Väitös taidekasvatuksen alalta: TaM Elina Heikkilä

TaM Elina Heikkilä esittää tarkastettavaksi väitöskirjansa Ehkä-taide ehkä-kasvatus – Kasvatus ja vallan mahdollisuus nykytaiteen toimintatapojen valossa perjantaina 14. kesäkuuta 2019.

Vastaväittäjä: TaT, prof. Jaana Erkkilä-Hill, Taideyliopisto

Kustos: prof. Helena Sederholm 

Lisätietoa väitöksestä:

Taidekasvatuksellinen toiminta ja sen kuvaukset ovat tuttuja, mutta mikä on taiteen ja kasvatuksen suhde? Väitöstutkimuksessa tarkastellaan taiteen ja kasvatuksen suhdetta, erityisesti kasvatuksen vallan kysymyksiä, nykytaiteen toimintatapojen valossa.

Juho Hollon (1885–1967) ajatukset kasvamaan saattamisesta ja mielikuvituksen kasvattamisesta luovat pohjaa ymmärrykselle kasvatuksesta. Hannah Arendt kuvaa toiminnan merkityksellisyyttä ihmisyydelle ja vallan mahdollisuutta: valta voi näyttäytyä mahdollisuutena silloin, kun vertaiset toimivat eikä kukaan hallitse. Nykytaiteen toimintatapoja ja suhdetta kasvatukseen tarkastellaan kahden peräkkäisen nykytaiteen suurnäyttelyn, Documentan (2007 ja 2012), kirjallisen aineiston pohjalta.

Tulee näkyviin, että taiteessa tapahtuva tutkiva toiminta tuottaa tietoa, joka ei ole vakaata: se heiluu ja horjuu. Fiktio ja mielikuvitus nousevat esiin – sekä ehkä, joka on merkki horjuvasta tilasta. Sekä kasvatuksen että taiteen maailmojen lähtökohta on moniarvoisuudessa ja moninaisuudessa, mahdollisuuksien avaruudessa ja runsaudessa, eikä kumpaakaan tulisi käyttää välineenä ulkoa asetetuille päämäärille. Taiteen konteksti on siten hyvin luonteva keskustelukumppani kasvatukselle erityisesti, jos kasvatus ajatellaan kasvamaan saattamisena.

Tutkimuksessa piirtyy esiin kuva taidekasvatuksen mahdollisuudesta tarjota autonomisia vyöhykkeitä. Näissä näyttäytymistiloissa yksilö voi toimia, opetella kysymään omia kysymyksiään ja tulla näkyväksi ainutlaatuisena ihmisenä. Koska kysymys on horjuvasta tilasta (näyttäytymistila ei Arendtin merkityksessä synny automaattisesti, kun ihmiset kokoontuvat), on oleellista olla tietoinen siitä, mitä toiminnalla tavoitellaan, sanallistaa pyrkimyksiä, pysyä kasvattajana nöyränä ja kysyä jatkuvasti: palveleeko taide tai kasvatus juuri tässä hetkessä elämän koko avaruutta vai onko se typistetty välineeksi? Tärkeää on myös, että kun toiminta ja teot luetaan taiteen kautta, horjuvuus ja moniarvoisuus säilyvät.

Elina Heikkilän tutkimus tarjoaa kieltä ja näkökulmia tarkastella (eri taiteen alojen) taidekasvatusta toimintana, jonka pitäisi antaa säilyä vapaana erilaisista välineellisistä pyrkimyksistä ja keskittyä ihmisyyden palvelemiseen.

Tervetuloa!

Väitöskirja on esillä Aalto-yliopiston Väre-rakennuksessa, Otaniementie 14, vähintään 10 päivää ennen väitöstilaisuutta.