Väitös tietotekniikan alalta, DI Janne Riionheimo

Väitöskirjan nimi: Hearing as Intended: How Differences in Listening Conditions Affect Sound Translation  

Väittelijä: Janne Riionheimo 
Vastaväittäjä: apulaisprofessori Matthias Frank, Institute of Electronic Music and Acoustics (IEM) University of Music and Performing Arts (KUG), Itävalta
Kustos: professori Tapio Lokki, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu 

Janne Riionheimo tarkastelee väitöstutkimuksessaan äänentoiston keskeistä ongelmaa: miksi elokuvien ääniraita tai huolellisesti miksattu musiikki eivät useinkaan toistu samanlaisina eri kuuntelupaikoissa. Äänisuunnittelijat ja miksaajat pyrkivät siihen, että heidän tekemänsä taiteelliset ratkaisut välittyisivät yleisölle niin kuin on tarkoitettu. Käytännössä ääni kuitenkin muuttuu, kun sitä kuunnellaan erilaisissa huoneissa, erilaisilla laitteilla tai kaiutinkokoonpanoilla.

Moni on huomannut, että elokuvien puhe voi olla vaikeasti ymmärrettävää tai että sama kappale kuulostaa erilaiselta kuulokkeissa, televisiossa tai auton kaiuttimissa. Riionheimo tarkentaa, miten huoneakustiikka, kaiutinjärjestelmät, miksaustavat ja ääniformaatit vaikuttavat näihin eroihin. Aihe on ajankohtainen nyt, kun spatiaalinen ääni ja monikanavaiset formaatit ovat siirtyneet suoratoistopalveluihin ja kuulokkeisiin. Sisältöjä kuunnellaan yhä usemmin olosuhteissa, joille ääniraitaa ei alun perin suunniteltu.

Tutkimus tarjoaa uutta empiiristä tietoa ilmiöistä, joista on aiemmin keskusteltu alan sisällä, mutta joita ei ole aiemmin tutkittu systemaattisesti. Riionheimo toteutti kaksi laajaa kuuntelukokeisiin perustuvaa tutkimusta, joissa todellisten tilojen äänikentät tallennettiin ja toistettiin laboratoriossa ammattilaisarvioijille. Arvioita täydennettiin haastatteluilla ja tilastollisilla analyyseilla.

Tulokset osoittavat, että kuunteluolosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti äänen translaatioon. Elokuvateattereissa liiallinen jälkikaiunta heikentää puheen ymmärrettävyyttä, kun taas musiikissa suurimmat erot liittyvät äänen kirkkauteen ja äänen väriin. Kohtuullinen jälkikaiunta voi lisätä tilavaikutelmaa kun taas hyvin kuiva tila voi tehdä lauluäänestä etäisen ja epäselvän. Monikanava­miksaukset siirtyvät tilasta toiseen paremmin kuin perinteinen stereo, ja jotkin vakiintuneet miksauskäytännöt voivat tuottaa odottamattomia värittymiä.

Väitöskirja tarjoaa kokonaiskuvan siitä, miten kuunteluolosuhteet ja miksaus muokkaavat kuultua ääntä. Tuloksia voidaan hyödyntää kuuntelutilojen suunnittelussa sekä äänijärjestelmien kehittämisessä. Ne tukevat miksaajia ja äänisuunnittelijoita tekemään ratkaisuja, jotka kestävät paremmin eri kuuntelutilanteita ja parantavat yleisön kuuntelukokemusta riippumatta siitä, kuunnellaanko sisältöä teatterissa, kotona vai kuulokkeilla.

Avainsanat: huoneakustiikka, äänentoisto, äänen luonne, elokuvaääni, spatiaalinen ääni

Yhteystiedot: janne.riionheimo@aalto.fi ja https://www.aalto.fi/en/aalto-acoustics-lab 

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 7 päivää ennen väitöstä): Aaltodoc