastensuojelun palvelujärjestelmissä.

Väittelijän yhteystiedot: [email protected], +358400563730

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu